Mindfulness on tällä
hetkellä kovin muodikas lähestymistapa psykoterapian kentällä. Monet erilaiset
psykoterapeuttiset suuntaukset ovat ottaneet sen omakseen ja sitä on sovellettu
tähän mennessä useimpien mielenterveydenongelmien sekä monien somaattistenkin
vaivojen hoitoon. Itse tutustuin mindfulnessiin hieman yli 10 vuotta sitten ja
olen siitä asti ollut ihastunut sen hyvää tekeviin vaikutuksiin niin omassa
elämässäni kuin asiakkaittenikin elämässä.
Jon Kabatt-Zinn ymmärsi
buddistisessa perinteessä vuosituhansia käytössä olleen mindfulness-menetelmän käyttökelpoisuuden
ja alkoi 1970-luvulla tutkia sen mahdollisuuksia auttaa länsimaalaisia ihmisiä
stressiperäisissä ongelmissa sekä kroonisen kivun kanssa. Sittemmin siitä on
kehitetty versioita mm. masennuksen, ahdistushäiriöiden, syömishäiriöiden ja epävakaan
persoonallisuushäiriön hoitoon. Tutkimuksia on ilmestynyt jo satoja ja tulokset
ovat olleet lupaavia. Leena Pennanen toi menetelmän Suomeen reilun kymmenen
vuotta sitten ja on kouluttanut täällä satoja osaajia.
Mindfulness tarkoittaa
tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Siinä ollaan kaiken tässä hetkessä läsnäolevan
kanssa hyväksyvästi.
Mitä ihmeellistä siinä sitten on ja miten se auttaa?
Länsimaiselle ihmiselle on
tyypillistä, että olemme suorituskeskeisiä ja mietimme joko tulevaisuudessa
odottavia tehtäviä tai menneisyydessä tapahtuneita asioita. Näihin ajatuksiin
liittyy usein huolta, ahdistusta, kriittisyyttä, pelkoa, pettymystä jne.
Ongelmallista tässä on se, että käytämme paljon psyykkisiä voimavarojamme
sellaisten asioiden parissa askartelemiseen, joille emme voi enää mitään tai
jotka mahdollisesti eivät tulevaisuudessakaan tule tapahtumaan. Menneisyydessä
voi mietityttää, että ”Miksi hän sanoi niin ikävästi?” ja analysoimme
pitkällisesti erilaisia selityksiä tapahtuneelle. Tulevaisuudessa voimme pelätä
vaikkapa selviytymistämme: ”Jos tentissä kysytäänkin vain pieniä
yksityiskohtia, joita en muista?” ja rakentelemme monenlaisia kauhuskenaarioita
siitä, kuinka asiat voisivat mennä huonosti. Mielemme jää myös usein pitkiksi
ajoiksi ratkomaan myös ”mitä jos” ja ”jospa vain” -ongelmia: ”Mitä jos silloin
olisikin tullut auto, enkä olisi ehtinyt alta pois?”, ”Jospa vain olisin
valinnut numeron 8 lottokuponkiin, olisin nyt rikas!”.
Niin koukuttavia kuin
tämänkaltaiset ajatukset ovatkin, niiden pohtimiseen käytetty energia kuluu
täysin hukkaan ja niiden aiheuttama negatiivinen olotila masentaa meitä aivan
turhaan. Menneisyyttä emme voi muuttaa, toisen sanomisen motiivia emme voi
selvittää ilman hänen apuaan, tulevaisuutta emme tiedä.
Ainoastaan tässä hetkessä
läsnä oleviin asioihin on mahdollisuus vaikuttaa. Toki esimerkiksi huomenna
tapahtuva asia saattaa vaatia valmisteluja tänään. Tällöin se onkin tähän
hetkeen kuuluva asia ja sitä on mielekästä työstää.
Paitsi asioiden turha
murehtiminen, kärsimystä aiheuttaa myös tässä hetkessä läsnä olevien asioiden
harmittelu. Jos jokin asia ei ole mieleemme, saatamme kiukutella siitä, surra
sitä tai muuten vain inhota sitä. Asia ei kuitenkaan mene pois, sillä se nyt on
siinä sinnikkäästi. Tällainen voi olla vaikkapa punainen valo liikenteessä.
Usein meiltä jää huomaamatta, että suhtautumalla kiukkuisesti johonkin mikä
joka tapauksessa on olemassa, teemme vahingossa itsellemme kokemuksesta
tarpeettoman epämiellyttävän. Esimerkiksi punaisissa valoissa tuohtuneena istuminen
ei nopeuta valon vaihtumista, mutta tekee istumisesta sangen keljua.
Juuri tällaisiin turhiin,
mielemme huomaamattamme aiheuttamiin vaikeuksiin mindfulness toimii todella
tehokkaasti. Mindfulnessin avulla oppii ottamaan ajatuksiinsa helpottavaa etäisyyttä.
Siinä tulee mahdollisuus huomata, että ajatuksia ei tarvitse ottaa aina kauhean
tosissaan ja että joskus ne ovat jopa täysin turhaa psyykkisen energian
tuhlaamista. Mindfulnessin avulla voi harjoitella päästämään irti turhista
ajatuksista ja suhtautua aiheellisiin ajatuksiin rauhallisesta ja viisaasta
näkökulmasta käsin. Tämä auttaa näkemään asiat laajemmassa kokonaisuudessa ja
tekemään harkittuja ratkaisuja. Tästä voimistuu vähitellen luottamus siihen,
että vaikka nyt tilanne näyttäisi karulta, se kuitenkin lopulta ratkeaa parhain
päin. Se tuo mieleen perusrauhallisen ja luottavaisen olon, joka lisää hyvin
vointia ja auttaa selviytymään arjessa.
