Hoitaja nuoruuden kehitystä tukevissa rooleissa

Syömishäiriöitä sairastavien nuorten parissa työskentelevillä hoitajilla on monenlaisia rooleja, jotka ovat erittäin tärkeitä nuoruuden kehityksen kannalta, mutta jotka ensi silmäyksellä voivat kuulostaa kyseenalaisilta tai kummallisilta. Hoitaja voi toimia vanhempaa, sisarusta, kaveria ja ihastuksen kohdetta muistuttavissa rooleissa nuoren osastohoidon aikana. Hoitaja on toki aina terveydenhuollon ammattilainen ja siten noudattaa terveydenhuollon ammattieettisiä ohjeita ja pitää suhteen ammatillisella tasolla. (Täältä voit lukea sairaanhoitajamme Siirin ajatuksia ammatillisuudesta.) Roolit tuleekin nähdä enemmän todellisuuden peileinä – peileinä, joiden avulla nuori voi saada kokemuksia siitä, mitä todellinen elämä osaston ulkopuolella voi olla, oppia erilaisissa ihmissuhteissa toimimista ja jatkaa nuoruuden kehitystään. Tässä kirjoituksessa tarkastelen näitä ei niin perinteisesti hoitoalaan yhdistettyjä rooleja ja niiden merkitystä syömishäiriöitä sairastavien nuorten osastohoidossa.

Vanhempi

Nuori muodostaa usein hoitajaansa vahvan kiintymyssuhteen, joka jäljittelee vahvasti suhdetta, jonka hän muodostaisi johonkin turvalliseen aikuiseen hoidon ulkopuolella. 
Hoitajan tehtävä ei ole korvata vanhempia. Sitä paikkaa kukaan muu ei tietenkään voi ottaa. Vanhemmuutta jäljittelevän roolin merkitys kuitenkin kasvaa syömishäiriöön sairastuneen nuoren kohdalla, koska nuori voi joutua pitkän osastohoidon aikana jossain määrin eroon omista vanhemmistaan. Hoitotahon onkin siten osittain paikattava tuota eroa ja tarjottava nuorelle ympäristö, jossa nuori voi kasvaa ja kehittyä kohti aikuistumista.

Joskus hoitoon tulevan nuoren perheolot ovat myös voineet olla sellaiset, että nuoren on täytynyt selvitä itsenäisesti liian varhain ilman riittäviä itsenäisyyteen tarvittavia taitoja ja turvallista ympäristöä, jossa taitoja voisi oppia. Silloin nuorelle on tarjottava korjaava kokemus turvallisesta ja välittävästä aikuisesta. Jo yksikin välittävä aikuinen voi olla ratkaiseva nuoruuden kehityksen tukemisessa ja toisaalta siinä, että nuori voi kokea itsensä tärkeäksi ja välittämisen arvoiseksi nykyhetkessä sekä myöhemmin aikuisuudessa.

Hoitajan on oltava turvallinen aikuinen, joka osoittaa tarvittaessa välittämisensä myös asettamalla rajoja. Syömishäiriöiden yhteydessä rajojen asettaminen on usein oireilun rajaamista, mutta toki välillä myös perinteisempää vanhempienkin tehtävään kuuluvaa yleisen turvallisuuden takaamista. Rajaaminen saattaa nostaa nuoressa samankaltaisia vihan tai kiukun tunteita, joita nuori normaalisti kokee nuoruudessaan vanhempiaan kohtaan. Hoitaja voikin olla nuorelle toisessa hetkessä täydellinen typerys, mutta toisessa hetkessä jo se tärkeä aikuinen, jolta nuori kaipaa välittämistä ja hoivaamista. Nuoren pitää saada kapinoida sääntöjä ja normeja vastaan pelkäämättä sitä, että hoitaja hylkää hänet.

Toisaalta hoitaja on auttamassa nuorta oppimaan sellaisia taitoja, joita hän tarvitsee itsenäistyäkseen. Hän tukee nuoren itsenäistä ja omien arvojen mukaista päätöksentekoa aina kun se on mahdollista. Tarvittaessa hoitaja on myös opastamassa esimerkiksi raha-asioiden hoitamista, kodinhoitoa tai vaikka virastoissa asioimista. Fyysinen kehittyminen voi myös olla nuorelle hämmentävää, joten hoitajan on oltava myös tässä tukena ja osattava ottaa nuoruuden kehityksen asioita puheeksi. Toisaalta hoitajan tulee olla sensitiivinen, kuunteleva ja välittävä, kun nuori itse ottaa puheeksi näitä asioita usein arastellen tai jopa häpeillen.

Sisarus

Hoidon aikana nuori jakaa usein kokemuksiaan lapsuudestaan ja perheestään hoitajan kanssa. Tämän vuoksi hoitajasta voi muodostua henkilö, joka ainakin osittain myötäelää tuon kokemuksen, vaikka hoitaja ei sitä varsinaisesti olekaan ollut kokemassa. Tämän vuoksi hoitajan rooli voi muistuttaa sisaruksen roolia. Nuori ehkä tahtoo jakaa joitain asioitaan tavalla, joka muistuttaa sisarussuhteiden tapaa. Jaetut asiat voivat olla sellaisia, joita nuori ei välttämättä jakaisi vanhempiensa eikä edes ystäviensä kanssa. Hoitaja sisaruksen roolissa on tärkeä, sillä usein nuorelle on tärkeää se, että hän löytää jonkun jonka kanssa kokemuksia omasta perheestä ja lapsuudesta voi jakaa. Isosisaruksen tavoin hoitaja voi olla ymmärtävä, mutta samalla uusia näkökulmia esille nostava.

Toisaalta nuori voi ihailla hoitajaa, kuten ehkä ihailisi vanhempaa sisarustaan, ja toivoo, että hoitaja näyttäisi mallia elämästä isosisaruksen tavoin. Hoitajan tehtävä onkin toimia eräänlaisena esimerkkinä. Tällainen kokemus voi olla nuorelle erittäin tärkeä, koska kaikilla ei ole omaa sisarusta tai yhteys omaan sisarukseen voi olla heikentynyt syömishäiriön ja osastohoidon vuoksi.

Kaveri

Hoitajasta voi muodostua nuorelle myös kaverin kaltainen ihminen – ihminen, jonka kanssa asioita voi jakaa, joka kannustaa vaikeuksien edessä ja jonka kanssa voi tehdä myös jotain kivaa. Vapaa-ajan toimintaan osallistuminen voi esimerkiksi tuntua mielekkäämmältä, kun toinen ihminen on siinä mukana. Vaikka hoitaja ei voi koskaan olla nuoren todellinen ystävä, voi hoitajan seura ja läsnäolo luoda korvaavan kokemuksen varsinkin silloin, kun omia ystäviä tai kavereita ei ole. Hoitajan kanssa nuori voikin harjoitella niitä vuorovaikutustaitoja, joita hän tarvitsee kaveri- ja ystävyyssuhteissaan ja niitä hankkiakseen.

Toisaalta suhde hoitajaan voi edustaa samanlaista vanhemmista etääntymistä, jota tavallisesti nuori harjoittelee tiivistämällä suhteitaan ystäviinsä. Hoitajan tehtävä onkin edistää tuota kehitystä tuoden kuitenkin samalla esille vanhempien merkitystä nuoren elämässä.

Nuori voi tuntea myös samankaltaista mustasukkaisuutta hoitajastaan, kuin mitä hän kokisi, jos hänen paras ystävänsä viettäisikin päivänsä toisen ystävän kanssa. Nuori voikin kokea hylätyksi tulemisen tunteita hoitajan viettäessä aikaa jonkun toisen osastolla hoidossa olevan kanssa. Tämä on varsin yleinen reaktio hoidon aikana, mutta sekin on hyvä nähdä osana normaalia nuoruuden kehitystä. Nuori tarvitsee hoitajaltaan tukea selvitäkseen hylätyksi tulemisen kokemuksensa kanssa. Hoitajan tulee tuoda esille, että hän ei ole nuorta hylkäämässä, vaikka joinakin päivinä antaisikin aikaansa enemmän jollekin toiselle.

Ihastuksen kohde

Monilla nuorilla kehitykseen kuuluu ihastuminen ihmisiin, joiden kanssa he eivät voi todellisuudessa muodostaa romanttista ja/tai seksuaalista suhdetta. Tällaisia ovat esimerkiksi idolit ja opettajat. Ja joskus siten myös hoitajat. Hoitaja ei tietenkään tieten tahtoen pyri saamaan potilaitaan ihastumaan itseensä, mutta syömishäiriöstä toipuessaan nuori ihastuu hoitajaansa kuitenkin yllättävän usein. Sitä ei pidä missään nimessä säikähtää. Hoitaja voi olla turvallinen yksipuolisen kaukorakkauden kohde.

Syömishäiriö sotkee usein normaalia nuoruuden kehitystä, joten jossain mielessä nämä ihastumiset on hyvä nähdä normaaleina nuoruuden kehityksen ilmentyminä. Hoitajalta vaaditaan tässä kohtaan kuitenkin kykyä ottaa nämä potilaan tunteet vastaan ammatillisesti ja lempeästi rajat asettaen.  Samalla hoitajan tulee auttaa nuorta huomaamaan, että ihastumisessa ei ole mitään hävettävää. Hoitaja voi käsitellä ihastumista nuoren kanssa ja tukea siten sitä, että nuori voi joku päivä ihastua kohteeseen, jonka voi myös saavuttaa.

Se millaisia rooleja hoitajalle muodostuu, on riippuvainen hoitosuhteesta, hoitajan omasta persoonasta ja joskus myös sukupuolesta ja iästä. Kaikki hoitajat eivät ole kaikille nuorilla kaikissa näissä rooleissa tai eivät välttämättä edusta nuorelle mitään rooleja näistä. On kuitenkin tärkeää, että nuori voi löytää tarpeidensa mukaan hoitajista ne henkilöt, jotka hänelle voivat edustaa näiden roolien peilejä. Näin nuori voi jatkaa syömishäiriön vuoksi kesken jäänyttä kehitystään ja sitten kun se aika koittaa, palata omaan ikätasonsa ja kehityksensä mukaiseen elämään osaston ulkopuolelle. Hoitaja on saanut kunnian olla matkassa mukana erilaisia rooleja ilmentävänä kanssakulkijana.

Millaisia kokemuksia sinulla on hoitajien rooleista? Mitä muita tällaisia rooleja näkisit tarpeelliseksi hoitajalle syömishäiriöiden hoidon yhteydessä?

Terveisin,

Venla Eronen