Miten syömishäiriöstä paraneminen vaikuttaa kuukautisiin?

Naisen kuukautiskiertoa ylläpitää hienosti säädelty järjestelmä, jossa aivot ja munasarjat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kemiallisina viesteinä toimivien hormonien välityksellä. Säännöllinen kuukautiskierto on tärkeä merkki siitä, että säätelyjärjestelmä toimii normaalisti. Kuukautiskierron häiriöt ja häiriintynyt syöminen kulkevat usein rinnakkain, sillä herkkä säätelyjärjestelmä reagoi nopeasti matalaan tai epäsäännölliseen energiansaantiin, rajuihin painonvaihteluihin, suuriin liikuntamääriin ja psyykkiseen kuormitukseen (1, 2). Vaikka kuukautisten poisjääminen yhdistetään usein matalaan painoon ja laihtumiseen, esiintyy kuukautishäiriöitä myös normaalipainoisilla syömistä rajoittavilla naisilla (3-5).

Kuukautiskierron häiriöistä näkyvimpiä ovat kuukautisten puuttuminen tai niiden käynnistymisen viivästyminen, kun taas salakavalampia ovat satunnaiset epäsäännölliset kierrot ja poikkeavat vuodot. Säätelyjärjestelmän epätasapaino ei onneksi ole pysyvä tila, vaan palautuu usein ennalleen sairaudesta toivuttaessa. Kuukautisten normalisoituminen voi kuitenkin viedä aikaa, ja jättää kuukautiset pitkäksikin ajaksi epäsäännöllisiksi (6). Tässä tekstissä pureudutaan tarkemmin kuukautisten puuttumiseen, eli amenorreaan, ja syömishäiriöstä paranemiseen – missä vaiheessa kuukautiset palaavat ja normalisoituvat, voivatko kuukautishäiriöt vaikuttaa hedelmällisyyteen ja minkälaisia tunteita kuukautisten paluu voi herättää?

Milloin kuukautiset palaavat?

Laihtumisen seurauksena kadonneiden kuukautisten palautumisen edellytyksenä on, että paino nousee ja rasvakudoksen määrä lisääntyy, sillä kuukautiskierrolle kriittistä naissukupuolihormonia estrogeenia vapautetaan rasvakudoksesta (7). On mahdotonta ennustaa, missä kohti kuukautisten palautumiseen vaadittava kynnyspaino tai -rasvaprosentti sijaitsee, sillä se on hyvin yksilöllistä (6, 8). Joskus kuukautiset ovat kateissa, vaikka paino olisikin jo ihanteellisella tasolla. Syynä voi olla esimerkiksi säätelyjärjestelmän toimintaa sekoittavat korkeat stressihormonitasot (8,9).

Vaikka amenorrea sekä muut munasolun kypsymishäiriöistä viestivät kuukautisongelmat heikentävät akuutisti hedelmällisyyttä, sairaudesta parantuessa myös hedelmällisyys palautuu usein ennalleen (10,11). Joissakin tapauksissa selittämättömällä lapsettomuudella voi olla juuret syömishäiriössä, joka on päässyt vahingoittamaan elimistön aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa (12,13). Pysyvät vahingot ovat kuitenkin melko harvinaisia – usein kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei syömishäiriöstä olla vielä täysin toivuttu (11).

Kuukautiset, kehosuhde ja tunteet

Syömishäiriö voi tuntua ikään kuin yhteyskatkokselta kehon ja mielen välillä. Siksi oman kehon luonnolliseen toimintaan kuuluvat kuukautiset voivat herättää monenlaisia ristiriitaisia tunteita riippuen siitä, missä kohti toipumistaivalta mieli kulkee. Vaikka kuukautisten paluuta olisikin odottanut ja siitä osittain iloitsee, voi samanaikaisesti kokea ahdistusta painonnoususta ja kehon toimintojen normalisoitumisesta sekä surua sairauteen kytkeytyneestä identiteetistä luopumisesta. Kuukautisiin liittyvät oireet, kuten kuukautisia edeltävä painonnousu ja turvotus, voivat myös olla vaikeita asioita hyväksyä (14,15).

