Hyvä ja paha täydellisyys

Syömishäiriöiden yhteydessä puhutaan usein perfektionismista, täydellisyyden tavoittelusta. Sitä pidetään jopa yhtenä syömishäiriöihin sairastumisen riskitekijöistä.

Perfektionismia tutkineet henkilöt ovat nimenneet kaksi perfektionismin muotoa, negatiivinen ja positiivinen. Positiivinen perfektionismi voi parhaimmillaan olla eteenpäin vievä voima, jonka avulla ihminen tekee toimissaan hyvää jälkeä. Tämä niittää hänelle menestystä ja luottamusta hyvänä tekijänä. Positiiviseen perfektionismiin kuuluu kyky olla tyytyväinen tekemisiensä tuloksiin eivätkä siihen kuulu itsesyytökset pieleen menneistä yrityksistä. Hyvin tehty asia tuottaa tekijälleen iloa ja ylpeyttä.

Negatiivinen perfektionismi on sen sijaan lamauttava voima, joka vie rohkeuden ryhtyä tekemään asioita. Siinä vaatimukset asetetaan epärealistisen korkealle, mikä aiheuttaa helposti epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita, sillä tavoitteisiin on mahdotonta päästä. Nämä heikentävät rohkeutta tehdä päätöksiä sekä ryhtyä toimeen. Ne voivat pahimmillaan lamauttaa henkilön täysin: kun ei tee mitään, ei voi tehdä virheitäkään.

Hieman lievemmässä muodossaan negatiivinen perfektionismi näyttäytyy kovina suoritusvaatimuksina, mutta henkilö saa siitä huolimatta tehtyä asioita. Kuitenkin hyvänkin suorituksen jälkeen mieli jää puimaan tapahtuneen yksityiskohtia ja toteaa, että monet asiat olisi voinut tehdä vielä paremmin. Nämä pohdinnat käynnistyvät pomminvarmasti, vaikka tehdystä työstä olisi juuri saanut kultamitalin. Koskaan ei voi olla tyytyväinen tekemiinsä asioihin, sillä aina löytyy parantamisen varaa. Monet jopa uskovat, että tyytymättömyys toimii tärkeänä eteenpäin vievänä voimana. He ajattelevat, että on hyväksi olla aina hieman kriittinen tuotoksiaan kohtaan, jotta säilyttää motivaation puskea eteenpäin. Ikään kuin tyytyväinen ihminen muuttuisi väistämättä sohvaperunaksi.

Tutkimuksissa negatiivinen perfektionismi on yhdistetty masennukseen ja ahdistukseen. Korrelaatio on looginen: mitä enemmän negatiivista perfektionismia, sitä enemmän masennusta ja ahdistusta. Sama ilmiö näyttäisi toteutuvan sekä tytöillä että pojilla1. Negatiivinen perfektionismi on myös yhdistetty uupumiseen silloin, kun elämässä on ollut stressaava tilanne tai tapahtuma². Se näyttäisi siis heikentävän ihmisen kykyä sietää stressaavia tilanteita. Tämä oli havaittu myös lääketieteen opiskelijoilla, joilla on erityisen suuri paine suoriutua tehtävistään mahdollisimman täydellisesti, sillä lääkärin työssä virheillä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Sellaiset opiskelijat, joilla esiintyi positiivista perfektionismia, selviytyivät opiskelujen vaatimuksista hyvin, mutta ne joilla oli negatiivista perfektionismia, saivat selvästi useammin masennus ja ahdistusoireita³.

Nämä tutkimukset luovat hieman valoa myös siihen, millä mekanismilla negatiivinen perfektionismi vaikuttaa syömishäiriöiden kehittymisen taustalla, vaikka ne eivät suoranaisesti syömishäiriöitä käsittelekään. Syömishäiriöthän toimivat usein psyykkisen pahan olon helpottajina ja säätelijöinä. Negatiivisen perfektionismin aiheuttama sitkeä huonommuuden ja epäonnistuneisuuden tunne voi houkutella lääkitsijäksi syömishäiriötä siihen taipuvaisilla henkilöillä.

Voisikohan negatiivisen perfektionismin tunnistaminen ja siihen puuttuminen omalta osaltaan auttaa ehkäisemään syömishäiriöiden syntyä? Jos esimerkiksi kasvattajat huomaisivat lapsella taipumuksen negatiiviseen perfektionismiin, voitaisiin hänen kasvatuksessaan kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka suoritusvaatimuksia hänelle esitetään. Lisäksi siinä voisi korostua lapsen itsetunnon tukeminen siten, että korostettaisiin lapsen rakastettavuutta ja hyväksyntää juuri sellaisena kuin hän on. Samalla vältettäisiin tuomasta esille suoriutumisen merkitystä hyväksynnän tuojana.

Huomaatko sinä itsessäsi taipumusta perfektionismiin? Näetkö sen voimavarana vai haittana omalla kohdallasi?

Kevätterveisin,
Pia Charpentier

Lähteet:

1. Hamid Afshar, Hamidreza Roohafza, Masoumeh Sadeghi,Alireza Saadaty,Mehrdad Salehi,Masoud Motamedi, Mohammad Matinpour, Homayoun Naji Isfahani, and Ghorbanali Asadollahii Positive and negative perfectionism and their relationship with anxiety and depression in Iranian school students. J Res Med Sci. 2011 Jan; 16(1): 79–86.

2. Dittner AJ1, Rimes K, Thorpe S. Negative perfectionism increases the risk of fatigue following a period of stress. Psychol Health. 2011 Mar;26(3):253-68.

3. Seeliger H1, Harendza S2,3. Is perfect good? - Dimensions of perfectionism in newly admitted medical students. BMC Med Educ. 2017 Nov 13;17(1):206.

Virheellisiä uskomuksia ahmintahäiriöstä (BED)

Ahmintahäiriö (Binge Eating Disorder eli BED) on syömishäiriö, jossa henkilö kärsii hallitsemattomista ja pakonomaisista ahmintakohtauksista, mutta johon ei kuitenkaan tavallisesti liity ahmimishäiriön eli bulimia nervosan tapaan oksentamista. Tietämys ahmintahäiriöistä on lisääntynyt viime aikoina. Siitä huolimatta jotkin siihen liitetyt virheelliset uskomukset ovat varsin yleisiä edelleenkin. Virheellisiä uskomuksia ovat esimerkiksi seuraavat:

• Ahmintahäiriötä sairastava on aina lihava ja ylipainoisella on aina ahmintahäiriö. 
• Ahmintahäiriöön sairastunut on se kaikkien juhlien suursyömäri.
• Kaikki ahmintahäiriöön sairastuneet ovat aikuisia.
• Ahmintahäiriöön sairastunut on vain laiska laihduttamaan.
• Ahmintahäiriöön sairastuneelta puuttuu tieto hyvästä ravinnosta.
• Ahmintahäiriöstä parantuu laihduttamalla.
• Ahminnan saa loppumaan syömällä normaalisti ja terveellisesti.
• Ahmintahäiriöön sairastuneen pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.
• Ahmintahäiriö on itse aiheutettu.
• Ahmintahäiriö on sairaus, jonka hoitaminen ei ole niin tarpeellista tai kannattavaa.

Kuulostaako tutulta? Uskomuksia on niin sairastuneilla itsellään, terveydenhuollon ammattilaisilla kuin muillakin sairauteen perehtymättömillä. Uskomuksilla on vahva stigma ja ne eivät helpota avun hakemista ja sen saamista. Niinpä ajattelin hieman korjata näitä virheellisiä uskomuksia.

Virheelliset uskomukset ahmintahäiriöstä estävät näkemästä ahmintahäiriötä vakavasti otettavana syömishäiriönä. Pahimmillaan virheelliset uskomukset johtavat siihen, että ahmintahäiriötä sairastava ei saa tarvitsemaansa apua ja hänen negatiivinen käsitys itsestään vahvistuu.

Ahmintahäiriötä sairastava on aina lihava ja ylipainoisella on aina ahmintahäiriö

Vaikka ahmintahäiriö usein johtaakin vaikeaan ylipainoon jossain vaiheessa sairautta, ei paino aina kerro koko totuutta. Sairauden eri vaiheessa paino saattaa vaihdella paljonkin. Kuten myös muissa syömishäiriöissä, niin myös ahmintahäiriössä sairastuneita on monessa koossa. Arviolta kuitenkin noin 20–25 prosenttia ylipainon vuoksi apua hakeneista kärsii ahmintahäiriöstä. Samasta arviosta tulee näkyviin se, että kaikilla ylipainoisilla ei ole ahmintahäiriötä.

Ahmintahäiriöön sairastunut on se kaikkien juhlien suursyömäri

Näin ei yleensä ole. Ahmintahäiriö aiheuttaa sairastuneelle paljon häpeän tunnetta, joten ahmiminen toteutuu usein yksin ollessa. Juhlissa ahmintahäiriöön sairastunut saattaakin syödä erittäin maltillisesti, jopa niukasti. Tai sitten ihan tavallisesti.

Kaikki ahmintahäiriöön sairastuneet ovat aikuisia

Ahmintahäiriötä sairastavista iso osa on aikuisia, mutta ahmintahäiriötä esiintyy myös muun ikäisillä. Ongelmat voivat alkaa jo lapsuudessa, mutta saattavat johtaa ahmintahäiriöön vasta aikuisuudessa. On kuitenkin myös täysin mahdollista, että jo nuorella on ahmintahäiriö.

Ahmintahäiriöön sairastunut on vain laiska laihduttamaan

Päinvastoin. Ahmintahäiriöön sairastuneet saattavat laihduttaa melko paljonkin. Usein laihdutuksen keinot saattavat olla melko radikaaleja niukkaenergisine dieetteineen ja jopa paastoineen. Monet ahmintahäiriöstä kärsivät ovatkin kokeilleet monenlaisia laihdutusmenetelmiä elämänsä aikana.

Ahmintahäiriöön sairastuneelta puuttuu tieto hyvästä ravinnosta

Tämä ei yleensä pidä paikkaansa. Moni ahmintahäiriöön sairastunut on varsin tietoinen hyvän ravitsemuksen perusteista. Ahminta ei ole tietoon pohjautuva tapahtuma, vaan sen kimmokkeina on useimmiten ruuan himo, ruuan näkeminen tai vaikeat tunteet. Siksi tieto hyvästä ravinnosta ei yksinään auta ahmintahäiriöön sairastunutta muuttamaan syömiskäyttäytymistään.

Ahmintahäiriöstä parantuu laihduttamalla

Ensin on jälleen hyvä muistaa, että ahmintahäiriö ei aina johda ylipainoon, joten laiduttaminen on jo lähtökohtaisesti huono vinkki. Toiseksi, ahmintahäiriö on syömishäiriö, joten laihduttaminen ei ratkaise ongelmia sairauden taustalla. Itse asiassa ahmintahäiriön hoidon ensi askeleita on lopettaa laihduttaminen. Laihduttaminen johtaa usein ahmintahäiriötä sairastavalla ahmintakohtauksiin. Kun ahmintahäiriötä ja sen taustalla olevia ongelmia on ensin hoidettu ja syöminen on saatu hyvään ja joustavaan tasapainoon, toipuva laihtuu usein ilman varsinaista laihduttamista.

