perjantai 17. maaliskuuta 2017

Mindfulness – voinnin kohentamisen taito

Mindfulness on tällä hetkellä kovin muodikas lähestymistapa psykoterapian kentällä. Monet erilaiset psykoterapeuttiset suuntaukset ovat ottaneet sen omakseen ja sitä on sovellettu tähän mennessä useimpien mielenterveydenongelmien sekä monien somaattistenkin vaivojen hoitoon. Itse tutustuin mindfulnessiin hieman yli 10 vuotta sitten ja olen siitä asti ollut ihastunut sen hyvää tekeviin vaikutuksiin niin omassa elämässäni kuin asiakkaittenikin elämässä.



Jon Kabatt-Zinn ymmärsi buddistisessa perinteessä vuosituhansia käytössä olleen mindfulness-menetelmän käyttökelpoisuuden ja alkoi 1970-luvulla tutkia sen mahdollisuuksia auttaa länsimaalaisia ihmisiä stressiperäisissä ongelmissa sekä kroonisen kivun kanssa. Sittemmin siitä on kehitetty versioita mm. masennuksen, ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden ja epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon. Tutkimuksia on ilmestynyt jo satoja ja tulokset ovat olleet lupaavia. Leena Pennanen toi menetelmän Suomeen reilun kymmenen vuotta sitten ja on kouluttanut täällä satoja osaajia.

Mindfulness tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Siinä ollaan kaiken tässä hetkessä läsnäolevan kanssa hyväksyvästi.

Mitä ihmeellistä siinä sitten on ja miten se auttaa?


Länsimaiselle ihmiselle on tyypillistä, että olemme suorituskeskeisiä ja mietimme joko tulevaisuudessa odottavia tehtäviä tai menneisyydessä tapahtuneita asioita. Näihin ajatuksiin liittyy usein huolta, ahdistusta, kriittisyyttä, pelkoa, pettymystä jne. Ongelmallista tässä on se, että käytämme paljon psyykkisiä voimavarojamme sellaisten asioiden parissa askartelemiseen, joille emme voi enää mitään tai jotka mahdollisesti eivät tulevaisuudessakaan tule tapahtumaan. Menneisyydessä voi mietityttää, että ”Miksi hän sanoi niin ikävästi?” ja analysoimme pitkällisesti erilaisia selityksiä tapahtuneelle. Tulevaisuudessa voimme pelätä vaikkapa selviytymistämme: ”Jos tentissä kysytäänkin vain pieniä yksityiskohtia, joita en muista?” ja rakentelemme monenlaisia kauhuskenaarioita siitä, kuinka asiat voisivat mennä huonosti. Mielemme jää myös usein pitkiksi ajoiksi ratkomaan myös ”mitä jos” ja ”jospa vain” -ongelmia: ”Mitä jos silloin olisikin tullut auto, enkä olisi ehtinyt alta pois?”, ”Jospa vain olisin valinnut numeron 8 lottokuponkiin, olisin nyt rikas!”.

Niin koukuttavia kuin tämänkaltaiset ajatukset ovatkin, niiden pohtimiseen käytetty energia kuluu täysin hukkaan ja niiden aiheuttama negatiivinen olotila masentaa meitä aivan turhaan. Menneisyyttä emme voi muuttaa, toisen sanomisen motiivia emme voi selvittää ilman hänen apuaan, tulevaisuutta emme tiedä.

Ainoastaan tässä hetkessä läsnä oleviin asioihin on mahdollisuus vaikuttaa. Toki esimerkiksi huomenna tapahtuva asia saattaa vaatia valmisteluja tänään. Tällöin se onkin tähän hetkeen kuuluva asia ja sitä on mielekästä työstää.

Paitsi asioiden turha murehtiminen, kärsimystä aiheuttaa myös tässä hetkessä läsnä olevien asioiden harmittelu. Jos jokin asia ei ole mieleemme, saatamme kiukutella siitä, surra sitä tai muuten vain inhota sitä. Asia ei kuitenkaan mene pois, sillä se nyt on siinä sinnikkäästi. Tällainen voi olla vaikkapa punainen valo liikenteessä. Usein meiltä jää huomaamatta, että suhtautumalla kiukkuisesti johonkin mikä joka tapauksessa on olemassa, teemme vahingossa itsellemme kokemuksesta tarpeettoman epämiellyttävän. Esimerkiksi punaisissa valoissa tuohtuneena istuminen ei nopeuta valon vaihtumista, mutta tekee istumisesta sangen keljua.

