tiistai 2. helmikuuta 2021

Miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa psyykkiseen vointiin

 

Omenatuvan blogikirjoitusten teemana tänä keväänä on paraneminen, jota aiomme tarkastella monenlaisista näkökulmista. Pohdimme paranemisen vaikutusta mieleen ja kehoon sekä syömishäiriöissä yleensä että sairastuneen urheilijan erityistilanteen kannalta. Tulemme käymään läpi paranemisen kulkua ja sitä, mitä hoidossa tehdään paranemisen tukemiseksi. Tulemme myös pohtimaan, millaisia haasteita paranemisen tiellä saattaa esiintyä ja miten päästä niistä eteenpäin.

Aloitamme sarjan tänään pohtimalla, miten paraneminen vaikuttaa mieleen ja sen hyvinvointiin.

 

 

Ehkä on syytä aloittaa paranemisen pohtiminen pysähtymällä hetkeksi katsomaan, millaisessa tilassa mieli on silloin, kun syömishäiriön paranemiseksi lähdetään työstämään asioita. Syömishäiriö tyypillisesti kapeuttaa ajattelun ruoan, kehon, syömisen, liikunnan ja monenlaisten asioiden pelkäämisen ympärille. Mieli on virittynyt havaitsemaan uhkia erityisesti ruoassa ja syömisessä, mutta myös muutenkin ympäristössä, omassa toiminnassa ja jopa ajattelussa. Mieli ikään kuin työskentelee ylikierroksilla yrittäen pitää ihmisen turvassa oman mielensä määrittelemiltä uhkilta.

Syömishäiriötä sairastava on siis jäänyt mielensä kehittelemien uhkakuvien vangiksi. Hän on pudonnut mielensä kuoppaan, josta puuttuu näköala laajempaan ymmärrykseen. Hänen mielensä on alkanut luulla, että tämä kapea, kauhun täyttämä näköala on totuus ja että ainoa mahdollisuus selvitä on taistella näitä kauheuksia vastaan. Kun paranemista alkaa tapahtua, mielessä alkaa tapahtua ymmärryksen laajentumista.

Joillakin sairauden keskelläkin säilyy muistissa ajattelutapa, jota mieli noudatti ennen sairastumista. Se muistaa, että syömistä, lihomista tai liikunnan puutetta ei tarvitse pelätä ja ylitarkkailla ja että elämä oli sangen sujuvaa ilman, että tarvitsi jatkuvasti turvautua massiivisiin turvatoimiin. Tämä terveen ajattelun ääni esiintyy eri voimakkuuksissa sairastuneilla. Niillä, joilla sairaus ei vielä ole edennyt vakavimpaan vaiheeseen, terve ääni voi tuoda helpottavaa, pelosta vapaata ajattelua sairauden aiheuttamien pelkojen lomaan. Ne, joiden sairaus on edennyt vakavimpaan vaiheeseen, uskovat vain sairauden ääntä ja kokevat muunlaisen ajattelun uhkaavana ja vääränä.

Kun paraneminen etenee, alkaa tervettä ajattelua edustava mielen osa saada yhä enemmän jalansijaa. Sairastunut alkaa suunnata huomiotaan yhä enemmän terveen äänen suuntaan ja uskaltaa alkaa lisääntyvästi kuunnella sitä. Alkuvaiheessa sairautta ylläpitävä hätäajattelu yrittää kovasti säilyttää asemiaan ja keksiä monenlaisia kauhuskenaarioita siitä, miksi paraneminen on liian vaarallista. Hätäajattelu nousee aika ajoin pintaan ja saa sairastuneen turvautumaan oireiluun, mutta samalla terve ajattelu muistuttaa itsestään ja auttaa näkemään oireilun haitallisuuden yhä selvemmin.

Tällaista kahden suunnan vetoa voi esiintyä melko pitkäänkin sairastuneen toisinaan kokiessa oireilun älyttömänä ja toisinaan välttämättömänä. Aina, kun kauhuajattelu valtaa mielen, oireilu on välttämätöntä…kunnes ajatukset vähitellen alkavat menettää voimansa. Vähitellen alkaa käydä niin, että kauhuajatuksia nousee mieleen, mutta ne eivät enää vaikutakaan toimintaan. Ahdistus saattaa tuntua jopa entisessä voimassaan, mutta sairastuneen mielen systeemi ei enää pakota häntä helpottamaan ahdistustaan syömishäiriön keinoin, vaan hän vapautuu tekemään muita asioita olon helpottamiseksi. Ihanteellisessa tilanteessa nämä muut asiat ovat terveyttä tukevia ahdistuksenhallintakeinoja, joita voi vapaasti käyttää olon säätelemisen koko elämän ajan ilman, että ne aiheuttavat haittaa. Vinkkejä näihin keinoihin löytyy Omenatuvan muista kirjoituksista, joita on listattu tämän kirjoituksen loppuun.

Paranemisen etenemisen huomaa selvimmin siitä, että sairautta ylläpitävillä ajatuksilla ei lopulta enää ole voimaa. Sairastunut on niin syvällisesti sisäistänyt ajatusten epätodenperäisyyden, että hänen mielensä lakkaa vähitellen pitämästä niitä totena. Sairauden akuutissa vaiheessa ajatukset koetaan totena ja niiden tottelematta jättäminen aiheuttaa ahdistusta – paranemisen edetessä ajatusten ymmärretään olevan sairauden aiheuttamia eivätkä ne tunnu todelta, vaan pikemminkin jopa hullunkurisilta. Kun sairastunut huomaa muistelevansa menneitä ajatuskuvioitaan ihmetellen esim. ”Miten ihmeessä saatoin ajatella, että tomaatin viipaleen syöminen lihottaa?” on se merkki siitä, että mieli alkaa etääntyä syömishäiriöisestä ajattelusta ja että uusi, terveempi ajattelu alkaa ottaa valtaa. Sairauden tuottamat ajatukset alkavat vähitellen tuntua yhä vieraammilta, eivätkä ne enää pysty vaikuttamaan toimintaan. Lopulta mieli etääntyy sairauden aiheuttamasta ajattelusta niin pitkälle, että se alkaa kääntyä automaattisesti pois sairaista ajatuksista niiden noustessa mieleen.

Keskeisin muutos mielessä siis tapahtuu sairautta ylläpitävien ajatusten voimassa ja kyvyssä vaikuttaa käyttäytymiseen. Jos haluaa nopeuttaa paranemistaan, kannattaa suunnata voimansa siihen, että harjoittelee olemaan tekemättä niin, kuin sairauden aiheuttamat ajatukset määräävät.  Niiden noudattamatta jättäminen vie niiltä voiman nopeasti. Joskus sairauden ajatukset on vaikeaa erottaa terveistä ajatuksista, jolloin onkin hyvä harjoitella tunnistamaan ne. Siinä voi käyttää apuna esimerkiksi kysymystä: ”Jos toimin tämän ajatuksen mukaisesti, auttaako se pitkällä tähtäimellä minua voimaan paremmin vai voimistaako se sairauttani?”. Tällä tavoin voi konkreettisilla toimilla tehostaa omaa paranemistaan.

Kun sairauden ajatukset menettävät voimansa, vaikuttaa se mieleen monella tavalla. Jatkuva ahdistuneisuus väistyy, mieleen alkaa mahtua monenlaisia kiintoisia ja elämänläheisiä ajatuksia ja suunnitelmia, innostus elämään lisääntyy ja elämä alkaa kaikkiaan tuntua helpommalta. Tämä parantaa arkista elämänlaatua, jolloin koulunkäynti ja työelämä alkavat sujua helpommin ja tuottaa tyydytystä sekä iloa.

Jos innostuit pohtimaan, miten voisit tehostaa mielesi toipumista syömishäiriöstä, käy tutkimassa Omenatuvan Aiheet-luetteloa. Siellä on paljon ideoita, joiden avulla voit tehostaa omaa paranemistasi. 