MIndfulness
-harjoituksissa harjoitellaan olemaan läsnä tämän hetken kokemuksille. Jos
mietit asiaa, huomaat, että oikeastihan elämässä ei ole koskaan olemassa mitään
muuta kuin tämä hetki. Mennyt ja tuleva ovat olemassa vain
mielikuvituksessamme. Ainoastaan tämä hetki on todellinen. Ja sen pystyt
tekemään mieleiseksesi. Jos et konkreettisesti, ainakin suhtautumisellasi.
Harjoituksissa keskeistä
on, että harjoitellaan suuntaamaan mieli tiettyyn kohteeseen. Kun mieli karkaa
– ja on normaalia, että se karkaa muutaman sekunnin välein – laitetaan merkille
mihin asiaan se karkasi ja palautetaan se lempeästi takaisin kohteeseen. Usein
kohteeksi otetaan hengitys, sillä se on aina mukana ja siihen on helppoa
suunnata huomio monenlaisissa tilanteissa. Kohteena voi toki olla jonkin muukin
kehon osa tai vaikkapa kynttilän liekki. Harjoituksen tärkeä elementti on karanneen
ajatuksen huomaaminen, ajatuksesta irtipäästäminen ja huomion palauttaminen
takaisin kohteeseen. Ja kaiken tämän tekeminen hyväksyvästi ja
myötätuntoisesti. Ajatuksen karkaaminen ei siis ole epäonnistuminen, vaan se on
juuri se harjoitus. Hieman samaan tapaan kuin hauista harjoitettaessa tarvitaan
sekä suoristava että koukistava liike vaikka koukistava liike varsinaisesti
auttaa koukistajalihasta kehittymään. Ilman suoristavaa liikettä ei ole
mahdollista myöskään koukistaa.
Tämä yksikertainen harjoitus
auttaa oppimaan uuden suhtautumisen ajatuksiin. Niiden annetaan tulla ja mennä
tarttumatta niihin. Opitaan huomaamaan, että voimakkaankin tunteen aiheuttanut
ajatus menee kohta pois ja jatkaa matkaansa. Sitten tulee toinen ajatus ja
sekin jatkaa matkaansa. Herättämistään tunteista huolimatta ajatus meni pois
eikä osoittautunutkaan niin vakavaksi. Sille ei tarvinnut tehdä mitään. Antaa
vain tulla ja mennä.
Liikennevaloissa voi
harmittelun sijaan keskittyä ihailemaan punaisen valon kaunista sävyä. Tenttiin
lukiessa voi murehtimisen sijaan keskittyä painamaan mieleen tärkeimmät asiat.
Toisen sanomista muistellessa voi siirtää huomion tässä hetkessä läsnä olevaan
asiaan ja antaa ajatuksen jatkaa matkaa.
Tässä yksi helppo harjoitus, josta voi lähteä liikkeelle:
Istu mukavasti tuolille.
Etsi käsillesi mukava ja rento asento, esimerkiksi sylissäsi. Suorista selkäsi
niin, että pääsi keikkuu rennosti selkärankasi jatkeena. Anna asentosi huokua
itsesi arvostusta. Sulje silmäsi tai suuntaa katseesi parin metrin päähän
lattiaan. Tunnustele kumpi tuntuu sinusta paremmalta. Suuntaa sitten huomiosi
hengitykseesi. Tunne miten ilma kulkee sisään ja ulos omaan tahtiinsa. Älä
muuta hengitystä, vaan seuraa sen kulkua uteliaasti ja hyväksyvästi. Tunnustele
missä kohdassa tunnet hengityksen voimakkaimmin. Esimerkiksi sieraimissasi,
rintakehässäsi, vatsassasi. Anna mielesi seurata tätä luonnollista liikettä.
Kun huomaat ajatuksesi karkaavan. Huomaa mihin se karkasi. Voit halutessasi
nimetä kohteen, esimerkiksi ”huoli”, ”työ”, ”askareet” ja niin edelleen. Päästä
sitten ajatuksesta irti ja suuntaa huomiosi takaisin hengitykseesi. Tee tätä
esimerkiksi viiden minuutin ajan. Voit halutessasi pidentää aikaa vaikkapa
puoleen tuntiin. Tutkimuksissa on havaittu, että lyhyetkin harjoitukset
auttavat merkittävästi näiden mielen taitojen kehittämisessä, joten jos on
vaikeaa malttaa tehdä pidempää harjoitusta, kannattaa tehdä lyhyitä
harjoituksia.
Mindfulnessista voit oppia
lisää Leena Pennasen sivuilta.
You Tubessa on aiheesta lukuisia videoita ja tallenteita, joiden avulla
mindfulnessia voi alkaa harjoitella. Myös menetelmän alkuperäisen kehittäjän
Jon Kabatt-Zinnin sivuilta löytyy englannin kielellä hyvää tietoa. Basam Books on julkaissut suomeksi
kaksi hyvää mindfulness –kirjaa ”Mielekkäästi irti masennuksesta” kirj.Williams, Teasdale, Segal ja Kabatt-Zinn, 2009 ja ”Mielekkäästi irti ahdistuksesta” kirj. Orsillo ja Roemer, 2012.
Ystävällisin terveisin,
Pia Charpentier
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti