Kuukautiskierto ja urheilu, osa 3: Naisurheilijan häiriintynyt syöminen ja kuukautishäiriöt

 

Urheilija kokee helposti olevansa korkeiden fyysisten ja psyykkisten vaatimusten kohteena. Hänen tulisi löytää tasapaino riittävän syömisen, levon ja harjoittelun välillä, selvitä päivittäisistä arjen haasteista, sietää epävarmuutta sekä kyetä pettymysten ja hankalien tunteiden käsittelyyn. Syöminen, joka on urheilijan elämässä usein jo valmiiksi korostuneessa asemassa, saatetaan kokea helposti kontrolloitavaksi asiaksi, jonka avulla langat pysyvät omissa käsissä kaaoksenkin keskellä. Hälytysmerkit syömisen kallistumisesta häiriintyneen puolelle on helppo sivuuttaa, sillä raja tarkan ja kurinalaisen syömisen sekä häiriintyneen syömisen välillä saattaa olla kuin veteen piirretty viiva, jota ei ole helppo urheilijan itsensäkään tunnistaa.

Naisurheilijan kohdalla kuukautiskierto heijastaa elimistön terveydellistä tilaa ja esimerkiksi kokonaiskuormitusta. Akuuteissa stressitilanteissa kuukautiset saattavat hetkellisesti jäädä pois tai olla epäsäännölliset, mikä on luonnollista. Jos kuitenkin normaalisti säännöllinen kuukautiskierto katoaa pitkäksi ajaksi, tulee tilanteeseen reagoida nopeasti. Liiallisesta harjoittelusta ja riittämättömästä syömisestä johtuvat kuukautishäiriöt kertovat siitä, ettei ruuasta saatu energia riitä normaalien elintoimintojen kuten kuukautiskiertoa ylläpitävien tärkeiden hormonien tuotantoon. (Wasserfurth ym. 2019.) Tilannetta kutsutaan suhteelliseksi energiavajeeksi, joka usein kulkee käsikkäin häiriintyneen syömisen sekä muiden monien fyysisten ja psyykkisten oireiden kanssa (Mountjoy ym. 2014).

Vaikka tässä tekstissä keskitytään häiriintyneen syömisen ja kuukautishäiriöiden yhteyksiin, on hyvä muistaa, että kuukautishäiriöitä voi esiintyä ilman häiriintynyttä syömistä, ja häiriintynyt syöminen puolestaan ei aina näy konkreettisesti esimerkiksi kuukautisten poisjäämisenä. Kuukautishäiriöt ja häiriintynyt syöminen yhdessä sekä erikseen ovat vakavia tilanteita, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia naisurheilijan terveyteen. (Nattiv ym. 2007.) Ennaltaehkäisyn sekä aikaisen havaitsemisen kannalta on tärkeää, että urheilijat ja valmentajat tunnistavat sekä häiriintyneen syömisen että kuukautishäiriöiden riskitekijät ja oireet (George ym. 2011).

Urheilijan häiriintynyt syöminen

Häiriintynyt syöminen määritellään rajoittavaksi syömiskäyttäytymiseksi, joka ei välttämättä täytä tietyn syömishäiriötyypin kriteereitä. Se liitetään usein laihdutusyrityksiin ja hoikkuuden ihannointiin. Häiriintyneelle syömiselle on tyypillistä, että ruuan merkitys elämässä korostuu suhteettomasti, ruokasuhde on mustavalkoinen ja joustamaton sekä kielletyksi miellettyjä ”vääriä” valintoja leimaa voimakas syyllisyys. (Nattiv ym. 1994.) Urheilijat ovat tavallista väestöä alttiimpia syömisen häiriintymiselle ja syömishäiriöille, johtuen esimerkiksi ulkonäköpaineista, lajin ihanteista ja tyypillisistä persoonallisuuspiirteistä (Sundgot-Borgen & Torstveit 2010; Martinsen & Sundgot-Borgen 2013).  Esimerkiksi viaton pyrkimys pudottaa painoa pari kiloa suorituskyvyn tehostamiseksi voi sysätä urheilijan noidankehään, jossa kaloreiden laskemisesta, rajoituslistoista ja liiallisesta harjoittelusta tulee arkipäivää.

Hormonien negatiivinen ketjureaktio

Jos häiriintyneen syömisen seurauksena energiaa ei tule ravinnosta riittävästi, elimistö priorisoi vähäisen energian kohdistamalla sen välttämättömiin elintoimintoihin eli lämmönsäätelyyn, solujen toiminnan ylläpitoon sekä liikkumiseen. Viisas keho siis pyrkii selviytyäkseen sopeutumaan aliravitsemustilaan, jolloin lepoaineenvaihdunnan taso laskee sekä hormonitoiminta häiriintyy. Kuukautishäiriöissä on kyse juuri tällaisesta hormonien negatiivisesta ketjureaktiosta – kun kuukautiskierrolle kriittiset, aivolisäkkeestä erittyvät sukupuolihormonit eivät eritykään normaalisti toimiakseen kemiallisina viesteinä esimerkiksi munasarjojen estrogeenin erityksen käynnistymiselle, seurauksena voi olla kuukautishäiriö. (De Souza ym. 2003.) Pelkästään muutaman päivän suuren energiavajeen on todettu aiheuttavan häiriöitä esimerkiksi munasolun irtoamista eli ovulaatiota stimuloivan luteinisoivan hormonin erityksessä (Loucks & Thuma 2003).

Näkyvin kuukautishäiriön muoto on kuukautisten puuttuminen eli amenorrea, joka jaetaan primaariseen ja sekundaariseen amenorreaan. Primaarisessa amenorreassa kuukautiset eivät ole alkaneet ennen 16. ikävuotta, kun taas sekundaarisessa amenorreassa jo alkaneet kuukautiset ovat jääneet vähintään kolmesti peräkkäin välistä. (Brunet 2005.) Oligomenorrealla puolestaan tarkoitetaan pidentynyttä, yli 35 päivän kuukautiskiertoa (Nazem & Ackerman 2012). Usein oireettomia, ja siksi vaikeasti havaittavia kuukautishäiriöitä ovat anovulatorinen kierto sekä lyhentynyt luteaalivaihe. Anovulatorisessa kierrossa ovulaatiota ei tapahdu, jonka seurauksena progesteronia erittävää keltarauhasta ei muodostu. Lyhentyneessä luteaalivaiheessa kierron alkuvaiheen aikana häiriintynyt hormonitoiminta johtaa ovulaation myöhästymiseen ja epänormaalin vähäiseen progesteronin tuotantoon kierron toisella puoliskolla, jolloin vaiheen kesto lyhenee. (De Souza ym. 2003; Redman & Loucks 2012.) Joissakin tapauksissa välivuodot sekä normaalia runsaammat tai niukemmat kuukautiset voivat toimia viestinä hormonaalisesta epätasapainosta (Nattiv ym. 2007; Dasharathy ym. 2012), mutta erityisesti nuorella urheilijalla epäsäännölliset kuukautiset ja poikkeavat vuodot ovat luonnollisia eikä niistä aina tarvitse huolestua (Halttunen & Suhonen 2005).

Kuukautishäiriöiden lyhyen ja pitkän aikavälin haittavaikutukset

Kuukautishäiriöiden seuraukset kietoutuvat yhteen muiden riittämättömän energiansaannin aikaansaamien oireiden kanssa ulottuen urheilijan kokonaisvaltaiseen terveyteen niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Liian vähäinen syöminen johtaa helposti ravintoainevajauksiin, jotka voivat näkyä esimerkiksi raudanpuuteanemiana, kroonisena väsymyksenä sekä vastustuskyvyn laskuna. Suorituskyky kärsii nopeasti, kun lihakset eivät saa tarvitsemaansa energiaa liikkumiseen ja sitä seuraaviin lihasten korjausprosesseihin. Energiavajeessa kognitiiviset kyvyt, kuten muisti ja keskittymiskyky, heikkenevät, jolloin myös vammariski lisääntyy. Niukka ja epäsäännöllinen energiansaanti oireilee usein myös epämääräisinä vatsavaivoina. (Melin ym. 2014; Mountjoy ym. 2014.)