Listaan tähän muutamia Omenatuvan kirjoituksia siitä, miten mieltään voi auttaa paranemaan:

Miten tulla toimeen tyhjyyden tunteen kanssa

Ideoita liiallisen täydellisyyden tavoittelun kanssa selviämiseen

Miten selvitä pakko-oireista ja ajatuksista 

Mitä tehdä, kun vaikeat tunteet valtaavat mielen 

Ideoita itsehoidon tueksi 

 

Talvisin terveisin,

Pia Charpentier 


perjantai 15. tammikuuta 2021

Uunituoreet oppaat urheilijan häiriintyneestä syömisestä valmentajille ja vanhemmille saatavilla nyt ilmaiseksi

 

Valmentajat, vanhemmat ja muu urheilijan lähipiiri ovat tärkeässä roolissa urheilijoiden häiriintyneen syömisen ennaltaehkäisemisessä, tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa. Siksi olemme kirjoittaneet kattavat oppaat avuksi urheilijan tukemiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Katso vinkit tekstin lopussa esiteltävistä oppaista ja nettisivuiltamme.

 

 

Syömisen häiriöt ovat väestössä kasvava ongelma. Sama valitettava trendi näkyy myös urheilussa. Urheilijoilla häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yleisempää kuin muussa väestössä. Häiriintynyt syöminen voi pitkittyessään johtaa syömishäiriöihin, jotka ovat vakavia sairauksia. Kuitenkin jo lieväkin syömishäiriöoireilu voi heikentää urheilijan terveyttä, suorituskykyä ja kehittymistä merkittävästi.

Mitä pikemmin mahdollisiin syömisen häiriöihin puututaan, sitä nopeammin niistä yleensä toivutaan ja sitä helpompaa niiden hoitaminen on.

Koska häiriintynyt syöminen on urheilijoiden parissa niin yleistä, on todennäköistä, että valmentajat, vanhemmat ja muut urheilijoiden kanssa toimivat kohtaavat arjessaan urheilijoita, joilla on haasteita esimerkiksi syömisensä ja kehonkuvansa kanssa.

Miten tällaisessa tilanteessa kuuluisi toimia? Puuttuminen toisen syömiskäyttäytymiseen voi tuntua hankalalta, vaikka huomaisi, että se ei ole terveellä pohjalla. Asia voi tuntua liian henkilökohtaiselta, ja oikeiden sanojen tai oikean ajankohdan löytäminen vaikealta. Olemme koonneet valmentaja- ja vanhempainoppaat sekä nettisivut urheilijan häiriintyneestä syömisestä avuksi näihin haasteisiin.

Oppaat ja nettisivut ovat osa Syömishäiriökeskuksen 2020 käynnistynyttä Oman Elämänsä Urheilija -projektia, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä urheilijoiden häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä.

Toivomme näiden oppaiden ja nettisivujen antavan valmentajille, vanhemmille ja muulle urheilijan lähipiirille ymmärrystä urheilijoiden häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä. Materiaalit ovat vapaasti jaettavissa, tulostettavissa ja käytettävissä (lähdeviitteet huomioiden) kaikille urheilijoiden parissa toimiville.

 

Oman Elämänsä Urheilija -nettisivut

https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/oeu2020/

Sivuilta löydät kattavia tekstejä seuraavista aiheista:

  • Urheilijalle: urheilijan häiriintynyt syöminen
  • Valmentajalle ja huoltajalle: urheilijan häiriintynyt syöminen
  • Urheiluravitsemus
  • Urheilijan psyykkinen hyvinvointi
  • Urheilijan elämänhallinta
  • Lisämateriaalia aiheesta

Valmentajaopas I: suomeksi ja ruotsiksi
Teoriaa urheilijan häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä: mitä häiriintynyt syöminen on ja miksi urheiluväen olisi tärkeä ymmärtää syömishäiriöoireilun riskit.
Tekijä: Oman Elämänsä Urheilija -projekti/Syömishäiriökeskus

Valmentajaopas II: suomeksi ja ruotsiksi
Vinkkejä ja työkaluja urheilijan häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tunnistamiseen ja hoitoonohjaukseen: käytännön vinkkejä ja työkaluja siihen, millaisiin asioihin valmentajien olisi hyvä kiinnittää huomiota urheilijan syömiskäyttäytymisessä.
Tekijä: Oman Elämänsä Urheilija -projekti/Syömishäiriökeskus

Valmentajaoppaiden työkalut
Valmentajaoppaissa annetut konkreettiset työkalut ja vinkkilistat koottuna yhteen tiedostoon.
Tekijä: Oman Elämänsä Urheilija -projekti/Syömishäiriökeskus

Vanhempien opas
Tietoa häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä urheilijan vanhemmille.
Tekijä: Oman Elämänsä Urheilija -projekti/Syömishäiriökeskus

Mitäs nyt – näkökulmia elämänhallintaan urheilu-uran päättyessä
Oppaaseen on koottu näkökulmia elämänhallintaan urheilu-uran päättyessä. Teemat käsittelevät urheilijan identiteettiä, mielen hyvinvointia, sosiaalisia suhteita ja arkea.
Tekijät: Satu Linnasalmi ja Hanna Salo/Metropolia Ammattikorkeakoulu 


Tervetuloa tutustumaan uusiin nettisivuihin ja oppaisiin!

Maria Heikkilä

Elintarviketieteiden tohtori, OEU-projektipäällikkö

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Koronamaailma opettaa millaista on sairastaa syömishäiriötä

 

Korona on aihe, joka puhuttaa luonnollisesti eniten tämän vuodenvaihteen aikaan. Se on puhuttanut koko vuoden ja luultavasti joudumme pohtimaan sitä vielä ensi vuonnakin. Koronan vaikutukset ovat ulottuneet myöskin syömishäiriötä sairastaviin aiheuttaen ahdistuksen voimistumista ja sitä kautta oireiden pahenemista. Eri puolilla maailmaa syömishäiriövastaanotot ovat saaneet aikaisempaa runsaammassa määrin yhteydenottoja ahdinkoon joutuneilta sairastuneilta ja heidän läheisiltään.

Maailma on jakautunut varovaisuutta kannattavien ja varovaisuudesta piittaamattomien leireihin. Molemmissa leireissä on ääriajattelijoita. Toiset rajaavat elinpiirinsä minimiin ja toiset eivät halua edes käyttää maskeja saati muutenkaan rajoittaa elämäänsä. Koronan alkuaikojen haparoivasta tiedottamisesta johtuen on saattanut syntyä tunne, että tiedotuksesta on vaikeaa poimia niin sanotut faktat pelon ohjaaman kauhuskenaariokirjoittelun ja piittaamattoman vähättelyn seasta. Syntyy vaikutelma, että varsinaisia faktoja on vielä melko vähän, mutta silti ihmiskunta joutuu laatimaan toimintamallit estääkseen pahimpia kauheuksia toteutumasta.

Syömishäiriöinen kamppailee jatkuvasti sisäisen epävarmuuden kanssa päässä kaikuvien äänien ilmaistessa erisuuntaisia mielipiteitään: ”jos sallit itsesi syödä, lihot muodottomaksi”, ”täytyyhän ihmisen syödä, jotta jaksaa elää arkeaan”, ”jos en piiskaa itseäni, laiskistun eikä elämästäni tule mitään”, ”levätäkin täytyy, jotta voimat palautuvat” jne jne.. Syömishäiriötä sairastava tavallaan elää kroonisesti ristiriitaisen sisäisen koronainformaation kourissa. Mielipiteitä on miljoonia eikä mistään voi saada täyttä varmuutta siitä, mitä pitäisi noudattaa. Koronan suhteen sentään maamme hallitus asettuu tiettyjen informaatiopalasten taakse puolestamme ja kertoo meille ainakin joidenkin asioiden suhteen miten elää. Syömishäiriöissä tällaista selkeyttä ei ole.

Koronan myötä me muut saamme pienen maistiaisen siitä, millaista on elää syömishäiriön kanssa: kokoajan pelottaa, näkymätön vihollinen lurkkii kulman takana valmiina hyökkäämään kimppuun heti, kun valppaus hellittää. Yksikin väärä liike tai kohtalokas unohdus, niin paha perii. Ei ole ihan varmaa mitä pitäisi tehdä pysyäkseen varmasti turvassa. Muut suosittelee toimia, mutta on vaikeaa luottaa siihen, että ne oikeasti ja ihan varmasti toimivat. Lisäksi ohjeiden joukossa on asioita, joita ei huvita noudattaa, koska se on liian työlästä, turhauttavaa, tylsää, ahdistavaa tai hyödyttömän tuntuista. Tekee mieli kuitenkin luottaa omaan järkeen toimintamalliaan valitessa, mutta tietää ettei välttämättä osaa tehdä oikeita päätöksiä. Mielessä pyörii kysymys: ”kuuntelenko omaa järkeäni vai muiden mielipiteitä?”