Juuri tällaisiin turhiin, mielemme huomaamattamme aiheuttamiin vaikeuksiin mindfulness toimii todella tehokkaasti. Mindfulnessin avulla oppii ottamaan ajatuksiinsa helpottavaa etäisyyttä. Siinä tulee mahdollisuus huomata, että ajatuksia ei tarvitse ottaa aina kauhean tosissaan ja että joskus ne ovat jopa täysin turhaa psyykkisen energian tuhlaamista. Mindfulnessin avulla voi harjoitella päästämään irti turhista ajatuksista ja suhtautua aiheellisiin ajatuksiin rauhallisesta ja viisaasta näkökulmasta käsin. Tämä auttaa näkemään asiat laajemmassa kokonaisuudessa ja tekemään harkittuja ratkaisuja. Tästä voimistuu vähitellen luottamus siihen, että vaikka nyt tilanne näyttäisi karulta, se kuitenkin lopulta ratkeaa parhain päin. Se tuo mieleen perusrauhallisen ja luottavaisen olon, joka lisää hyvin vointia ja auttaa selviytymään arjessa.

MIndfulness -harjoituksissa harjoitellaan olemaan läsnä tämän hetken kokemuksille. Jos mietit asiaa, huomaat, että oikeastihan elämässä ei ole koskaan olemassa mitään muuta kuin tämä hetki. Mennyt ja tuleva ovat olemassa vain mielikuvituksessamme. Ainoastaan tämä hetki on todellinen. Ja sen pystyt tekemään mieleiseksesi. Jos et konkreettisesti, ainakin suhtautumisellasi.

Harjoituksissa keskeistä on, että harjoitellaan suuntaamaan mieli tiettyyn kohteeseen. Kun mieli karkaa – ja on normaalia, että se karkaa muutaman sekunnin välein – laitetaan merkille mihin asiaan se karkasi ja palautetaan se lempeästi takaisin kohteeseen. Usein kohteeksi otetaan hengitys, sillä se on aina mukana ja siihen on helppoa suunnata huomio monenlaisissa tilanteissa. Kohteena voi toki olla jonkin muukin kehon osa tai vaikkapa kynttilän liekki. Harjoituksen tärkeä elementti on karanneen ajatuksen huomaaminen, ajatuksesta irtipäästäminen ja huomion palauttaminen takaisin kohteeseen. Ja kaiken tämän tekeminen hyväksyvästi ja myötätuntoisesti. Ajatuksen karkaaminen ei siis ole epäonnistuminen, vaan se on juuri se harjoitus. Hieman samaan tapaan kuin hauista harjoitettaessa tarvitaan sekä suoristava että koukistava liike vaikka koukistava liike varsinaisesti auttaa koukistajalihasta kehittymään. Ilman suoristavaa liikettä ei ole mahdollista myöskään koukistaa.

Tämä yksikertainen harjoitus auttaa oppimaan uuden suhtautumisen ajatuksiin. Niiden annetaan tulla ja mennä tarttumatta niihin. Opitaan huomaamaan, että voimakkaankin tunteen aiheuttanut ajatus menee kohta pois ja jatkaa matkaansa. Sitten tulee toinen ajatus ja sekin jatkaa matkaansa. Herättämistään tunteista huolimatta ajatus meni pois eikä osoittautunutkaan niin vakavaksi. Sille ei tarvinnut tehdä mitään. Antaa vain tulla ja mennä.

Liikennevaloissa voi harmittelun sijaan keskittyä ihailemaan punaisen valon kaunista sävyä. Tenttiin lukiessa voi murehtimisen sijaan keskittyä painamaan mieleen tärkeimmät asiat. Toisen sanomista muistellessa voi siirtää huomion tässä hetkessä läsnä olevaan asiaan ja antaa ajatuksen jatkaa matkaa.

Tässä yksi helppo harjoitus, josta voi lähteä liikkeelle:


Istu mukavasti tuolille. Etsi käsillesi mukava ja rento asento, esimerkiksi sylissäsi. Suorista selkäsi niin, että pääsi keikkuu rennosti selkärankasi jatkeena. Anna asentosi huokua itsesi arvostusta. Sulje silmäsi tai suuntaa katseesi parin metrin päähän lattiaan. Tunnustele kumpi tuntuu sinusta paremmalta. Suuntaa sitten huomiosi hengitykseesi. Tunne miten ilma kulkee sisään ja ulos omaan tahtiinsa. Älä muuta hengitystä, vaan seuraa sen kulkua uteliaasti ja hyväksyvästi. Tunnustele missä kohdassa tunnet hengityksen voimakkaimmin. Esimerkiksi sieraimissasi, rintakehässäsi, vatsassasi. Anna mielesi seurata tätä luonnollista liikettä. Kun huomaat ajatuksesi karkaavan. Huomaa mihin se karkasi. Voit halutessasi nimetä kohteen, esimerkiksi ”huoli”, ”työ”, ”askareet” ja niin edelleen. Päästä sitten ajatuksesta irti ja suuntaa huomiosi takaisin hengitykseesi. Tee tätä esimerkiksi viiden minuutin ajan. Voit halutessasi pidentää aikaa vaikkapa puoleen tuntiin. Tutkimuksissa on havaittu, että lyhyetkin harjoitukset auttavat merkittävästi näiden mielen taitojen kehittämisessä, joten jos on vaikeaa malttaa tehdä pidempää harjoitusta, kannattaa tehdä lyhyitä harjoituksia.

Mindfulnessista voit oppia lisää Leena Pennasen sivuilta. You Tubessa on aiheesta lukuisia videoita ja tallenteita, joiden avulla mindfulnessia voi alkaa harjoitella. Myös menetelmän alkuperäisen kehittäjän Jon Kabatt-Zinnin sivuilta löytyy englannin kielellä hyvää tietoa. Basam Books on julkaissut suomeksi kaksi hyvää mindfulness –kirjaa ”Mielekkäästi irti masennuksesta” kirj.Williams, Teasdale, Segal ja Kabatt-Zinn, 2009 ja ”Mielekkäästi irti ahdistuksesta” kirj. Orsillo ja Roemer, 2012.


Ystävällisin terveisin,

Pia Charpentier

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Päivä Kuntoutus- ja hoitoyksikössä

Sain taannoin toiveen Omenatuvan lukijalta, että kertoisin hieman osaston arjesta. Päätinkin tarttua toiveeseen. Tässä kuvaus yhdestä satunnaisesta päivästä.

Aamu 


Saavun töihin klo: 7.28. Työkaverini istuu jo kansaliassa kuuntelemassa aamuraporttia yöhoitajalta ja hörppii kahvia. Hyvä niin, sillä olen havainnut, että ilman kahvia kyseinen hoitaja ei aina oikein käynnisty. Hänellä olikin aikoinaan kahvikuppi, jossa luki ”THE BOSS”. Se oli sellainen reippaasti yli puolen litran vetoinen. Nykyään omat kupit on korvattu yhteisillä teemakupeilla. Kahvikuppiunionin vuoksi tuo hoitaja tarvitseekin nykyään 3-4 kuppia kahvia aamuisin, sekoitussuhde puolet kahvia puolet maitoa. Silmien viirumaisesta muodosta päättelen, että nyt on meneillään vasta ensimmäinen kuppi. Toista kuppia aloittaessaan hoitajan silmät avautuvat lisää joka hörppäyksellä ja hän alkaakin pikku hiljaa herätä aamu-unisesta horroksestaan. Raportti voi alkaa. Kuulemme mitä osaston asukkaille kuuluu ja jaamme työtehtävät.



Hoitajat suuntaavat raportilta keittiöön. Kurkkaamme millaista puuroa yöhoitaja on keittänyt. Nälkä alkaa olla. Onneksi kohta pääsemme syömään. Annostelemme ateriat tarkasti valmiiksi ravitsemusterapeutin kanssa laaditun ateriasuunnitelman mukaisesti niille asukkaillemme, jotka eivät sitä vielä itse vointinsa vuoksi tee. Tämän jälkeen kutsumme loput asukkaat keittiöön annostelemaan itse aamupalansa. Seuraamme annostelua ja ohjaamme tarvittaessa. Joskus syömishäiriö aiheuttaa sitä, että ruuan annostelussa yritetään monenmoisia silmänkääntötemppuja. Lempeän napakasti näissä hetkissä hoitaja kehottaa ottamaan vielä vähän lisää.