Kuukautishäiriöissä estrogeenivaje lisää murtumien riskiä ja vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan epäedullisesti. Vajeen pitkittyessä luusto voi heikentyä pysyvästi. (Nattiv ym. 2007; Mountjoy ym. 2014.) Lievätkin kuukautishäiriöt aiheuttavat hedelmättömyyttä, mutta jos niihin puututaan ajoissa energiansaantia lisäämällä ja kuormitusta vähentämällä, kuukautiset palautuvat ja tilanne korjaantuu nopeasti (Chamberlain 2018). Muutokset kuukautisissa voivat jo itsessään aiheuttaa suurta huolta ja hämmennystä vaikuttaen urheilijan käsitykseen oman kehon normaaliudesta (Nappi & Facchinetti 2003). Jos tilanteeseen liittyy vielä syömisen kanssa kipuilua, psyykkinen hyvinvointi joutuu todella koetukselle ja voi syventää aliravitsemuksen aiheuttamaa kehon stressitilaa. Hoitamattomana häiriintynyt syöminen voi helposti edetä varsinaiseksi syömishäiriöksi (Nattiv ym. 2007).

Apua oireilevalle urheilijalle

Kuukautishäiriöt ovat vain yksi monista häiriintyneen syömisen seurauksista, eivätkä aina edes selkeästi havaittavissa. Etenkin hormonaalisen ehkäisyn käyttäjillä kuukautishäiriöt saattavat jäädä täysin huomaamatta, minkä vuoksi urheilijan sekä hänen valmentajansa on hyvä tunnistaa muut punaisina lippuina toimivat varoittavat oireet. Urheilijan joustamaton ruokasuhde, painokeskeisyys, korkea itsekriittisyys, ylimääräinen harjoittelu, lepopäivien pitämisestä seuraava ahdistus, eristäytyminen sekä jaksamis- ja keskittymisongelmat on aina otettava vakavasti, eikä niitä koskaan tulisi katsoa läpi sormien. (Bonci ym. 2008.)

Urheilijan itsensä tai hänen läheistensä pienikin epäilys siitä, että urheilijan suhde ruokaan, liikuntaan tai omaan kehoon on lähtenyt väärille raiteille, riittää asian puheeksi ottamiseksi. Valmentajan rooli auttajana on merkityksellinen – vaikka asiaan puuttuminen voi tuntua haastavalta ja joissain tapauksissa jopa tunkeilevalta, riittävän aikainen toimiminen voi pelastaa urheilijan ongelman syvenemiseltä. Aidosti välittävän, empaattisen ja kahden kesken urheilijan kanssa käydyn keskustelun aikana valmentaja voi ilmaista oman huolensa ja auttamishalukkuutensa. Vaikeissa tilanteissa valmentajan on hyvä hahmottaa oman vastuunsa rajat, ja nuoren urheilijan kohdalla uskaltaa ottaa yhteyttä urheilijan vanhempiin tai aikuisen urheilijan tapauksessa ohjata hänet ulkopuolisen avun piiriin. (Bonci ym. 2008.)

Syömishäiriö ja häiriintynyt syöminen eivät katso lajia, ikää, kokoa tai sukupuolta, vaan kuka tahansa voi sairastua. Ongelmien ehkäisemiseksi on tärkeää lisätä urheilijan sekä hänen lähipiirinsä tietoa häiriintyneestä syömisestä, suhteellisesta energiavajeesta ja kuukautishäiriöistä (Bonci ym. 2008). Ilmapiiri, jossa urheilijoita ei yritetä sulloa tiettyyn muottiin kehon painon tai koon perusteella, vaan korostetaan riittävää syömistä suhteessa harjoitteluun urheilijoiden erilaisuutta kunnioittaen, on avainasemassa häiriintyneen syömisen ehkäisemisessä. Vanhanaikainen käsitys siitä, että kovaa harjoiteltaessa kuukautisten poisjääminen on hyväksyttyä, on myrkyllinen, ja osaltaan lisää häiriintyneeseen syömiseen ajavaa käytöstä. Jos painonpudotukselle on joissakin tilanteissa tarvetta, tulisi se suorittaa valvotusti korostaen sitä, ettei urheilijan arvo ole koskaan sidottu hänen kehonsa kokoon. 

Kirjoittaja:

Ida Löfberg, Terveystieteiden kandidaatti, OEU-projektin työharjoittelija

Lähteet

Bonci, C. M., Bonci, L. J., Granger, L. R., Johnson, C. L., Malina, R. M., Milne, L. W., ... & Vanderbunt, E. M. 2008. National Athletic Trainers' Association position statement: preventing, detecting, and managing disordered eating in athletes. Journal of athletic training, 43(1), 80-108.

Brunet, M. 2005. Female athlete triad. Clinics in sports medicine, 24(3), 623-636.

Chamberlain, R. 2018. The female athlete triad: recommendations for management. American family physician, 97(8), 499-502.

Chen, Y. T., Tenforde, A. S. & Fredericson, M. 2013. Update on stress fractures in female athletes: epidemiology, treatment, and prevention. Current reviews in musculoskeletal medicine, 6(2), 173-181.

Dasharathy, S. S., Mumford, S. L., Pollack, A. Z., Perkins, N. J., Mattison, D. R., Wactawski-Wende, J., & Schisterman, E. F. 2012. Menstrual bleeding patterns among regularly menstruating women. American journal of epidemiology, 175(6), 536-545.

De Souza, M. S. 2003. Menstrual disturbances in athletes: a focus on luteal phase defects. Medicine and science in sports and exercise, 35(9), 1553-1563.

George, C. A., Leonard, J. P., & Hutchinson, M. R. 2011. The female athlete triad: a current concepts review. South African Journal of Sports Medicine, 23(2), 50-56.

Halttunen, M. & Suhonen, S. 2005. Tytön kuukautisten puuttuminen ja poikkeavat vuodot. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 121(17), 1881-8

Loucks, A. B., & Thuma, J. R. 2003. Luteinizing hormone pulsatility is disrupted at a threshold of energy availability in regularly menstruating women. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 88(1), 297-311.

Martinsen, M., & Sundgot-Borgen, J. 2013. Higher prevalence of eating disorders among adolescent elite athletes than controls. Medicine & Science in Sports & Exercise, 45(6), 1188-1197.

Melin, A., Tornberg, Å. B., Skouby, S., Faber, J., Ritz, C., Sjödin, A., & Sundgot-Borgen, J. 2014. The LEAF questionnaire: a screening tool for the identification of female athletes at risk for the female athlete triad. British Journal of Sports Medicine, 48(7), 540-545.

Mountjoy, M., Sundgot-Borgen, J., Burke, L., Carter, S., Constantini, N., Lebrun, C., ... & Ljungqvist, A. 2014. The IOC consensus statement: beyond the female athlete triad—relative energy deficiency in sport (RED-S). British journal of sports medicine, 48(7), 491-497.

Nappi, R. E., & Facchinetti, F. 2003. Psychoneuroendocrine correlates of secondary amenorrhea. Archives of women's mental health, 6(2), 83-89.

