Syömishäiriökeskuksen arvot – ajatuksia hoitomallin takana

Suomalaisen Työn Liitto myönsi Syömishäiriökeskukselle tänä syksynä Yhteiskunnallinen yritys –merkin. Tästä inspiroituneina päätimme avata toimintamme arvoja yleisemminkin.

Syömishäiriökeskus on syntynyt halusta tarjota kokonaisvaltaista ja laadukasta hoitoa kaikille syömisen kanssa ongelmiin joutuneille. Tärkeä osa hoidon laatua on hoidon tunnelmaa ja toteutusta ohjaavat käytännönläheiset arvot ja periaatteet. Näitä ovat mm. asiakkaan kunnioittaminen sekä hoidon johdonmukaisuus ja kokonaisvaltaisuus. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan arvojamme niin asiakkaittemme kuin henkilökuntamme hyvinvoinninkin kannalta.

Yhteiskunnallinen yritystoiminta tarjoaa uudenlaisen näkökulman pohdittaessa suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Yhteiskunnallinen yritys -merkin saaneet yritykset rakentavat yhteiskuntaa hyvien arvojen kautta toteaa Brand Manager Niina Ollikka Suomalaisen Työn Liitosta.

Asukkaan kunnioittaminen

Syömishäiriökeskuksessa suhtaudutaan asukkaisiin kunnioittavasti. Hoidon suunnittelussa huomioidaan aina heidän yksilöllistä paranemispolkuaan tukevat tarpeet. Samalla hyödynnetään erikoistuneen yksikön mahdollisuutta rakentaa koko osaston arjen käytännöt tukemaan syömishäiriöstä toipumista. Asukas nähdään ihmisenä, inhimillisenä olentona, jolla on syömishäiriö – ei sairauden kautta. Asukkaan yksilölliseen tarinaan tutustutaan sairastuneen itsensä sekä hänen läheistensä kertomana ja hahmotellaan kuka on ihminen sairauden takana. Asukkaan kunnioittaminen näkyy käytännön työssä ystävällisyytenä ja kärsivällisyytenä – myös hankalissa tilanteissa.

Yksilöllisyys ja itsemääräämisoikeus

Jokainen asukas on ainutkertainen yksilö, joten hoito suunnitellaan sopimaan hänen henkilökohtaisiin tarpeisiinsa, sairautensa vaiheeseen sekä psyykkiseen vointiinsa. Asukkaalla on mahdollisuus vaikuttaa hoitonsa sisältöön – vaikkakin hoitavat henkilöt varmistavat kaikissa vaiheissa, että hoidossa tehtävät asiat tukevat paranemisprosessia. Jokaisella asukkaalla on hoitoryhmän ja asukkaan kanssa yhdessä laadittu yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Kunnioitamme asukkaan itsemääräämisoikeutta kunkin paranemisen vaiheen mahdollistamalla tavalla. Syömishäiriöiden luonteen vuoksi hoitoon kuuluu paljon ohjausta ja tervehtymistä edistävän käyttäytymisen tukemista, minkä vuoksi oirehtimisen osalta joudumme puuttumaan ja rajoittamaan haitallisia käyttäytymismalleja. Myös äärimmäisissä tilanteissa, joissa asukas aiheuttaa fyysistä vaaraa itselleen tai muille, joudumme rajoittamaan hänen toimiaan taataksemme kaikkien turvallisuuden.

Hoidon intensiivisyys, jatkuvuus ja johdonmukaisuus 

Vaikeiden syömishäiriöiden hoito vaatii paljon hoitajan läsnäoloa ja tukea. Yksikön asukkailla on mahdollisuus saada hoitohenkilökunnan tukea ympärivuorokautisesti. Tuen intensiivisyys suunnitellaan asukkaan kunnon mukaisesti. Tavallisesti hoidon alussa tuki on tiivistä ja sitä väljennetään paranemisen edetessä. Intensiivisen tuen vaiheessa hoitavat henkilöt viettävät asukkaan kanssa paljon aikaa esimerkiksi keskustellen, tukien, yhdessä asioilla käyden.

Hoitoon kuuluu myös paljon ryhmiä (mm. fysioterapia-, keskustelu-, keittiöharjoittelu- ja psykoedukaatioryhmä) sekä yksilötapaamisia (mm. omahoitajakeskustelut, terapia ja fysioterapiatapaamiset), mikä osaltaan tekee hoidosta intensiivistä. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon työtä paranemisen eteen hoidon aikana harjoittelemalla puuttuvia taitoja ja opettelemalla tervehtymistä tukevia ahdistuksenhallintakeinoja.

Yksikössä hoidetaan kaikkia asukkaita hoidollisten periaatteiden mukaisesti, jotka pohjautuvat yksikössä käytössä olevaan syömishäiriöiden teoreettiseen malliin. Tämä takaa hoidon johdonmukaisuuden silloin, kun asukkaan omahoitajat eivät ole vuorossa ja hoito toteutuu vuorohoitajan tukemana. Tämän avulla myös koko yksikön tiimin päätökset pysyvät johdonmukaisina.

Hoidon tavoitteet suunnitellaan sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Näin hoidossa säilytetään punainen lanka, joka osaltaan pitää hoidon johdonmukaisena ja tavoitteet selkeinä. Hoitoa arvioidaan jatkuvasti ja hoitosuunnitelmat uusitaan säännöllisin väliajoin. Jatkohoito järjestetään ajoissa yhteistyössä lähettävän tahon ja asukkaan sekä hänen omaistensa kanssa.

Hoidon kokonaisvaltaisuus

Asukkaat otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti suuntaamalla hoito laajasti ja monimuotoisesti psyyken, somatiikan sekä sosiaalisten taitojen korjaamiseen ja kehittämiseen. Asukkaat nähdään kokonaisina ihmisinä tarpeineen ja tunteineen. Huomioimme asukkaidemme iänmukaiset tarpeet aina nuoruuden kehityksestä aikuisuuden velvollisuuksiin. Tuemme asukkaitamme ikätasoiseen itsenäisyyteen hoidon edetessä.

Asukkaiden henkilökohtaista tilannetta tarkastellaan moniammatillisuuden suomasta laajasta näkökulmasta, kuitenkin niin, että tiimin jäsenillä on yhteinen päämäärä ja toimintatavat. Kokonaisvaltaisuudessa oleellista on myös se, että hoito ei keskity vain syömishäiriön hoitamiseen. Pystymme hoidon aikana huomioimaan myös asukkaan muita mahdollisia haasteita ja sairauksia. Pyrimme mahdollisimman pitkälti siihen, että asukkaamme saisivat kaikki palvelut Syömishäiriökeskuksesta ja yhteistyökumppaneiltamme Terveystalosta ja Pikkujätistä.

Uudelleen sairastumisen ehkäisy

Tärkeä osa arvojamme on pyrkiä hoitamaan sairastunutta niin kauan, että hän ehtii sisäistää uudet, paranemista edesauttavat ja psyykkistä terveyttä tukevat toimintamallit ja olemisen tavat. Vaikeasta sairaudesta toipuminen vaatii syvällisten muutosten tapahtumisen sekä käyttäytymisen että mielen tasolla. Tämän vuoksi hoitomme sisältää syömishäiriöoireista pois harjoittelemisen lisäksi uusien tunteensäätelykeinojen opettelemisen. Tämä mahdollistaa sen, että elämän eteen tuomista vaikeuksista selviytyäkseen ei tarvitse enää turvautua syömishäiriöoireisiin. Näin uudelleen sairastumisen todennäköisyyttä saadaan pienennettyä voimakkaasti.

Omaisten ja läheisten huomioiminen

Onnistuakseen, hoito vaatii hoitohenkilökunnan ponnistelujen lisäksi sairastuneen läheisten tuen. Voidakseen tukea hoitoa ja sairastuneen paranemista, myös he tarvitsevat apua.

