Syömishäiriökeskuksen Oman elämänsä urheilija -projekti

Syyskuussa kirjoitin blogikirjoituksen urheilijoita kohtaavista syömishäiriöistä ja mainitsin Syömishäiriökeskuksen projektista, jonka avulla pyritään auttamaan pulaan joutuneita urheilijoita.

Kutsuimme tammikuussa muutamia asiantuntijoita palaveriin kanssamme ideoimaan projektimme sisältöä. Asiantuntijoittemme joukossa oli henkilöitä, jotka ovat itse mukana urheiluvalmennuksessa ja myös henkilöitä, joiden lapset ovat urheiluvalmennettavia. Saimme mukaan monenlaisia näkökulmia urheilijoiden syömisongelmiin ja elämänhallintaan liittyvistä vaikeuksista.

Ryhmämme kiinnitti huomiota siihen, että urheilijan uralla on muutamia ongelmakohtia, jotka vaativat lähempää tarkastelua ja joiden haittavaikutuksia voisimme pyrkiä vähentämään projektimme puitteissa. Esittelen seuraavassa muutaman niistä.

Jatkuva arvioitavana oleminen

Urheiluun kuuluu jatkuva kovan arvostelun kohteeksi joutuminen jo nuoresta iästä alkaen, mikä on kenelle tahansa henkisiä voimia koettelevaa. Kritiikkiä tulee niin urheilusuorituksista kuin ulkonäöstäkin. Tämä asettaa urheilijalle suuria paineita vastata häneen kohdistuviin odotuksiin. Joskus urheilutuloksiaan parantamaan pyrkivä urheilija voi saada valmentajalta ohjeet laihduttaa tai hän voi itse päätellä laihduttamisen edesauttavan suoritusten paranemista ja ulkonäön hyväksyttävyyttä. Tämä laihduttaminen voi pahimmillaan johtaa vuosien syömishäiriökierteeseen. Syömishäiriö aiheuttaa urheilijalle mm. lisääntyneitä urheiluvammoja ja hidastaa loukkaantumisista palautumista.

Aktiiviurheilu-uran lopettaminen

Toisinaan pitkän urheilu-uran jälkeen urheilija jätetään yksin selviytymään urheilijaelämästä siviilielämään siirtymisestä. Monesti koko ikänsä urheillut henkilö voi olla hieman hukassa pyrkiessään hahmottamaan kuka hän on jos ei ole enää urheilija. Identiteetti on voinut rakentua voimakkaasti urheilijana olemisen ympärille ja uran loppuessa voi jäädä tyhjän päälle. Voi olla vaikeaa hahmottaa mikä elämässä on arvokasta ilman urheilua. Myös jatkuvan palautteensaamisen loppuminen, voi aiheuttaa eksymisen tunnetta – mistä nyt tiedän, milloin olen tehnyt riittävästi?

Urheilu-ura ja kilpailuihin valmistautuminen on usein vaatinut urheilijalta melkoista keskittymistä harjoitteluun. Tällöin lähipiiri usein haluaa tukea urheilijaa hoitamalla hänen puolestaan kaikki juoksevat asiat, kuten ruoanlaiton, pyykinpesun ja laskujen maksun. Kun urheilu-ura loppuu, saattaakin urheilija löytää itsensä vailla elämässä selviytymisen perustaitoja, koska kaikkia asiat on aina tehty hänen puolestaan. Tämä vaikeuttaa oman paikan löytämistä urheilun jälkeisessä elämässä, sillä taitojen puutteessa tarttumapinnat ovat vähissä. Tämä voi altistaa entisen urheilijan ongelmille, kuten päihteiden väärinkäytölle ja syömishäiriöille.

Paine tehdä enemmän kuin jaksaisi

Toki urheilu-uralla eteneminen vaatii ponnisteluja ja harjoituksiin osallistumista silloinkin, kun ei kauheasti huvittaisi. Toisinaan kuitenkin voitontahtoiset valmentajat ja kunnianhimoiset vanhemmat puskevat urheilijan harjoittelemaan ja kilpailemaan siinä määrin, että urheilija väsyy, stressaantuu ja uupuu. Tällöin ei jää aikaa sairastamiseen, vaan harjoituksiin ja kilpailuihin mennään lääkkeiden voimalla puolikuntoisina. Kehon lisäksi uupuu myös mieli ja urheilija voi muuttua haluttomaksi, masentuneeksi ja keskittymiskyvyttömäksi. Tällöin kärsii sekä urheilu-ura että muu elämä.

Olen urallani tavannut muutamia urheilijoita, jotka huomasivat syömishäiriönsä kehittyneen avuksi uuvuttavasta urheilu-urasta vapautumiseksi. Valmentajien ja vanhempien odotusten paineessa urheilija ei nähnyt muuta ulospääsyä kurimuksestaan. Tämä ei tietenkään tapahtunut tietoisesti, vaan urheilijan mielen systeemi ratkaisi mahdottoman ongelman tällä tavalla.

Urheilijoiden, vanhempien ja valmentajien heikko ravitsemustietämys

Suomalaisessa tutkimuksessa saatiin selville, että sekä urheilijoiden, valmentajien että vanhempien tietämys oikeanlaisesta ravinnosta on keskimäärin melko heikkoa. Yrityksiä tilanteen parantamiseksi ollaan useissa joukkueissa tehty esimerkiksi hankkimalla ravitsemusasiantuntija puhumaan urheilijoille vuosittain. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että valistus ei jää mieleen eivätkä urheilija osaa syödä niin, että ravitsemus tukisi harjoittelua parhaalla mahdollisella tavalla. Usein ongelmana on, että urheilija syö liian vähän harjoittelumääräänsä nähden ja hänen kehonsa nälkiintyy. Tämä ennen pitkää heikentää suoritusta, palautumista ja kokonaisterveyttä.

Toisaalta vapautuneesti uransa ajan syönyt urheilija, voikin hämmästellä tutun syömistavan uudenlaista vaikutusta kehon muotoon uran jälkeen. Ilman riittävää ravitsemustietämystä, urheilijan voi olla vaikeaa hahmottaa miten syömistä olisi hyvä muuttaa harjoittelun vähenemisen myötä. Tämä on monille se kohta, jossa syömishäiriöt saattavat astua kuvaan.

Miten urheilijoiden tilannetta voisi auttaa?

Työryhmämme ajatteli, että ongelmakohtiin voisi vaikuttaa muutamaa erilaista reittiä. Yksi reitti olisi valmentajien ja vanhempien tietoiseksi tekeminen kyseisistä ongelmakohdista ja heidän mahdollisuuksistaan ehkäistä näitä ongelmia. Tämä tapahtuisi olemassa olevien kirjallisten materiaalien ottamisella tehokkaaseen käyttöön sekä laatimalla tarvittavia uusia materiaaleja. Tietoa jaettaisiin saattamalla se osaksi valmentajien koulutusta ja vanhempien ohjausta.

Urheilijoille itselleen tarjottaisiin tietoa somen kautta välitettävän materiaalin avulla sekä järjestämällä erilaisia tapahtumia. Myös esim. syrjäytymisvaarassa olevien urheilijoiden tunnistaminen ja heille avun tarjoaminen hyvissä ajoin olisi tärkeässä roolissa ongelmien ennaltaehkäisyssä.

Projektissa haluaisimme vaikuttaa mahdollisimman monella tasolla, jotta muutos olisi mahdollinen. Toivomme voivamme aloittaa projektin täysimittaisena viimeistään vuoden 2019 alussa.

Terveisin,
Pia Charpentier