Nattiv, A., Agostini, R., Drinkwater, B., & Yeager, K. K. 1994. The female athlete triad: the inter-relatedness of disordered eating, amenorrhea, and osteoporosis. Clinics in sports medicine, 13(2), 405-418.

Nattiv, M.D., Loucks, A. B., Manore, M. M., Sanborn, C. F., Sundgot-Borgen, J. & Warren, M. P. 2007. ASCM Position Stand: The female athlete triad. Med. Sci. Sports Exerc, 39(10), 1867-82.

Nazem, T. G., & Ackerman, K. E. 2012. The female athlete triad. Sports health, 4(4), 302-311.

Redman, L. M., & Loucks, A. B. 2005. Menstrual disorders in athletes. Sports Medicine, 35(9), 747-755.

Sundgot‐Borgen, J. & Torstveit, M. K. 2010. Aspects of disordered eating continuum in elite high‐intensity sports. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 20, 112-121.

Wasserfurth, P., Palmowski, J., Hahn, A., & Krüger, K. 2020. Reasons for and Consequences of Low Energy Availability in Female and Male Athletes: Social Environment, Adaptations, and Prevention. Sports Medicine-Open, 6(1), 1-14.

Syömishäiriökeskuksen uusi päiväosasto

Syömishäiriökeskuksen osastohoitoon on alusta saakka kuulunut itsenäisen toimimisen harjoittelemisen vaihe, jolloin potilaamme on voinut asua harjoitusasunnossamme ja käydä osastolla harvennetusti. Tätä toimintoa olemme kutsuneet päiväpotiluudeksi ja sitä on toteutettu osaston muun toiminnan sisällä. Idea päiväosastovaiheesta hoidossa syntyi havainnostamme, että tiiviin kokovuorokausihoidon ja harvajaksoisen avohoidon väliin tarvitaan sellainen hoidon vaihe, jossa voidaan kehittää juuri niitä itsenäisen selviytymisen ja vastuunkannon taitoja, joita tarvitaan osastohoidon päätyttyä.

Päiväosastovaiheen toteuttaminen muun osastohoidon lomassa näytti kuitenkin asettavan omat haasteensa, sillä paranemisessaan pidemmälle ehtineet kokivat osaston käytännöt liian rajoittavina. Päiväosastovaiheessa olevien kun oli noudatettava samoja perussääntöjä osastolla ollessaan kuin huonokuntoisempien, vielä tiivistä osastohoitoa tarvitsevien potilassisarustensa. Tämä ei aina palvellut parhaalla mahdollisella tavalla heidän edistymistään, vaikka heillä olikin lisäksi oma yksilöllinen hoitosuunnitelmansa ja reilusti enemmän vapauksia, kuin osastolla olijoilla.

Nämä useiden vuosien varrella tehdyt havainnot johtivat siihen, että syksyllä 2019 Syömishäiriökeskuksessa alettiin suunnitella ja kokeilla erillistä päiväosastotoimintaa, joka pääsee alkamaan todenteolla nyt syksyllä 2020 uusien päiväosastotilojemme valmistumisen myötä.

Päiväosastollemme siirrytään tyypillisesti osastohoidon jatkovaiheena, mutta sinne voi tulla myös ilman aikaisempaa hoitoa Syömishäiriökeskuksessa. Syitä, joissa Syömishäiriökeskuksen päiväosastolle tullaan ovat esimerkiksi:

• Itsenäisen arjessa selviytymisen harjoitteleminen pitkän osastohoidon jälkeen
• Syömishäiriöstä toipuva on muuttamassa ensimmäistä kertaa omilleen ja harjoittelee pienin askelin omassa varassaan selviytymistä
• Henkilö on sairastunut nuorena eikä hänellä ole kokemusta yksin elämisestä ja nyt aikuisena täytyy harjoitella itsenäisen elämän taidot kuntoon
• Ruuanvalmistus tuntuu vaikealta, käsi hivuttautuu aina kevyttuotteiden suuntaan. Henkilö valmistaa aina niin sanottuja ”turvallisia” ruokia, vaikka mieli haluaisikin jotain uutta tai vaihtelua
• Tarve ja halu olla hetken jossain, missä omia tuntemuksia ei tarvitse selitellä, vaan syömishäiriötä ymmärretään. Halu löytää turvallinen paikka keskustella ammattilaisen kanssa, saada vertaistukea ja kehittää omaa vastuunkantokykyä

Päiväosaston tarkoitus on helpottaa siirtymistä itsenäiseen elämään ja/tai rakentaa toimivia rutiineja arjen hallinnan tueksi. Päiväosasto tarjoaakin hyvän mahdollisuuden harjoitella arjen askareita ja toimia, kuten ruuanlaittoa, siivoamista, aikatauluttamista, asioimista ja terveyttä edistävää liikuntaa. Toipujalla on myös mahdollisuus kokeilla itselleen haastavia asioita ohjatussa ja turvallisessa ympäristössä. Jokaisella onkin aina myös henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, joka on laadittu yhdessä ohjaajan kanssa. Kuntoutumista tukevat myös erilaiset ryhmät, joiden sisältöihin päiväosaston asiakkailla on mahdollisuus vaikuttaa. Lisäksi jokaisella on mahdollisuus yksilökeskusteluihin.

Päiväosasto ei ole vain fyysinen paikka, vaan päiväosasto on ryhmä ja yhteisö, jossa pääpaino on kuntoutuksella. Yhteisö rakentaa yhdessä ohjaajan tuella päiväosaston säännöt, viikko-ohjelman ja suunnitelman viikon ruuista. Asioita harjoitellaan yhdessä ja toisia kannustetaan haasteiden edessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuntoutuja ottaisi vastuun toisen toipumisesta omille hartioilleen, vaan sitä, että asioista voidaan puhua toisiinsa luottaen.

Hoito päiväosastolla perustuu vapaaehtoisuuteen, motivaatioon parantua, luottamukseen henkilökunnan ja asiakkaan välillä sekä haluun ottaa vastuu omasta kuntoutumisestaan. Päiväosastolla oleva asiakas onkin sellaisessa vaiheessa, että hän osaa ja haluaa nimetä omia haasteitaan sekä on jo selättänyt riittävästi parantumista estävän toipumisen pelkonsa. Vaikeampia päiviä toki varmasti mahtuu mukaan, mutta toipumisen hyvät puolet ja tärkeys toimivat mielessä suuntaa antavana majakkana. 

Kuntoutus- ja hoitoyksikköön verrattuna vapaamman Päiväosaston toiminta tuo mukanaan potilaalle myös enemmän vastuuta. Hänen tulee nimittäin kyetä ruokailuun ja ruuanlaittoon yhdessä muiden kanssa. Lisäksi oman ruuan annostelussa ja syömisessä tulee riittää vähäinen tuki. Koska aikaa vietetään tiiviisti yhteisössä, Päiväosastolla kävijän tulee jo kyetä rajamaan omaa näkyvää oireiluaan. 

Päiväosaston ja Kuntoutus- ja hoitoyksikön (tai muun kokovuorokautisen osaston) merkittävin ero on siinä, että päiväosastolla ei olla hoidossa vaan siirtymävaiheessa tai kuntoutumassa. Hoito on takanapäin ja nyt otetaan uusi askel kotia kohti. Päiväosastolla voi käydä myös kotoa käsin. Joku voi tarvita viisi päivää, mutta joillekin yksi tai kaksikin päivää viikossa voi jo auttaa kotona pärjäämisen kanssa. 

Miltä uusi päiväosastomme kuulostaa? Lisätietoja päiväosastosta saat sähköpostitse osoitteesta tomi.rusi@syomishairiokeskus.fi. 

Terveisin,

Venla Eronen ja Tomi Rusi (päiväosaston ohjaaja)