Kuukautisten palauduttua toipuva saattaa asettaa itselleen paineita sen suhteen, että nyt kun keho ”toimii kuten pitää”, pitäisi mielenkin toimia (16). Elimistön palautuminen fysiologisella tasolla ei kuitenkaan ole sidoksissa psyykkiseen toipumiseen. Syömishäiriöstä parantuva voi olla myös erityisen herkkä imemään ympäristöstään asenteita ja vaikutteita (15), minkä vuoksi lähipiirin kannattaa omalla esimerkillään suhtautua kuukautisiin neutraalisti ja kunnioittavasti. Parhaimmillaan kuukautisten palaaminen voikin olla voimaannuttava kokemus, joka hiljalleen auttaa vahvistamaan toipuvan luottamusta omaan kehoon ja sen kykyyn palautua syömishäiriöstä.

Lopuksi

Kuukautishäiriöiden taustalla on monitahoinen tekijöiden verkosto, joka koostuu kehonpainon, rasvakudoksen, hormonien, ravitsemuksen, liikunnan sekä psyykkisen stressin vuorovaikutuksesta (17). Kun kaikki nämä tekijät huomioidaan sairastuneen hoidossa ja paranemisprosessin tukemisessa, pääsee kuukautiskiertokin hiljalleen asettumaan omaan luonnolliseen rytmiinsä. On myös hyvä muistaa, ettei syömishäiriöstä paranemisella ole aikataulua, ja se pätee myös kuukautisten palaamiseen. Matkalle mahtuu kompastelua ja takapakkeja niin fyysisten kehon toimintojen palautumisen kuin mielenkin toipumisen suhteen. On siis hyvä olla kärsivällinen ja armollinen itseään kohtaan paranemisen taipaleella. Kun luo keholle hyvät olosuhteet korjata sille koituneet haitat, keho tekee kaikessa hiljaisuudessa työn itselleen luonnollisessa tahdissa.

Talvisin terveisin,
Ida Löfberg

Lähteet

1.      Pinheiro, A., Thornton, L. M., Plotonicov, K. H., Tozzi, F., Klump, K. L., Berrettini, W. H., ... & Bulik, C. M. 2007. Patterns of menstrual disturbance in eating disorders. International Journal of Eating Disorders, 40(5), 424-434.

2.      Huhmann, K. 2020. Menses requires energy: a review of how disordered eating, excessive exercise, and high stress lead to menstrual irregularities. Clinical therapeutics, 42(3), 401-407.

3.      Laughlin, G. A., Dominguez, C. E., & Yen, S. S. C. 1998. Nutritional and endocrine-metabolic aberrations in women with functional hypothalamic amenorrhea. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 83(1), 25-32.

4.      Kreipe, R. E., Strauss, J., Hodgman, C. H., & Ryan, R. M. 1989. Menstrual cycle abnormalities and subclinical eating disorders: a preliminary report. Psychosomatic medicine, 51(1), 81-86.

5.      Miller, K. K., Parulekar, M. S., Schoenfeld, E., Anderson, E., Hubbard, J., Klibanski, A., & Grinspoon, S. K. 1998. Decreased leptin levels in normal weight women with hypothalamic amenorrhea: the effects of body composition and nutritional intake. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 83(7), 2309-2312.

6.      Pape, J., Herbison, A. E., & Leeners, B. 2021. Recovery of menses after functional hypothalamic amenorrhoea: if, when and why. Human Reproduction Update, 27(1), 130-153

7.      Frisch, R. E. 1985. Fatness, menarche, and female fertility. Perspectives in Biology and Medicine, 28(4), 611-633.

8.      Tinahones, F. J., Martinez-Alfaro, B., Gonzalo-Marin, M., Garcia-Almeida, J. M., Garrido-Sanchez, L., & Cardona, F. 2005. Recovery of menstrual cycle after therapy for anorexia nervosa. Eating and Weight Disorders-Studies on Anorexia, Bulimia and Obesity, 10(3), e52-e55.

9.      Saketos, M., Sharma, N., & Santoro, N. F. 1993. Suppression of the hypothalamic-pituitary-ovarian axis in normal women by glucocorticoids. Biology of Reproduction, 49(6), 1270-1276.

10.  Hoffman, E. R., Zerwas, S. C., & Bulik, C. M. 2011. Reproductive issues in anorexia nervosa. Expert review of obstetrics & gynecology, 6(4), 403-414.

11.  Chaer, R., Nakouzi, N., Itani, L., Tannir, H., Kreidieh, D., El Masri, D., & El Ghoch, M. 2020. Fertility and Reproduction after Recovery from Anorexia Nervosa: A Systematic Review and Meta-Analysis of Long-Term Follow-Up Studies. Diseases, 8(4), 46.

