Kun tunteet hyökkäävät kimppuun

Kaikki tiedämme millaista on, kun ”kuppi menee nurin” tai ”pää räjähtää”. Tapahtuu jotain, mikä saa mielemme aivan sekaisin. Tämän tunnekuohun vallassa tulemme sitten tehneeksi tai sanoneeksi jotain, mitä myöhemmin katkerasti kadumme. Toisinaan kuohu voi jäädä päälle päiväkausiksi ja puskea mielialan lattianrajaan.

Tyypillistä on, että kuohahduksen tapahtuessa emme itse edes oikein huomaa mitä meissä tarkalleen tapahtui. Tiedämme vain, että joku sanoi tai teki jotain tai mieleemme tuli ajatus tai muisto, jonka jälkeen vain pimahti. Mielemme alkaa pyöritellä erilaisia skenaarioita, joissa kostamme meitä loukanneelle henkilölle sanomalla jotain nasevaa ja veret seisauttavaa tai muistelemme kaikkia niitä kertoja, jolloin olemme saaneet samanlaista kohtelua osaksemme. Vihan tunne mielessä vain yltyy ja koemme olevamme tunnekuohun armoilla.

Tämä on esimerkki ”putoamisesta” tunteeseen. Toiset kutsuvat sitä tunteeseen identifioitumiseksi. Pointtina on, että tunteemme sokaisee meidät ja vaikuttaa havainnointi- ja ajattelukykyymme niin, että hahmotamme kaiken vain tuon tunteen kautta. Näemme esimerkiksi vihamme kohteena olevan ihmisen yksinomaan pahana, kun taas rauhallisena hetkenä pystymme näkemään laajemmin ja tajuamme, että tuossa henkilössä on myös hyviä puolia. Kenties jopa ymmärrämme empaattisesti miksi hän tuli sanoneeksi loukkaavat sanansa.

Fysiologisesti tunnekuohu näkyy aivoissa mantelitumakkeen (tunnekeskus) aktiviteetin nousuna ja aivokuoren (ajattelukyky) aktiviteetin samanaikaisena madaltumisena. Se tarkoittaa, että voimakkaan tunteen vallassa ollessamme emme pysty ajattelemaan selkeästi. Aivomme toimivat niin. Tunne ylös, ajattelu alas.

Syömishäiriöissä on tyypillistä, että loukkauksen koettuaan henkilö kääntääkin vihan itseään kohtaan. Toisen ihmisen vihaaminen tuntuu liian uhkaavalta, joten mielen on turvallisinta kanavoida viha henkilöä itseään vastaan. Kun jonkun muun mieli täyttyy ”Minä kyllä näytän sille kehvelin puupäälle taivaan merkit” -tyyppisillä ajatuksilla, syömishäiriötä sairastavan mieli täyttyykin ”Olen ällöttävä, enkä kelpaa mihinkään. Olisi parasta kuolla” -tyyppisillä ajatuksilla.

Suuntautui viha sitten ulos tai sisäänpäin tärkeintä olisi ymmärtää, että kyse on mielen ja kehon automaattisesta reaktiokombinaatiosta, joka usein ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan.

Ja tämä on se vaikea asia.

Joku saattaisi ajatella: ”Miten niin ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan? Tuo junttihan juuri teki törkeästi. On päivän selvää, että koko sotku on hänen syytään. Hän aiheutti minulle tämän pahan mielen ja sen vuoksi hänen on kärsittävä tai pyydettävä anteeksi. Muuten vihaan häntä loppuelämäni.”

Todellisuus on kuitenkin mutkikkaampi. Nimittäin todellisuudessa tuon henkilön sanat aktivoivat meissä muiston tilanteesta tai ajasta, jolloin meille tärkeä henkilö on tehnyt tai sanonut jotain samankaltaista. Esimerkiksi paljon hylkäämistä, vähättelyä tai alistamista lapsena kokenut henkilö menee helposti pois tolaltaan samankaltaisten tapahtumien seurauksena nykypäivänä. Esimerkiksi arvostelluksi tuleminen voi tällaiselle henkilölle merkitä viestiä siitä, että hän on täysin epäonnistunut ihmisenä. Turvallisuutta ja rakkautta lapsena kokenut saattaisi todeta, että ”tuo ei ollut asiallista”, mutta hänen sisäinen tasapainonsa ei horjahtaisi noista pahoista sanoista. Arvostelluksi tuleminen saattaisi hänelle merkitä tervetullutta tilaisuutta kehittyä.

Menneisyytemme siis määrää kuinka mielemme systeemi kuulee ja ymmärtää muiden viestit. Turvattomalle henkilölle arvostelu voi olla sama kuin selkäsauna, toiselle se voi olla tervetullut ohjaus.

Tätä siis tarkoittaa, että reaktio ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan. Reaktio on suhteessa menneisyytemme kokemuksiin ja siihen, kuinka nuo kokemukset ovat muokanneet mieltämme ja maailmankuvaamme.

Pahan asian sanonut tai tehnyt henkilö ei yleensä tiedä millainen on toisen henkilön mielen systeemi, joka hänen viestinsä tulkitsee. Siksi toisen kivulias reaktio voi tulla täysin yllätyksenä. Sitä voi olla jopa vaikea ymmärtää.

No mitä sille voi tehdä? Jos mielemme reagoi melko randomisti meille tapahtuviin asioihin, mitä sillä tiedolla tekee?

Hyvä kysymys.

Kun tämän tiedostaa, voi tehdä paljonkin. Tärkein vaikutus on, että tunnekuohusta pääsee nopeammin eroon. Eli tunteiden armoilla ei tarvitse enää viettää päiväkausia. Tunnekuohun poistuessa ajattelukyky palautuu normaaliksi ja on mahdollista reagoida harkiten ja rakentavasti tapahtuneeseen asiaan. Eli reaktiot, jotka myöhemmin kaduttavat ja nolottavat, jäävät vähäisemmiksi. Kaiken tämän seurauksena yleinen hyvinvointi kohenee.

Juttu on kuitenkin se, että tämä vaatii taitoa. Taitoa, joka on jokaisen opittavissa. Mitä enemmän harjoittelee, sitä pikemmin tulee mestariksi.

Eli mitä voisi alkaa harjoitella seuraavan tunnekuohun tullessa? Esimerkiksi näitä:

1. Tunnekuohun tullessa, muistuta itsellesi, että tämä on mielesi systeemin automaattinen reaktio. Reaktio johtuu siitä, että tapahtuma on aktivoinut kipeän muiston menneisyydestäsi. Tämä muistutus auttaa sinua nousemaan pois tunnekuohun syövereistä aktivoimalla laajemman näkökulman.
2. Kun mielesi alkaa pyöritellä syytöksiä ja vihaisia ajatuksia toista tai itseäsi kohtaan, katkaise ajatusketju alkuunsa. Näiden ajatusten salliminen voimistaa tunteeseen uppoamista ja pitkittää tunteen kivuliaisuuden kestoa. Katkaisemisen voi tehdä esimerkiksi siirtämällä huomion johonkin konkreettiseen asiaan, esimerkiksi ohiajavien punaisten autojen lukumäärään tai vaikkapa sudoku-ruudukkoon.
3. Kun ajatukset meinaavat palata (ja ne tulevat tekemään sen monta kertaa), siirrä huomiosi rauhallisesti takaisin valitsemaasi asiaan. Sano, itsellesi esimerkiksi ”en halua voimistaa pahaa oloani, joten en anna näiden ajatusten vallata mieltäni”.
4. Rauhoita mielesi esimerkiksi keskittymällä hengitykseesi laskemalla hengityksiä yhdestä kymmeneen ja sitten takaisin kymmenestä yhteen. Tee tämä muutaman kerran, kunnes huomaat hieman rauhoittuneesi.
5. Päätä sitten mitä haluat tilanteessa tehdä. Omaa hyvin vointiasi parhaiten tukevat ratkaisut voivat olla esimerkiksi a) oman reaktion rauhallinen ja rehellinen selittäminen toiselle (”minulle tulee kurja olo, kun sanot/teet noin”) b) toisen kommentin jättäminen omaan arvoonsa c) tilanteesta poistuminen.

Millaisia keinoja sinä olet löytänyt tunnekuohujen voittamiseksi?

Terveisin,
Pia Charpentier

Vertaistuki syömishäiriöstä toivuttaessa

Vertaistuki määritellään useilla eri tavoilla. Yleisesti vertaistuella kuitenkin tarkoitetaan tukea, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa tai samoja ongelmia kohdanneet ihmiset antavat tukea toisilleen tai ovat tuen saajina. Vertaistuki on siten vastavuoroista ja se perustuu henkilöiden omiin kokemuksiin.

Syömishäiriöiden hoidossa vertaistuki on tärkeä osa-alue. Kuntoutus- ja hoitoyksikön asukkaat kokivat sen auttaneen itseään paljon. Haastattelin heitä siitä, millaiseksi he vertaistuen kokevat ja mitä se heille merkitsee. Tässä heidän ajatuksiaan:

Vertaistuki on ymmärrystä

Vertaistuesta saa paljon voimaa, sillä toinen ymmärtää toisen syömishäiriötä sairastavan kokemuksia. Jo puolesta sanasta toinen voi ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, joten sairauden ja omien tuntemusten koukeroita ei tarvitse yleensä selittää. Muille ihmisille oman tilanteen selittäminen on yleensä huomattavasti vaikeampaa ja selittäminenkään ei aina saa toista ymmärtämään. On helpottavaa tulla ymmärretyksi.

Syömishäiriön aiheuttama ahdistus on kaikille tuttua. Siksi toisen oireitakin on helpompi ymmärtää. Ymmärrys tuo mukanaan myös sen, että toista ei tarvitse syytellä tai tuomita. Ymmärrys myös siitä, miten omat oireet voivat vaikuttaa muiden oloon, voi auttaa itseä työskentelemään oireista eroon.

Vertaistuki on läsnäoloa ja tunteiden sallimista

Yksinkertaisimmillaan vertaistuki on läsnäoloa. Se, että toinen tulee viereen ja vaikka juttelee, kysyy mikä on hätänä ja lohduttaa, voi auttaa todella paljon. Joskus jo pelkkä toisen läsnäolo auttaa, vaikka mistään ei puhuttaisikaan. Tunteet saavat näkyä ilman, että muut kaikkoaisivat ympäriltä. Vertaistuessa tärkeää onkin, että toisen tunteille annetaan tilaa, ne sallitaan eikä niistä tuomita.

Vertaistuki on yhteistä sitoutumista ja yhdessä tekemistä

Toisilta voi saada merkittävää apua yhteisestä sitoutumisesta ja yhdessä tekemisestä. Haasteet on paljon helpompi kohdata, kun ne otetaan yhdessä vastaan ja sitoudutaan niihin. Yhdessä voi mennä esimerkiksi syömään välipalan päiväloman aikana ja selvitä siitä yhdessä toinen toistaan tukien. On tärkeää, että kukaan ei sano esimerkiksi päivälomalla, ”hei, en mä syökään, mutta älkää kertoko hoitajille”. Myös se auttaa kohtamaan ja työstämään omia henkilökohtaisia haasteita, kun tietää, että toisetkin sitoutuvat työstämään omiaan. Toisten motivaatiosta saa virtaa myös omaan motivaatioon.
Vertaistuki on kannustusta, vinkkejä ja uusia näkökulmia

Vertaistuki on rohkaisevia sanoja ja vihjeitä. 

Kun itse jännittää tai pelkää jotain uutta asiaa, olipa se sitten ensimmäinen kotiloma tai vaikka lounasruokailu ravintolassa, voi toisen kannustus leikata pelolta siivet. Toinen voi kertoa, että sama asia pelotti itseäkin aikoinaan, mutta siitä kyllä selvisi. Toinen voi myös antaa vinkkejä siihen, missä ja miten jotain uutta haastetta voi kokeilla.

Toiselta voi myös saada konkreettisia keinoja, miten jonkin asian kanssa voi selvitä. Keinot voivat olla sellaisia, joita itse ei olisi osannut edes etsiä. Nähdessään konkreettisesti sen, että joku on jostain hyötynyt, haluaa sitä keinoa itsekin kokeilla. Vertaistuessa kokemusten jakamisella onkin iso merkitys. Toisen kokemuksista voi saada itselleen paljon uusia näkökulmia.

Toinen voi myös joskus kertoa, miltä toisen toiminta muista näyttää. Avoimen keskustelun kautta voi havahtua omaan toimintaansa, jota ei välttämättä muuten olisi edes huomannutkaan. Silloin saa uusia ajatuksia siitä, millaisia muutoksia kohti olisi hyvä työskennellä.

Vertaistuki saa tuntemaan, että ei olekaan niin outo, kuin on ajatellut

Moni on ollut oman sairautensa kanssa kovin yksin. Omat ajatukset ja tunteet ovat tuntuneet oudoilta, mistä on tullut helposti tunne, että on ihan ”friikki”. Vertaistuen kautta havahtuu huomaamaan, että muilla saattaa olla ihan samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Se helpottaa omaa oloa. ”En olekaan ihan outo, mua voi ymmärtää”.

Vertaistuki luo toivoa

Muiden toipumisen etenemisestä saa toivoa myös siihen, että voisi itse joskus toipua. Erityisesti syömishäiriöstä jo toipuneiden kohtaaminen luo toivoa. Vaikka hoitajat aina sanovatkin, että syömishäiriöstä toipuminen on mahdollista, on toipumiseen uskominen helpompaa, kun näkee oikeasti sellaisen ihmisen, joka on jo toipunut.

Millaista vertaistukea sinä olet saanut tai antanut? Millaisen vertaistuen olet kokenut hyödylliseksi?


Terveisin,
Venla Eronen

Ps. Omenatuvan ylläpito lomailee 11.4.2018 asti. Mahdollisiin kommentteihin ei tuona aikana välttämättä reagoida.