Osalla asukkaistamme annostelu ja syöminen sujuu jo niin hyvin, että heidän ei tarvitse enää noudattaa ravitsemusterapeutin kanssa laadittua ateriasuunnitelmaa.  Nämä asukkaat kuvaavat annostelunsa MealLogger-palveluun. Näin voimme seurata ja tukea asukkaan syömistä kokonaisuutena, jolloin asukas voi rohkeammin kuunnella tarpeitaan ja makumieltymyksiään yksittäisellä aterialla ja syömiseen tulee normaalia vaihtelua kokonaisuuden pysyessä kuitenkin sopivana.

Annostelun jälkeen siirrymme ruokailemaan. Osa jää ruokailutilaan syömään niin kutsuttuun isoon pöytään. Osa asukkaistamme puolestaan tarvitsee hoitajan henkilökohtaisen tuen, jolloin he saavat syödä hoitajan kanssa rauhassa kahdestaan. Itse syön tällä kertaa yhteisissä tiloissa. Tänään porukka on hyvällä tuulella. Se näkyy vilkkaana keskusteluna ja humoristisina juttuina.

Aamupäivä 


Aamupalan jälkeen siirrymme kaikki olohuoneeseen. Pidämme aamupiirin, jossa käymme läpi kaikkien ohjelman päivällä. Päivän tunnelmiakin jaetaan. Aamupiirin jälkeen asukkaat päättävät pelata yhdessä Trivial pursuittia. Hoitajatkin pääsevät peliin mukaan. Asukkaat ovat sellaisia mestaritietäjiä, että hoitajat saavat olla huulet pyöreinä. Itse taisin vastata väärin kysymykseen kuka oli ensimmäinen presidenttimme :D Onneksi tuosta kömmähdyksestä pystyy oppimaan ja siitä selviää muutenkin huumorilla.



Olohuoneessa vietettävän yhteisen ajan jälkeen asukkailla on oman viikkosuunnitelmansa mukaista ohjelmaa. Osalla voi olla omahoitajakeskusteluja, terapiaa, harrastuksia, koulua tai omaa vapaa-aikaa. Osa käy ehkä ulkoilemassa tai asioimassa osaston lähiympäristössä. Itse keskustelen yhden asukkaan kanssa. Mietimme yhdessä miten sosiaalista verkostoa voisi laajentaa ja miten sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännitys voisi hieman helpottua.

Aamupäivän aikana yksi hoitajista kurkkaa lomalla olevan asukkaan MealLogger-ateriakuvia ja kommentoi niitä suoraan MealLogger-sovelluksessa. Lomalla oleva asukas saa puhelimeensa ilmoituksen saapuneista kommenteista. Näin myös kotilomilla voi saada tukea ruokailujen sujumiseen.  Yksi hoitajista keskustelee ravitsemusterapeutin kanssa, miten asukas on edistynyt ravitsemusterapeutin ohjaamassa keittiöryhmässä.


Lounasaika


Kello on 10.45. Asukkaat alkavat siirtyä olohuoneeseen odottelemaan lounasta. Yksi asukkaista keskustelee vielä huoneessaan hoitajan kanssa, sillä lähestyvä ruokailu pelottaa häntä. Hoitaja rauhoittelee asukasta ja asukas saakin varmuutta siihen, että syöminen ei aiheuta mitään pahaa.

Kokki kilauttaa kelloa merkiksi siitä, että lounas on valmis. Hoitajat ja asukkaat, jotka saavat annostella ruokansa itse, siirtyvät keittiöön. Kokki on taikonut herkullista  ja tuoksuvaa ruokaa. Tänään on vuorossa intialaisia makuja.  Onneksi olen tänään töissä, sillä intialainen ruoka on yksi lemppareistani. Moni asukaskin on innoissaan.

Annostelujen jälkeen lähden syömään yhdessä tiiviimpää tukea tarvitsevan asukkaamme kanssa.  Rauhoittelen asukasta ja rohkaisen häntä aloittamaan ruokailun. Ohjaan syömistä tarpeen mukaan, mutta yritän myös tuoda tilanteeseen rentoutta. Pian keskustelumme maailmalla matkaamisesta tempaiseekin mukaansa ja ruokailuhetki sujuu ongelmitta. Jaamme asukkaan kanssa haaveen Intiaan matkustamisesta. Intialainen ruoka nostikin tällä kerralla esille elämään liittyviä haaveita ja toiveita.



Ruokailun jälkeen kaikki asukkaat siirtyvät olohuoneeseen odottelemaan yhteisen rentoutushetken alkamista. Tänään rentoutuksen pitää hieronnan hyvin hallitseva hoitaja. Hän laittaa rentouttavan musiikin päällä ja hieroo halukkaiden hartioita. Lounaan jälkeinen levottomuus hälvenee. Osa osaa jo nauttia rentoutushetkistä, toisille se on vielä hieman vaikeampaa. Jokainen edistyykin hoidossa omaan tahtiinsa.


Iltapäivä ja päivällisaika


Rentoutuksen jälkeen useimmilla asukkaillamme on jälleen omaa vapaa-aikaa. Yksi lähtee käymään kaupassa, toinen päättää pestä pyykkiä. Loput asukkaamme ryhtyvät pelaamaan korttia. Jossain vaiheessa yhdestä huoneesta kuuluu myös pianonsoittoa.

Iltavuoron hoitajat saapuvat töihin ja kansliassa pidetään päiväraportti. Raportin jälkeen on välipala. Tänään välipalaksi on hedelmärahkaa. Poikkeuksellisesti välipalan jälkeen ei tällä kerralla ole olohuoneessa vietettävää yhteistä hetkeä, sillä ravitsemusterapeutin ohjaama psykoedukaatioryhmä alkaa heti kaikkien syötyä. Tänään psykoedukaatioryhmässä käsitellään suolan käyttöä. Ravitsemusterapeutti kertoo aiheesta ja asukkaat saavat vapaasti kysellä. Aihe herättää vilkasta keskustelua.



Ryhmän jälkeen muutama asukas käy ulkoilemassa, yhdellä on omahoitajakeskustelu. Koulukirjat aukeavat yhdessä huoneessa. Klo:15.45 asukkaat siirtyvät olohuoneeseen odottelemaan päivällistä. Kellon kilahdettua päivällisannostelut käynnistyvät tuttuun tapaan. Päivälliseksi saamme nauttia lohikeittoa, minkä jälkeen kaikki siirtyvät olohuoneeseen viettämään yhteistä aikaa.

Ilta


Kahdella asukkaallamme on tänään lupa lähteä iltalomalle. Päivällisen jälkeen he sujauttavat nopeasti ripsiväriä ripsiin, vaihtavat tyylikkäät farkut jalkaansa ja lähtevät iloisesti nauraen Helsingin keskustaan. Muu porukka osastolla päättää katsoa yhdessä elokuvan. Elokuva nimeltään "Hachiko – tarina uskollisuudesta" avaa yhden hoitajan padot ja nenäliinoille on tarvetta. Elokuvan jälkeen on vielä hetki aikaa omahoitajakeskusteluille ja omalle vapaa-ajalle. Ilta sujuu kaikin puolin mukavasti.



Iltapala alkaa klo: 19.30 ja isossa ruokapöydässä katsellaan iltapalan aikana televisiosta Salattuja elämiä. Se on sellainen osastolla elänyt perinne, joka on siirtynyt vanhoilta asukkailtamme aina uusille asukkaille – vuodesta toiseen. Mitäköhän sitten käy kun Salatut elämät joskus päättyy? Osa saattaa ehkä huokaista helpotuksesta ;)

Iltapalan jälkeen kaikki viettävät jälleen yhdessä aikaa olohuoneessa. Yksi asukkaista pyytää hoitajaa hieromaan hartioitaan. Lyhyen neuvottelun jälkeen olohuoneessa aloitetaan yhdessä musiikin kuuntelu. Jokainen soittaa halutessaan ja vuorollaan yhden kappaleen. Hoitajat saavat myös vuoronsa. Hoitajat eivät voi välttyä nuoruuden nostalgisilta fiiliksiltä, kun 70–90-luvun hitit kajahtavat ilmoille.


Yöhoitaja saapuu klo:20.30. Hoitajat siirtyvät iltaraportille. Asukkaiden ilta jatkuu vielä leppoisaan tapaan olohuoneessa yöhoitajan seurassa, kunnes on aika mennä nukkumaan. Hyvin nukkuneena on helpompaa jatkaa uuteen päivään.


Mukavaa päivää lukijoille!
Terveisin,

Venla Eronen