12.  Linna, M. S., Raevuori, A., Haukka, J., Suvisaari, J. M., Suokas, J. T., & Gissler, M. 2013. Reproductive health outcomes in eating disorders. International Journal of Eating Disorders, 46(8), 826-833.

13.  Kimmel, M. C., Ferguson, E. H., Zerwas, S., Bulik, C. M., & Meltzer‐Brody, S. 2016. Obstetric and gynecologic problems associated with eating disorders. International Journal of Eating Disorders, 49(3), 260-275.

14.  Faust, J. P., Goldschmidt, A. B., Anderson, K. E., Glunz, C., Brown, M., Loeb, K. L., ... & Le Grange, D. 2013. Resumption of menses in anorexia nervosa during a course of family-based treatment. Journal of eating disorders, 1(1), 1-7.

15.  Stockford, C., Stenfert Kroese, B., Beesley, A., & Leung, N. 2019. Women’s recovery from anorexia nervosa: a systematic review and meta-synthesis of qualitative research. Eating disorders, 27(4), 343-368.

16.  Jenkins, J., & Ogden, J. 2012. Becoming ‘whole’again: A qualitative study of women's views of recovering from anorexia nervosa. European eating disorders review, 20(1), e23-e31.

17.  Vyver, E., Steinegger, C., & Katzman, D. K. 2008. Eating disorders and menstrual dysfunction in adolescents. Annals of the New York Academy of Sciences, 1135(1), 253-264.

 

 

Miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa kehoon?

Tätä kirjoitusta varten haastattelin lastentautien erikoislääkäri Nina Kasevaa, joka työskentelee Lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätissä. Nina on meille vuosien takainen tuttu, sillä hänen luonaan käyvät monet Syömishäiriökeskuksessa hoidossa olevat nuoret ja nuoret aikuiset, joita Nina hoitaa hoitomalliimme sopivalla lämmöllä ja viisaudella. Olikin luontevaa kääntyä Ninan puoleen ja kysyä hänen näkemyksiään syömishäiriötä sairastavan asiakkaan kehon toipumisen vaiheista.

Syömishäiriöt ovat siinä mielessä harvinaisia psyykkisiä sairauksia, että ne ilmenevät voimakkaasti kehollisena oirehdintana. Muissa psyykkisissä sairauksissa vaikutukset kehoon ovat monesti vähäisempiä ja seurausta lähinnä itsetuhoisesta käyttäytymisestä.

Syömishäiriöissä eniten ongelmia aiheuttavat vaikea alipaino, ahmiminen, oksentelu ja liiallinen liikunta. Myös erilaisten lääkkeiden väärinkäyttö laihduttamistarkoituksessa on sangen tavallista ja saa aikaan omanlaisiaan ongelmia. Nämä oireet asettavat kehon kovalle koetukselle ja voivat johtaa mm. luuston haurastumiseen, hampaiden reikiintymiseen sekä aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, valkosolutuotannon heikentymistä, vatsakipuja ja ravitsemuksellisia puutostiloja.

Luuston haurastuminen

Laihuushäiriötä seuraava luuston haurastuminen vaatii aikaa korjaantuakseen. Tärkein lääke on aliravitsemuksen hoito ja normaalin painon ylläpitäminen. Riittävän monipuolisen ravinnon lisäksi kehoa voi auttaa syömällä kalsiumia ja D-vitamiinia ravintolisänä. Hauras luusto on altis rikkoontumaan epätavallisen helposti ja se paranee myös hitaasti. Tämä on harmillista erityisesti urheilijoille ja pakkoliikunnalla oireileville, joille tulee helposti hitaasti paranevia rasitusmurtumia. Murtumat ovat kivuliaita ja voivat aiheuttaa liikuntakiellon useiksi kuukausiksi. Erityisen vakavaksi tilanne voi mennä, jos murtuma tulee selkärankaan.

Jos luusto haurastuu alisyömisen seurauksena, onkin tärkeää ottaa tilanne vakavasti ja työstää erityisellä tarmolla ruokamäärien lisäämistä ja ravinnon monipuolistamista. Laihuushäiriöiselle tämä on suurin mahdollinen haaste, mutta monesti sairauden vakava tilanne auttaa voittamaan laihuushäiriön mieleen luomat pelot ja suuntaamaan voimat kehon elpymiseen.