Asukkaiden läheisiä tavataan säännöllisesti, tilanteen vaatimalla tiheydellä. Heille pyritään tarjoamaan runsaasti tilaisuuksia keskustella hoitavien henkilöiden kanssa joko perhetapaamisissa tai puhelimessa. He ovat tervetulleita soittamaan osastolle aina halutessaan. Läheisten toiveita pyritään kuulemaan ja mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Läheisten tapaamisten tarkoituksena on muodostaa tiivis yhteistyö, jotta heidän toimintansa tärkeällä tavalla tukisi hoitoa. Tarkoituksena on myös saada informaatiota asukkaasta omaisten näkökulmasta sekä tarjota heille informaatiota Syömishäiriökeskuksen hoitomallista. Omaisia varten on myös osastonhoitajiemme ohjaama läheisten ryhmä, jonka keskeisenä ajatuksena on tukea omaisten omaa jaksamista tarjoamalla tilaisuuden jakaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien ihmisen kanssa.

Yhteisöllisyydestä voimaa

Osastohoidon yhteisöllisyys tarjoaa monenlaisia paranemista tukevia mahdollisuuksia. Osaston käytänteitä suunnitellaan yhdessä asukkaiden ja hoitajien yhteisissä kokouksissa, joissa kaikilla on mahdollisuus tuoda esille omia näkemyksiään ja toiveitaan. Tämä helpottaa kaikkien sitoutumista yhteisiin päätöksiin. Jokaisella asukkaalla on myös vuorollaan jokin vastuualue, jolla tuemme oman vastuun ottamiseen. Asukkaiden toisilleen tarjoama vertaistuki on äärimmäisen arvokasta, sillä kohtalotoveri ymmärtää syömishäiriön erityispiirteet parhaiten. Jokaisella on myös oma ainutkertainen tilanteensa, johon liittyviä kokemuksia asukkaat voivat jakaa keskenään. Pyrimme yleisestikin kannustamaan asukkaitamme keskustelevuuteen ja yhteisöä koskevien haasteiden yhteiseen ratkaisemiseen.

Asukkaita tukeva, motivoitunut ja osaava henkilökunta

Henkilökuntamme tukee asukasta hänen kulloisenkin paranemisen vaiheensa mukaisesti. Hoitojakson alussa tuki on intensiivistä ja hoitavat henkilöt ovat paljon läsnä. Asukkailla on mahdollisuus pyytää tukea itselleen aina sitä tarvitessaan ja halutessaan. Yksikössämme on moniammatillinen tiimi, joka pystyy arvioimaan asukkaan tilannetta laajasti erilaisista näkökulmista ja tukemaan hänen selviytymistään monilla elämän alueilla.

Syömishäiriökeskuksen toiminnassa keskeistä on myös se, että henkilökunta koostuu lämmöllä, kärsivällisyydellä ja mielenkiinnolla syömishäiriöön sairastuneita kohtaavista ammattilaisista. Hoitomallimme huomioikin myös henkilökunnan jaksamisen ja työhyvinvoinnin. Panostamme hyvään yhteishenkeen, osaamiseen ja omien vahvuuksien hyödyntämiseen. Säännölliset koulutukset ja työnohjaus kehittävät henkilökuntamme osaamista, mutta edistävät myös työssä jaksamista sekä työmotivaatiota. Hyvinvoiva henkilökunta pystyy paremmin edistämään myös asukkaidemme ja heidän läheistensä hyvinvointia.

Yhteiskunnallinen hyvä

Syömishäiriökeskuksen omistaa voittoa tavoittelematon Elämän Nälkään Ry. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa mahdollisesta voitosta menee yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen omaa toimintaamme kehittämällä ja tärkeinä pitämiämme asioita edistämällä. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon urheiluprojektimme Oman Elämänsä Urheilija, jonka puitteissa pyrimme edistämään urheilijoiden uran lopettamiseen liittyvien riskitekijöiden vähenemistä. Riskitekijöinä ovat mm. elämän hallinnan ja syömisen ongelmat.

Mahdollinen voitto edistääkin siten syömishäiriöön sairastuneiden mahdollisuuksia toipua hoidon ammattitaitoisuuden ja laadun kehittymisen myötä ja edistää myös syömishäiriöön sairastuneiden läheistenkin jaksamista ja hyvinvointia. Henkilöstön näkökulmasta voitto edistää työhyvinvointia ja työntekijöiden ammattitaitoa, lisäämällä resursseja työntekijöiden jaksamisen edistämiseen ja lisäkouluttautumiseen. Olemmekin iloisia ja kiitollisia Suomalaisen Työn Liiton meille myöntämästä Yhteiskunnallinen yritys –merkistä. Koemme, että tämän merkin avulla voimme kommunikoida arvojamme ja toiminta-ajatustamme helposti yhteistyökumppaneillemme ja asiakkaillemme. Tuntuu myös hyvältä, että ulkopuolinen taho on arvioinut toimintaamme ja nähnyt sen yhteiskunnallisen arvon. ☺

Yhteiskunnallisen yrityksen ensisijainen tarkoitus ja tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Yhteiskunnallinen yritys harjoittaa vastuullista liiketoimintaa ja käyttää suurimman osan voitostaan liikeideansa mukaisen yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen joko kehittämällä omaa toimintaansa tai lahjoittaen voiton toiminta-ajatuksensa mukaisesti. Yhteiskunnallisen yrityksen liiketoiminta on avointa ja läpinäkyvää. (Suomalaisen Työn Liitto 2018.)

Terveisin,

Venla Eronen ja Pia Charpentier

Lähteet:

Suomalaisen Työn liitto 2018: Yhteiskunnallinen yritys –merkin säännöt.

Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoito-ohjelma 2017. Sisäinen julkaisu.

Ajatuksia anoreksiasta ja kiltteydestä

Osallistuin taannoin osastonhoitajiemme järjestämään läheisten ryhmään. Olin ryhmässä kuuntelemassa, millaisia aiheita läheiset nostavat esille syömishäiriöistä puhuttaessa. Ryhmän aikana keskustelusta nousi ikään kuin sivujuonteena mieleeni aihe, josta halusin kirjoittaa: Kiltteys – anoreksia kilttien ihmisten sairautena. Tuossa sanonnassa on itselleni muutama korviin kolahtava kohta: Mitä kiltteydellä tarkoitetaan ja miksi kiltteys kolahtaa korviin ikään kuin negatiivisena asiana tässä yhteydessä? Pitäisikö kiltteydestä jotenkin opetella eroon?

Sanakirjassa kiltteydelle annetaan synonyymeiksi sovinnollisuus, ystävällisyys ja hyväsydämisyys. Kiltin synonyymeja ovat puolestaan kohtelias, ystävällinen, huomaavainen, kiva, sympaattinen, hyväntahtoinen, lempeä, herttainen, hyveellinen, hyvä, oikeudenmukainen, kunniakas, rehellinen ja reilu. Näillä on mielestäni varsin positiivinen sävy. Missä kohtaa negatiivinen sävy siis ilmaantuu, kun puhutaan kiltteydestä anoreksian yhteydessä?

Itse olen kauan ajatellut, että osalla anoreksiaan sairastuneista kiltteys on ikään kuin mennyt liian pitkälle. Heistä on tullut ylikilttejä tai liian kilttejä. Anoreksia voi silloin toimia eräänlaisena keinona pyristellä liiallisesta kiltteydestä eroon. Nyt kun aloin asiaa pyöritellä mielessäni, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Mielestäni ei ole olemassa liiallista kiltteyttä. On vain kyvyttömyyttä jollain muulla alueella.