Miten jatkaa eteenpäin, kun koko maailma on saanut syömishäiriöiden psyykkiset oireet vaivakseen?

Aiempina vuosina olen kirjoittanut näihin aikoihin usein myötätunnosta – lemppariaiheestani. Olisiko siitä apua tässä tilanteessa? Totta kai. Siitä on aina apua. Ainakin siitä tulee mukavampi olo, kun etsii itsestään esiin sen viisaan puolen, joka osaa katsoa maailmaa lämmöllä ja hyväksyen. Mutta… ehkä se riittää vain tietyn matkaa.. Mielen huoligeneraattori jatkaa kuitenkin innokkaasti työtään ja synkkyys on vain yhden ajatuksen päässä. Ehkä ratkaisu olisikin tällä kertaa toisessa lemppariaiheessani, hyväksyvässä tietoisessa läsnäolossa – mindfulnessissa…




Jos aidosti asetumme tähän hetkeen ja annamme itsemme tulla tietoiseksi siitä, että tässä hetkessähän oikeastaan kaikki on sangen hyvin: tuossa on teekuppi vierellä täynnä ihanaa lämmintä teetä, tietokone tässä auttaa minua jäsentelemään ajatuksiani tekstiksi, allani on mukava tuoli ja huoneessani on suloisen lämmin. Pöytälamppu luo pehmoista valoaan työpöydälleni ja mukavat vaatteet halaavat kehoani hellästi. Asianihan näyttävät oikeastaan melkoisen ihastuttavilta, kun avaan silmäni huomaamaan tämän hetken ja irrotan huomioni mieleni rakentamasta ”todellisuudesta” monine skenaarioineen, tarinoineen ja vaihtuvine mielipiteineen sekä tunnelmineen.

Eihän elämässä oikeasti koskaan ole muuta kuin tämä hetki. Mitä jos huolehtisimme aina siitä, että tämä hetki olisi mahdollisimman ihana. Silloinhan koko elämä on pohjimmiltaan ihanaa. Huominen ja eilinen ovat olemassa vain mielikuvituksessani. Haluanko elää mieleni sisällä, vai tässä, missä elämä oikeasti tapahtuu? Yllättävää miten moni huoli katoaa, kun suuntaa huomionsa pois niitä lietsovista ajatuksista ja tajuaa, että pää se siellä vain taas rakentelee tarinoitaan. Ei niissä huolissa ole kyse sen kummemmasta. Pään tarinoita ne vain ovat. Päästetään niistä irti ja nautitaan siitä, mitä on juuri nyt tässä aidossa hetkessä.

Siinähän onkin hyvä tavoite ensi vuodelle. Eletään oikeaa elämäämme eikä mielikuvituksemme rakentamaa draamaelämää. Treenataan mielemme päästämään irti ja palautumaan tähän, nyt.


Ihanaa ja rauhaisaa Joulunaikaa kaikille!

Pia Charpentier

perjantai 11. joulukuuta 2020

Oman Elämänsä Urheilija- projekti - vuosi 2020


Oman Elämänsä Urheilija- projekti käynnistettiin tämän vuoden maaliskuussa. Heti alkuun päästyämme maailma muuttui radikaalilla tavalla. Koronavirus iski kovaa koko yhteiskuntaan, myllersi rutiinit, sekoitti arjen ja on siitä asti hallinnut enemmän ja vähemmän elämää ja mediaotsikoita. Projektimme kohderyhmät, urheilijat ja heidän valmentajansa, joutuivat myös täysin uuteen tilanteeseen. Kilpailut, pelit ja harjoitukset peruttiin laajalla rintamalla. Esimerkiksi monen palloilulajin kausi keskeytyi, eikä mestaruuksista pelattu vuonna 2020. Jalkapallon EM-kisat ja kesäolympialaiset siirtyivät vuodella eteenpäin. Kaikki keväällä tapahtunut oli tämän ajan ihmisille täysin ennennäkemätöntä. Tuntui vaikealta uskoa, että yksi virus voi vaikuttaa niin rajulla tavalla koko ihmiskunnan elämään. Varmasti lähes jokainen meistä joutui opettelemaan uusia työtapoja, arkirutiineja sekä aivan uudenlaisen tavan suhtautua asioihin. 

 


Tästä myllerryksestä huolimatta Oman Elämänsä Urheilija -projekti ehti olla monessa mukana ensimmäisen vuotensa aikana. Saimme useita hienoja yhteistyökumppaneita projektimme toteuttamiseen, esimerkiksi Suomen Valmentajat, Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia URHEAn, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn sekä lukuisia lajiliittoja.

Heti alusta alkaen aloitimme viestinnän sosiaalisessa mediassa Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Jo parin kuukauden jälkeen totesimme, että Instagram on kanava, jonka kautta tavoitamme parhaiten ihmisiä. Kuitenkin on tärkeää olla esillä mahdollisimman monella foorumilla. Pyrimme aluksi informoimaan projektistamme ja tuomaan infograafien muodossa perustietoa häiriintyneestä syömisestä, niin urheilijan kannalta kuin yleisestikin. Syksyllä saimme mukaan hienoja urheilijapersoonia, jotka halusivat jakaa kokemuksensa syömishäiriöön sairastumisesta ja siitä toipumisesta.

Pari projektimme suojissa tehtyä opinnäytetyötäkin ehti valmistua vuoden aikana. Liikunnanohjaaja Eetu Vitikainen teki lopputyönsä ammattikorkeakoulu Arcadaan otsikolla Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen miesurheilijoilla: systemaattinenkirjallisuuskatsaus. Erittäin hyvä katsaus tutkimustietoon aiheesta, josta ei puhuta eikä tiedetä lähellekään riittävästi. Toimintaterapeutit Hanna Salo ja Satu Linnasalmi puolestaan tekivät lopputyönsä Metropoliaan urheilijan uran lopettamisen mahdollisista ongelmista toimintaterapian näkökulmasta. Urheilu-uran lopettamiseen liittyy esimerkiksi tekijöitä, jotka nostavat häiriintyneen syömisen riskiä. Näkökulmia elämänhallintaankilpaurheilu-uran päättyessä – Opas uransa päättävälle urheilijalle sisältää teoreettisen osuuden sekä oppaan, jossa on konkreettisia ja selkeitä ohjeita urheilijalle. Teemme parhaamme, että tämä mainio opas saisi laajan lukijakunnan urheiluyhteisöissä.

Wellness Foundry -yrityksen kanssa kehitimme mobiilikurssin valmentajille urheilijoiden syömishäiriökäyttäytymisestä. Kyseinen pilottiversio sai testaajiltaan erinomaiset arviot, joten sen kehittämistä jatketaan mieluusti tulevaisuudessa. Meille erityisen tärkeä tieto oli, että valmentajat pitivät milloin tahansa puhelimessa suoritettavan kurssin helpoksi ja vaivattomaksi tavaksi kouluttaa itseään. Verkkokurssit ovat ehdottomasti päivän sana, minkä vuoksi on tärkeää saada materiaaleja siirrettyä myös näille alustoille. 

Samassa pilotissa toteutimme nuorille urheilijoille suunnatun intervention, jossa he viikon ajan kuvasivat omia aterioitaan MealLogger-sovellukseen, saivat tsemppaavia kommentteja ravitsemusasiantuntijalta sekä näkivät pilotissa mukana olevien huippu-urheilijoiden kuvia aterioistaan. Lisäksi heille pidettiin pieni luento urheiluravitsemuksesta ja he saivat tutustua eri verkkosisältöihin saadakseen lisäinformaatiota aiheesta.  Omien materiaaliemme lisäksi urheilijat tutustuivat erinomaisiin Terve Urheilija -sivuston aineistoihin. Terve Urheilija -sivut muuten uudistuivat tänä syksynä ja ovat entistä ehommat. Kannattaa tutustua!

Myös tästä pilotista saimme nuorilta urheilijoilta hyvää palautetta. Konsepti oli heistä kiinnostava ja toi heille uutta tietoa urheiluravitsemuksesta. Mukana olleet huippu-urheilijatkin olivat tyytyväisiä osallistumiseensa. Omassa nuoruudessaan he olisivat kaivanneet enemmän tietoa ravitsemuksesta.

 


Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian kanssa aloitimme mielenkiintoisen pilotti-intervention. Ensimmäistä kertaa Suomessa pyritään löytämään toimiva tapa seuloa nuorten urheilijoiden häiriintynyttä syömistä, ja rakentaa seulonnan tulosten mukaan koulutusmalli sekä hoitopolku niitä tarvitseville. Tällaiset interventiot ovat kohtuullisen harvinaisia maailmanlaajuisestikin. Toivomme, että tämän pilotin myötä urheilun parissa kiinnostutaan enemmän löytämään systemaattisia malleja urheilijoiden häiriintyneen syömisen tunnistamiseen sekä hoitamiseen.

Projektissamme olemme miettineet paljon erilaisia tapoja esittää asioita ja tavoittaa ihmisiä. Punainen lanka kaiken tämän pohdinnan ympärillä on digitaalisuus. Ihmiset hakevat tietoa verkosta ja yhä useammalla se tapahtuu kännykällä. Internetistä löytyy tänä päivänä tietoa enemmän kuin voi järjellä käsittää. Tiedon löytäminen ei ole enää ongelma, mutta tiedon laadun arvioiminen sitäkin suurempi. Informaatiotulvasta voi olla täysin mahdotonta arvioida luotettavaa ja laadukkaasti tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tämän vuoksi meillä täytyy olla luotettavia instituutioita, medioita sekä esimerkiksi projekteja, jotka eivät niinkään tuota tietoa, mutta arvioivat ja prosessoivat sitä kohderyhmilleen sopiviksi.

Tällä periaatteella olemme rakentaneet Oman Elämänsä Urheilija -projektin nettisivuja. Olemme pyrkineet tekemään kattavan kokonaisuuden, josta löytyy luotettavaa tietoa niin urheilijoille, valmentajille kuin vanhemmille. Kaiken sivuilla sanotun täytyy perustua hyvään tutkimukseen tai vähintään pitkään kliiniseen kokemukseen. Asiantuntijaverkostostamme löytyi loistavia kirjoittajia monille tärkeille aiheille.

Samoilla periaatteilla olemme tehneet oppaat urheilijan syömishäiriökäyttäytymisestä niin valmentajille kuin vanhemmille. Luotettavan tiedon löydettävyys ja ymmärrettävyys on aikamme suurimpia haasteita missä tahansa aiheessa. Olemme myös käyttäneet tarkkaa harkintaa, miten asiat esitetään kullekin kohderyhmälle. Syömishäiriöaiheesta viestimisen täytyy olla loppuun asti mietittyä ja sensitiivistä. Onneksi apunamme tässä on lukuisia alan asiantuntijoita Syömishäiriökeskuksesta ja Syömishäiriöliitosta.

Valmentajien oppaat löytyvät kohta sivuiltamme sekä suomen- että ruotsinkielisinä. Taitossa on myös opas nuorten urheilijoiden vanhemmille. Kannattaa seurata somekanaviamme, joissa kerromme, koska nettisivumme ovat valmiit, ja kaikki oppaat sieltä ladattavissa. Mennyt vuosi on ollut todella mielenkiintoinen ja yllätyksellinen, eikä aina miellyttävällä tavalla. Toivottavasti ensi vuodeksi saamme tarvittavat resurssit voidaksemme jatkaa hyvin alkanutta työtä ja syventää yhteistyökuvioita lajiliittojen sekä KIHUn kanssa. Ja, toivottavasti myös pääsemme kaikki pian takaisin normaaliin arkeen.

 

Tulkaa tutustumaan:

www.facebook.com/oeu2020
www.twitter.com/oeu_2020
www.instagram.com/oeu_2020/

 

Jouni Kuivalainen

Oman Elämänsä Urheilija -projektikoordinaattori