Ahminnan saa loppumaan syömällä normaalisti ja terveellisesti

Riittävä, monipuolinen ja säännöllinen syöminen on ahmintahäiriöstä toipumisen yksi keskeisistä kulmakivistä, mutta ei missään nimessä yksinään riittävä apu ahmintahäiriöön. Kuten aiemmin todettiin, ahmintahäiriöön sairastuneella on usein varsin hyvä tietämys terveellisestä ravinnosta, mutta psyykkiset voimavarat eivät mahdollista sen toteuttamista. Siksi ahmintahäiriöstä toipumiseen tarvitaan ravitsemuksen korjaamisen lisäksi paljon psykologista työskentelyä.

Ahmintahäiriöön sairastuneen pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni

Jälleen kerran, ahmintahäiriö on sairaus, syömishäiriön yksi muoto. Siihen sisältyy usein paljon elämän aikana opittuja haitallisia toimintamalleja ja tunteiden käsittelyn vaikeuksia. Ahmintaa ei silloin saa kuriin vain ottamalla itseään niskasta kiinni. Itse asiassa ahmintahäiriöön sairastunut saattaa kontrolloida toimintaansa melko paljonkin ja syömisen kontrollointi voi jopa aiheuttaa ahmintakohtauksia. Lisäksi itsekuri saattaa ulottua elämää rajoittavaksi tekijäksi elämän muillekin alueille.

Ahmintahäiriö on itse aiheutettu

Kuten muissakin syömishäiriöissä, ahmintahäiriössä taustatekijöitä on usein monia. On lapsuudessa opittuja syömistottumuksia, vaikeita elämän tapahtumia, tunnesäätelyn vaikeuksia sekä perinnöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Taustalla voi myös olla muita psyykkisiä sairauksia. Ahmintahäiriö ei ole valinta eikä siten itse aiheutettu.

Ahmintahäiriö on sairaus, jonka hoitaminen ei ole niin tarpeellista tai kannattavaa

Ahmintahäiriöön sairastuneet kokevat valitettavan usein, että heidän tilannettaan ei ymmärretä ja hoitoa on vaikea saada. Sairauden aiheuttamaa psyykkistä kärsimystä ei aina huomioida ja fyysisiin haittoihin suhtaudutaan itse aiheutettuina. Ahmintaa saatetaan moralisoida ja kauhistella tavalla, joka vain pahentaa ahminnasta aiheutuneen syyllisyyden ja häpeän tunteita. Kun sairastunut pyytää tukea esimerkiksi ruokailujen sujumiseksi, saatetaan hänelle todeta, että näyttää kyllä siltä, että syöt jo ihan riittävästi. Toisinaan sairastunutta jopa kehotetaan jättämään aterioita väliin.

Muiden syömishäiriöiden tavoin, myös ahmintahäiriöön sairastuneet tarvitsevat apua. Hoitamattomana ahmintahäiriö aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja muita terveysongelmia, joita usein hoidetaan ahmintahäiriöstä irrallisina ongelmina. Ahmintahäiriö voi aiheuttaa myös hengenvaaran komplikaatioiden sekä syömishäiriöihin liittyvän kohonneen itsemurhariskin vuoksi. Oikein hoidettuna, iso osa kuitenkin saa ahmintahäiriöön merkittävää helpotusta tai parantuu siitä kokonaan. Myös muiden terveydenhuoltopalvelujen tarve vähenee silloin merkittävästi. Ahmintahäiriön hyvään hoitoon kannattaakin panostaa.


Millaisia ahmintahäiriöön liittyviä ennakkoluuloja tai virheellisiä uskomuksia sinä olet kohdannut?

Terveisin,

Venla Eronen

PS. Lisää ahmintahäiriöstä voi lukea muun muassa täältä. Syömishäiriökeskuksesta saa apua ahmintahäiriöön! Kysy lisää Syömishäiriökeskuksen palveluista ilmaisesta palvelevasta puhelimestamme numerosta 040 411 5481. Ammattilaisten tarjoaman avun rinnalla apua voi saada myös Mielenterveystalon nettisivuilta löytyvästä Irti ahminnasta -itsehoito-ohjelmasta.