Ongelma muodostuukin mielestäni siitä, jos samanaikaisesti ihmiseltä puuttuu riittävä itsearvostus, rohkeus tai keinot ilmaista omia tunteitaan ja asettaa omia rajoja tai, jos kiltin toiminnan takana on jatkuvaa syyllisyyttä, häpeää, pelkoa hylätyksi tulemisesta tai muille elämistä heitä miellyttääkseen. Ulospäin tällaisen ihmisen toiminta voi vaikuttaa liialliselta kiltteydeltä, mutta mielestäni kyse on kuitenkin jostain aivan muusta. Anoreksiaan sairastuneella on vain puutteelliset kyvyt suojata ja arvostaa itseään sekä olla kiltti itselleen, jolloin kiltteydestä voi osaltaan tulla taakka. Silloin riski siihen, että muut ihmiset käyttävät hyväkseen hänen kiltteyttään, kasvaa. Tässä onkin varmaan se syy, miksi kiltteys saa helposti negatiivisen sävyn.

Entä onko anoreksiaan sairastunut sitten aina se kiltti ihminen? Vastaisin tähän, että on ja ei. Jokainen on yksilöllinen ihminen, niin myös anoreksiaa sairastavat. Kiltteys on ominaisuus, joka on useimmissa ihmisissä sisäsyntyistä. Kukaan ei tietenkään ole jatkuvasti kiltti – olemmehan ihmisiä – mutta lähtökohtaisesti ajattelen, että kiltteydessä on kyse enemmän ihmisyyteen ja evoluution näkökulmasta lajin säilymiseen liittyvästä piirteestä, kuin johonkin sairauteen liittyvästä negatiivisesta asiasta.

Itse siis ainakin haluaisin unohtaa ajatuksen ”liiallinen kiltteys sairastuttaa”. Tämä ajatus tulee usein vastaan, kun kiltteydestä jossain kirjoitetaan. Anoreksian syntyyn vaikuttavat usein monet asiat, mutta kiltteys yksinään ei ainakaan ole sairauden taustalla. Koen myös, että anoreksiasta toipuminen ei vaadi kiltteydestä luopumista. Kiltti saa olla vielä toivuttuaankin.

Jotta kiltteys voi saada sen arvoisen aseman – mikä sille mielestäni kuuluu – hoidon aikana tulisi käsitellä muiden asioiden ohella itsearvostusta, tunteiden ilmaisua, omien rajojen asettamista, syyllisyyttä, häpeää, hylkäämisen pelkoa ja oikeutta elää omaa ja omanlaista elämää. Itsearvostukseen liittyy se, että itseään saa kuunnella. Toipuessaan anoreksiaa sairastava huomaa, että omillakin tarpeilla, tunteilla ja ajatuksilla on arvoa.

Opetellessaan kuuntelemaan itseään, toipuvan kiltteys saattaa ajoittain rakoilla. Sitä ei tarvitse säikähtää. Se on normaalia ja auttaa joskus ylilyöntienkin kautta lopulta asettamaan omat rajat ja kertomaan tarpeistaan.  Sitä kautta toipuva ei tule elämässä niin helposti hyväksi käytetyksi, esimerkiksi ihmissuhteissa tai työelämässä. Lopulta hän voi säilyttää kiltteyteen liittyvät myönteiset ominaispiirteensä ja saavuttaa niiden avulla elämässä paljon hyvää niin itselle kuin muillekin. Samalla hän oppii olemaan itselleen armollinen, jos ja kun kiltteys rakoilee – Toisin sanoen hän oppii olemaan viimeinkin kiltti myös itselleen.

Mitä mieltä sinä olet? Voiko anoreksiaan tai johonkin muuhun syömishäiriöön sairastunut olla liian kiltti?

Ystävällisin terveisin,

Venla Eronen

Ps. Kiitos teille läheisten ryhmään osallistuneet vanhemmat! Sain monia ajattelemisen arvoisia aiheita☺