Lääkäri ja ravitsemusterapeutti pyrkivät ennaltaehkäisemään luuston vakavia vaurioita määräämällä kalsiumia ja D-vitamiinia. Nämä ovat tärkeä apu, mutta eivät korvaa heikkoa ravitsemusta. Ei siis kannata tuudittautua siihen, että voisi rauhassa alisyödä, kunhan syö ravintolisiä. Lisäksi esimerkiksi oksentaminen estää niin ruuan kuin lisäravinteiden imeytymistä.

Erityisesti nuorilla luuston haurastuminen on hankala oire, sillä ihmisen luusto vahvistuu 25-vuotiaaksi saakka. Myöhemmin, vanhemmalla aikuisiällä tapahtuu luuston haurastumista. Jos nuorena sairastaa syömishäiriötä, johon liittyy vakava alipainoisuus, voi luusto jäädä alun perinkin epätavallisen heikoksi. Tästä seuraa se, että luusto ei koskaan saavuta potentiaalista huipputiheyttään ja iän myötä tapahtuva luuston haurastuminen näkyy loppuelämän epätavallisen matalina luustontiheyslukemina altistaen luukadolle eli osteoporoosille ja murtumille.

Hampaiden reikiintyminen 

Hampaiden reikiintyminen ja kuluminen ovat aliravitsemuksen ja oksentamisen pysyviä seurauksia. Oksentamisen myötä mahalaukun hapan sisältö pääsee suuhun ja synnyttää kiillevaurioita hampaissa. Onkin tärkeää hammaslääkärikäynneillä kertoa syömishäiriöstään, jotta hammaslääkäri osaa ottaa tämän huomioon ja arvioida hampaiden tilaa sekä antaa tilanteeseen sopivia neuvoja. Suun huuhtominen oksentamisen jälkeen on hyvä apukeino, mutta tässä jälleen on hyvä muistaa, että se ei kokonaan poista ongelmaa. Hampaiden vaurioituminen loppuu luonnollisesti vasta, kun alipaino korjaantuu ja oksentaminen väistyy. Tähän on siis syytä keskittää erityisiä voimia viimeistään silloin, kun hammaslääkäri toteaa hampaiston heikon tilan ja reikiä alkaa esiintyä tavallista enemmän.

Sydämen ongelmat

Sydämen rytmihäiriöt ja hidaslyöntisyys liittyvät tavallisesti nopeaan laihtumiseen ja syömishäiriön aiheuttamiin rajuihin muutoksiin kehossa. Vaikeassa aliravitsemustilassa nämä ovat erityisen tavallisia. Myös oksentamisen aiheuttama epätasapaino veren elektrolyyteissä, kuten kalium-, natrium- ja kalsiumarvoissa ovat riski sydämen hyvinvoinnille. Erityisen suuressa vaarassa on sellaisen henkilön sydän, joka on vakavassa alipainossa ja samaan aikaan oksentaa. Suurin vaara on rytmihäiriöitä tai hidaslyöntisyyttä seuraava sydänpysähdys. Onkin erittäin tärkeää käydä säännöllisesti lääkärin kontrolleissa, jos oireena on runsas oksentaminen. Tällöin tilanteeseen päästään todennäköisemmin puuttumaan ennen kuin se aiheuttaa hengenvaaraa. Onneksi sydän on vahva elin ja heti, kun ravitsemustila alkaa korjaantua ja keho päästä tasapainoon, sydänkin rauhoittuu ja pääsee jatkamaan toimintaansa normaalisti.

Valkosolujen vähäisyys

Valkosolut ovat elimistön yksi keino puolustautua tarttuvilta taudeilta. Valkosolumäärän mataluus tarkoittaa sitä, että kehoa sairauksilta suojelevat ”sotilaat” vähenevät merkittävästi. Vakavassa aliravitsemustilassa luuydin ei enää pysty tuottamaan valkosoluja normaalisti, mistä seuraa niiden määrän väheneminen veressä. Tätä kutsutaan leukopeniaksi ja se voi altistaa monenlaisille sairauksille ja vaikeuttaa niistä toipumista. Myös muiden verisolujen tuotanto luuytimessä voi vähentyä vaikeassa aliravitsemuksessa.  Verisolujen tuotanto kuitenkin palautuu nopeasti ravitsemustilan korjaannuttua. Tämäkin on oire, joka on syytä ottaa vakavasti ja pyrkiä auttamaan kehoa sen toipumistyössä niin paljon kuin mahdollista.

Vatsan ongelmat

Vatsakivut ovat syömishäiriötä sairastaville tuttu vieras. Tiheä ahmiminen ja oksentaminen voivat aiheuttaa vatsakipuja, mutta samoin myös liian vähäinen syöminen. Kun keho tottuu olemaan hyvin vähäisellä ravinnolla, se sopeuttaa toimintonsa selviytymään nälänhädästä esimerkiksi hidastamalla aineenvaihduntaa. Ruoan puutteen pienentämä vatsalaukku ja työttömänä ollut suoli voivat reagoida suurempiin ruokamääriin tilapäisellä kiputilalla. Usein kivun kokemusta lisää myös laihuushäiriön mieleen astuttama pelko lihomisesta. Kylläisen vatsan sietäminen tuntuu usein laihuushäiriötä sairastavan mielessä pelottavalta paranemisen alussa. Kun keho muutaman päivän kuluttua taas tottuu ottamaan ruokaa vastaan, kivut ja epämukavuudet lieventyvät ja myös syöminen helpottuu. Syömisen korjaaminen saattaa alussa tuottaa kovastikin pelkoja ja kipuja, joten siinä usein tarvitaan rohkeutta ja päättäväisyyttä, jotta hankalimmasta vaiheesta päästään eteenpäin. Useimmat joutuvat hyväksymään, että paraneminen voi olla tilapäisesti kivuliasta ja pelottavaakin. Paraneminen on usein kuin piikkipensaan läpi kulkemista. Se sattuu ja naarmuja tulee, mutta se on ainoa reitti ulos sairaudesta.

Syömishäiriö rinnakkaissairautena

Erityisen tarkkoina joutuvat olemaan sellaiset syömishäiriötä sairastavat, joilla on muitakin sairauksia. Erityisesti insuliinihoitoinen diabetes saattaa aiheuttaa hankaluuksia, sillä se vaatii väistämättä tietynlaista syömisen tarkkailua ja kontrollointia. Tämän vuoksi syömishäiriöstä ei voikaan parantua tavalliseen tapaan harjoittelemalla sallivuutta ja rentoutta syömisessä, vaan on löydettävä kokonaisterveydentilaa tukeva tarkka syömisen tapa. Diabetesta sairastavien onkin erityisen tärkeää kertoa omalle hoitavalle lääkärilleen syömishäiriöstään, jotta lääkäri voi auttaa ehkäisemään mahdollisia terveydellisiä vaaroja. Sama pätee myös muihin erityisruokavaliota vaativiin sairauksiin ja tiloihin.

Syömishäiriöihin liittyy lisäksi laajalti erilaisia hormonaalisia muutoksia, suurimmalta osalta aliravitsemuksen aiheuttamana. Esimerkiksi kuukautiskierron häiriöt ja muutokset kilpirauhasen toiminnassa ovat tavallisia. Nämäkin yleensä korjaantuvat toipumisen myötä.

Lopuksi

Keho on ihmeellisen vahva ja se on viritetty täyteen hämmästyttäviä keinoja korjata itsensä melkoistenkin vaurioiden jälkeen. Onkin tärkeää oppia näkemään keho ystävänä, joka jokaisella hetkellä tekee parhaansa meidän hyväksemme niissä puitteissa, jotka sille asetamme. Huolehtiessamme siitä, suhtautuessamme siihen lempeydellä ja armollisuudella sekä tarjoamalla sille hyvää ravintoa riittävästi ja liikuntaa kohtuullisuudella, autamme sitä hoitamaan sen luonnollista tehtävää uudistua ja korjata itseään. Tosiseikkahan on – vaikka syömishäiriö yrittääkin muuta väittää – että kehoa kiduttamalla mikään asia elämässämme ei muutu paremmaksi. 

 

Keväisin terveisin,

Pia Charpentier ja Nina Kaseva

 

ps. Seuraatko jo Syömishäiriökeskusta ja Oman Elämänsä Urheilija -projektia somessa? Esimerkiksi tästä julkaisusta löytyy Oman Elämänsä Urheilijan Instagramista (@oeu_2020) seuraava kuva: