Blogisarjan ensimmäisissä osissa tutustuimme bulimian oireisiin, syihin niiden taustalla sekä haittoihin, joita sairaus aiheuttaa. Edellinen kirjoitus päättyi kuitenkin toivon viestiin: toipuminen on aina mahdollista. Mutta mistä lähteä liikkeelle? Varmasti ihan ensimmäinen ja tärkein askel on kirkastaa itselleen, mitä muutoksia haluaa ja toivoo sekä mikä on sellaista, mitä ei halua enää kantaa mukanaan. Toipumisen tiellä käsittelyyn nousevat omat arvot ja minäkuva. Millaisessa voinnissa haluan itseni nähdä, mikä on minulle tärkeää ja mitä olen valmis tekemään sen eteen? Tärkeintä on asettua itsensä puolelle sekä opetella tarkastelemaan omaa toimintaa ja mielen liikkeitä hieman etäämmältä. Näin voi oppia tunnistamaan omaa oirekierrettä ja jarruttamaan niissä kohdissa, joissa luisu kohti oireita alkaa.
Laihduttamisen lopettaminen
Laihduttamisen lopettaminen saattaa tuntua pelottavalta ajatukselta. Monelle se laukaisee uhkakuvan siitä, että menettää kontrollin ja lihoo eikä voi sietää itseään. Tosiasiassa laihduttaminen on kuitenkin jo mennyt väärille raiteille, kun bulimia on tullut mukaan kuvioon. Ravinnon rajoittamisen, ahmimisen ja tyhjentäytymisen välinen vuorottelu ei ole turvallinen eikä tehokas painonhallintakeino. On myös tärkeää kyseenalaistaa omia ajatuksiaan laihduttamisesta ja opetella tunnistamaan laihuusihanteen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Jos pelkää, ettei lihomisen myötä voi sietää itseään, on hyvä pysähtyä miettimään, miksi ajattelee näin? Mitä kaikkea liitämme mielikuvaan lihomisesta? Kenen silmissä se tekisi meistä huonomman ihmisen ja miksi?
Elämme sellaisessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jossa laihuuden ideaalia tuputetaan meille monesta suunnasta. Laihtumiseen pyrkiminen on meillä lähestulkoon tehdasasetuksena, jonka noudattamiseen tai muuttamiseen moni käyttää lähes koko elinikänsä. Jokainen meistä on eri muotoinen, kokoinen ja näköinen ja vain harvalla on sellainen geeniperimä, joka mahdollistaa litteänä pysymisen ilman isompaa ponnistelua. Hoikan ulkomuodon tavoittelu keinolla millä hyvänsä harvoin palvelee yksilön hyvinvointia -pikemminkin markkinataloutta. Yhteiskunnassa vallitsevat arvostukset ja ihanteet ovat kuitenkin ihmisten luomia ja ihmiset voivat niistä myös sanoutua irti ja omalla toiminnallaan muuttaa niitä.
Jos ajatus laihduttamisen lopettamisesta tyystin on liian pelottava, voi päättää laittaa laihduttamisen joksikin aikaa tauolle ja katsoa rohkeasti, mitä omalle voinnille ja keholle saattaisi tapahtua täsmäsyömisen myötä. Täsmäsyömisellä tarkoitetaan ruokailua, joka on säännöllistä, riittävää, monipuolista, sallivaa ja joustavaa. Täsmäsyömisen avulla pyritään kohti omaa, yksilöllistä hyvinvointipainoa, jossa keho ja mieli pääsevät toimimaan optimaalisella tavalla.
Riittävän hyvä ravitsemus
Bulimiasta toipuminen vaatii aina muutoksia ruokailuun. Entiseen tapaan ei voi jatkaa, jos oirekehän haluaa katkaista. Tästä syystä toipuvan henkilön on luovuttava laihduttamisesta ja annettava keholleen riittävästi ravintoa. Säännöllisellä, monipuolisella ja riittävällä syömisellä ehkäistään nälän kasvaminen liian suureksi. Riittävän ravinnon myötä keho alkaa korjata puutostiloja ja pystyy vähitellen palauttamaan normaalit toimintonsa ja sammuttamaan säästöliekin. Sallivuuden ja joustavuuden harjoittelulla on myös iso merkitys. Kun uskaltaa sallia itselleen sopivassa määrin niitä ruokia, joita on aiemmin vältellyt, ei niitä tarvitse enää samalla tavalla himoita ja pelätä.
Riittävän lyhyet ateriavälit turvaavat energian saannin tasaisesti pitkin päivää, mikä tukee sekä kehon että mielen jaksamista. Säännöllinen ruokailu tasaa verensokeria ja tukee myös tunteiden säätelyä. Suurin osa meistä on joskus huomannut, miten nälkäkiukun iskiessä kaikki ärsyttää ja on vaikea keskittyä tai tehdä päätöksiä. Silloin tulee herkemmin tehtyä ja sanottua asioita ilman harkintaa. Tasainen energian saanti tukee läsnöoloa, tasaa vireystilaa ja auttaa hallitsemaan tunnereaktioita.
Alkuun pääsemiseksi voi olla viisasta välttää “kaikki kerralla kuntoon- vaatimuksia” ja lähteä liikkeelle ateriarytmin korjaamisesta. Tärkeää on syödä 3-4 tunnin välein koko valveillaolon ajan. Alkuun on ihan sallittua koostaa ateriat tutuista ja helpoista ruuista. Ruokarytmin vakiinnuttua voi alkaa lisätä monipuolisuutta ruokailuun. Riittävän ruokamäärän varmistamiseksi kannattaa vaakalukeman sijaan tarkkailla nälän ja kylläisyyden tunteita, jaksamista, keskittymiskykyä ja ahmintahaluja. Halu ahmia kielii usein liian vähäisestä energian saannista, jolloin aterioille on hyvä ottaa rohkeasti enemmän ruokaa. Monet hyödyntävät ruokailunsa tarkastelussa ruokapäiväkirjaa, jonka avulla voi seurata ateriavälejä, annosten koostamista, nälkää ja kylläisyyttä sekä ruokailun herättämiä ajatuksia ja tunteita.
Ahmintoja saattaa matkan varrella edelleen tapahtua, koska muutosten tekeminen on joskus vaikeaa ja hidasta. Ahmintoihin on hyvä suhtautua ymmärryksellä ja myötätunnolla – ”näitä sattuu, eikä mikään ole mennyt pilalle!” Ahminnan jälkeen on tärkeää palata takaisin säännöllisiin ateriaväleihin ja riittävän kokoisiin aterioihin uusien ahmintojen välttämiseksi. Kun nälkä pysyy hallinnassa, tarve ahmia vähenee, jolloin myös tyhjentäytymisen tarve väistyy. Kokemus ruokailun sekä oman toiminnan ja tunteiden hallinnasta vahvistuu vähitellen ja usko toipumiseen lujittuu.
Irti tyhjentäytymisestä
Tyhjentäytymisen lopettaminen ei ole vain toipumisen kannalta keskeistä, vaan se on myös henkeä suojaava teko. Lopettamalla tyhjentäytymisen voi antaa omalle keholle mahdollisuuden rauhoittua, palautua ja korjata pitkään jatkuneesta epätasapainosta aiheutuneita haittoja. On hyvä muistaa, ettei avustettua tyhjentäytymistä tarvita hallitsemaan painoa. Tyhjentäytyminen vie poispäin tilanteen hallinnasta eikä se tue hyvinvointia laisinkaan. Tässä kohtaa on hyvä miettiä, tarvitseeko todella tyhjentäytymistä vai voisiko sen taustalla olevaan tarpeeseen vastata turvallisemmilla keinoilla.
Keho osaa kyllä toimia ilman sen luonnolliseen toimintaan kajoamista. Normaali aineenvaihdunta palaa vähitellen luonnollisiin uomiinsa, kun keho saa työrauhan oireilta. Tyhjentäytymisestä luopuminen saattaa alkuun kerryttää kehoon nestettä ja aiheuttaa turvotuksen tunnetta. Tämä on kuitenkin ohimenevää ja tasaantuu, kun keho saa mahdollisuuden korjata itseään. Tässä kohtaa tarvitaan luottoa oman kehon viisauteen, rohkeutta kohdata toiminnan muutoksesta alkuun aiheutuva epämukavuus sekä turvallisia keinoja helpottaa omaa oloa.
Jos toipuvalla henkilöllä on runsasta ulostus -ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä, on viisasta purkaa niiden käyttö hallitusti ja lääkärin ohjeiden mukaisesti. Vatsan toimintaa voi helpottaa huolehtimalla riittävästä kuidun saannista sekä riittävästä juomisesta. Kuivatut, liotetut luumut ovat usein myös oiva apu vatsan toiminnan tukemiseen.
Levon ja rauhan salliminen
Bulimiaa sairastavalla henkilöllä saattaa olla myös pakonomainen suhde liikuntaan. Syömistä voi olla lihomisen pelossa vaikea sallia ilman pyrkimystä kompensoida ruuan mukana tulevaa energiaa. Silloin liikkumaan lähdetään vaikkei mieli tekisi ja lenkit suoritetaan läpi vaikka hammasta purren. Pakonomainen liikunta heikentää taitoa kuunnella oman kehon viestejä. Liikunta lisää energian tarvetta, jolloin terveenä pysyäkseen pitäisi syödä vielä enemmän, kuin mitä tarvitaan pelkästään perusaineenvaihdunnan tarpeisiin. Liian vähäinen energiansaanti ylläpitää oirekierrettä, jossa pakkoliikunnalla on oma roolinsa.
Liikunnalla on kiistaton vaikutus hyvinvointiimme silloin, kun se tapahtuu ilo edellä. Jos laihduttaminen on liikkumisen ensisijainen motiivi, jäävät hyvinvointivaikutukset helposti pakonomaisen rääkin jalkoihin. Lepo on tärkeä osa palautumista ja jos palautuminen on riittämätöntä, ajautuu elimistö pitkäkestoiseen stressiin, mikä entisestään vaikeuttaa kehon pääsemistä paranemisen edellyttämään tasapainoon.
Levon opettelu on tärkeää sekä keholle, että mielelle. Bulimiasta toipuminen vaatii aikaa ja rauhaa. Mieli tarvitsee rauhaa ajatusten ja tunteiden tarkasteluun ja muutosten sisäistämiseen. Keho tarvitsee rauhaa saadakseen tärkeät viestinsä kuuluviin. Se tarvitsee rauhaa myös toimintojensa palauttamiseen ja vaurioiden korjaamiseen.
Toipuvan henkilön on hyvä opetella antamaan itselleen rauha myös kriittisestä puheesta, moitteista ja lannistamisyrityksistä. Voidaksemme hyvin on meidän toivottava itsellemme hyvää. Toipuminen on itselle kohdistetun armollisuuden, lempeyden ja huolenpidon opettelemista. Toipuva mieli opettelee puhumaan itselleen ystävällisesti ja välttämään vaikeiden ajatusten johtamista itseä vahingoittavaan toimintaan. On hyvä tulla tietoiseksi siitä, että mielen negatiivinen puhe on tavallisesti historiallinen jäänne siitä, miten meille on puhuttu. Olemme sisäistäneet ympäristömme määritelmät meistä ja tiedostamattamme alkaneet toistaa niitä itsellemme. Ajatukset eivät siis heijasta totuutta meistä. Ne ovat vain negatiivisia ajatuksia ja useimmiten eivät edes alun perin meidän omiamme. Paranemista auttaa merkittävästi näistä ajatuksia irti päästämisen harjoitteleminen.
Vahingollisen liikuntasuhteen purkaminen ja liikunnan muuttaminen kehoa kunnioittavaksi on myös keskeinen osa toipumista. Liikunnasta luopuminen nostaa usein esiin monenlaisia pelkoja ja huolia, jotka ovat tärkeää huomata, käsitellä ja lopulta luovuttaa pois mielestä. Toipuminen vie aikaa ja itselleen on hyvä antaa toipumisrauha asettamatta parantumiselle tiukkoja deadlineja. Jokainen myötätuntoinen teko vie toipumista oikeaan suuntaan.
Kuka minä olen?
Bulimiasta toipuminen on omaan itseen tutustumista. Tutustuminen kannattaa aloittaa kiinnostuneena ja uteliaana, ikäänkuin tapaisi uuden mielenkiintoisen tuttavuuden. Toipumistyössä tarkastellaan omia ajatuksia, mielikuvia ja uskomuksia sekä niiden vaikutusta omiin tunteisiin ja toimintaan. Toipumisessa opetellaan rauhoittamaan mieltä ja kehoa turvallisilla keinoilla, joita voi ammentaa omista voimavaroista, vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista. Joillekin apu ahdistaviin ja hankaliin hetkiin löytyy musiikista tai meditoinnista, jollekin tietokoneella pelaamisesta ja jollekin leffahetkistä ystävän kanssa.
Toipumistyössä pohditaan omia arvoja, asenteita ja minäkuvaa. Tutustumalla omiin tunteisiin ja tunnereaktioihin voi oppia keinoja säädellä vaikeitakin fiiliksiä ja saada uusia taitoja myös ihmissuhteisiin. Vaikka bulimia aiheuttaa vaikeuksia ja kärsimystä, siitä toipuminen puolestaan vahvistaa itsetuntemusta sekä luottoa omiin kykyihin ja arvokkuuteen. Moni bulimiasta toipunut on myöhemmin kertonut, että on sairauden selätettyään jatkanut elämäänsä aivan uudenlaisella voimalla. Kun ruumiin ja sydämen nälkään oppii vastaamaan oikeilla asioilla, kasvaa elämän nälkä, jota voi alkaa turvallisesti tyydyttää ilolla, elämyksillä ja nautinnolla.
Yksin ei kannata jäädä!
Bulimiasta toipuminen on kovaa työtä. Omaan mieleen tutustuminen, tunteiden kohtaaminen ja toiminnan muutokset ovat isoja tehtäviä kenelle tahansa. Yksin ei tarvitse ponnistella eteenpäin vaan apua on hyvä pyytää ja tärkeä ottaa vastaan. Bulimia on vaarallinen sairaus, jota ei koskaan tule vähätellä tai ohittaa. Jokaisella on oikeus saada toipumiseensa apua. Joskus toipumisessa pääsee eteenpäin läheisten ihmisten avulla. Joskus toisilta syömishäiriöstä toipuvilta saatu vertaistuki on juuri sitä mitä tarvitaan. Usein paras ratkaisu on hankkia matalalla kynnyksellä ammattiapua, vaikka mieli tai keho eivät vielä olisikaan täydellisessä solmussa. Yksin ei kannata jäädä pähkäilemään sitä, että minkähänlaista apua saattaisi kaivata, vaan pähkäilyynkin voi saada apua.
Bulimian kanssa kamppailevan kannattaa lähestyä rohkeasti läheisiään, kouluterveydenhuoltoa, terveysasemaa, työterveyshuoltoa, Syömishäiriöliitto Syli:ä, mielenterveystalo.fi -sivuston omahoito-ohjelmia tai muuta sopivalta tuntuvaa tahoa. Syömishäiriökeskuksen palvelevaan puhelimeen 040 4115481 voi soittaa ilmaiseksi ja puhelimessa voi pohtia tilannetta yhdessä syömishäiriöiden hoitoon perehtyneen sairaanhoitajan kanssa.
Syömishäiriökeskuksen terapiayksikköön pääsee hoitoon ilman lähetettä ja avohoitoa voidaan toteuttaa myös etäyhteyden välityksellä ympäri maata. Jos tilanne vaatii osastohoitoa oirekierteen katkaisemiseksi, voi Syömishäiriökeskuksen palvelevasta puhelimesta saada ohjeita hoitoon hakeutumiseen sekä lisätietoa Kuntoutus -ja hoitoyksikkömme toiminnasta. Tietoa toiminnastamme ja palveluistamme löytyy myös nettisivuiltamme www.syomishairiokeskus.fi sekä sosiaalisesta mediasta (Instagram ja Facebook). YouTubesta ja Spotifysta löytyy myös Syömishäiriökeskuksen Elämän nälkään -podcast - keskusteluohjelma, jossa puhutaan tärkeää asiaa syömishäiriöistä.
Lämmöllä
Siiri Korpiniitty
Syömishäiriökeskus
Lähteitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti