keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Eväitä tukemisen tielle - Syömishäiriökeskuksen uusi verkkokurssi auttaa vanhemmat alkuun syömishäiriöön sairastuneen lapsen tukemisessa


Lapsen sairastuminen syömishäiriöön on kriisi koko perheelle. Sairaus tulee näkyväksi vanhemmille usein vasta siinä vaiheessa, kun oireet ovat jo päässeet kietomaan lapsen tiukkaan otteeseensa. Lapsen olemus ja käyttäytyminen muuttuvat sairauden vaikutuksesta, mikä voi saada vanhemmat tuntemaan hätää ja keinottomuutta. Sairastunut lapsi tarvitsee syömishäiriöön erikoistunutta hoitoa, mutta toipumisen tie on raskas yksin kuljettavaksi. Vanhemmat ovatkin erittäin merkittävässä roolissa sairastuneen hoidossa ja matkalla kohti tervehtymistä. Saamalla tietoa sairaudesta ja keinoja oireiden nujertamiseksi vanhempien hätä vähenee ja usko omaan auttamisen taitoon vahvistuu. 


Me ammattilaiset olemme syömishäiriön hoidon asiantuntijoita, mutta vanhemmat ovat oman lapsensa ja perheensä asiantuntijoita. Sairastunut lapsi on puolestaan asiantuntija siinä, millainen tämä sairaus on juuri hänen kohdallaan. Hyvässä yhteistyössä perheiden kanssa päästään lyömään monta viisasta päätä yhteen, jolloin sairautta vastaan asettuu kokonainen joukkue. 


Kyseessä on hyvin omalaatuinen sairaus, jonka tunteminen on edellytys toipumiselle. Pitää tuntea toipumisen tielle putkahtavat ansat, jotta ne osataan välttää. Tiedon avulla sairaus saadaan näkyväksi ja vanhempien on helpompi huomata sen läsnäolo arjen hetkissä. Hoitotahona haluamme auttaa vanhempia ymmärtämään, minkälainen sairaus heillä on vastassa. Haluamme auttaa vanhempia erottamaan sairauden sairastuneesta, kohdistamaan sairautta kohtaan jämäkkää vastarintaa ja lasta kohtaan lempeää myötätuntoa. Haluamme myös tukea vanhempia, jotta he jaksaisivat kulkea lapsensa rinnalla vaikeakulkuisella toipumisen tiellä, jonka pituus paljastuu vasta määränpäässä. 


Näiden ajatusten pohjalta olemme luoneet vanhemmille edullisen verkkokurssin, joka tarjoaa helposti omaksuttavaa tietoa ja käytännönläheisiä neuvoja sairastuneen lapsen tukemiseksi ja oman jaksamisen turvaamiseksi. Verkkokurssin takaa löytyy asiantuntijatyöryhmä, jonka jäsenet ovat sekä syömishäiriön hoidon osaajia että vanhempia itsekin. Kurssin sisällöt nojaavat Syömishäiriökeskuksen hoitomalliin ja kliiniseen kokemukseen työstä syömishäiriöpotilaiden ja heidän perheidensä kanssa. 

 



Kurssilla korostuu vanhemmuuden ja rakkauden voima toipumistyössä sekä vanhempien oman jaksamisen merkitys. Kurssin avulla vanhemmat voivat ymmärtää sairautta paremmin ja sitä kautta löytää oikeat sanat ja toimintatavat haastavissakin tilanteissa.  Ymmärtämällä, miten monimutkaisesta sairaudesta on kyse, on myös helpompi ymmärtää armollisuuden merkitys itseään kohtaan. Oikeiden auttamistapojen löytyminen vaatii aikaa ja kokeilemista eikä tie toipumiseen ole suora. Ymmärtämällä oman jaksamisen merkitys sairastuneen tukemisessa on helpompi toimia itsemyötätunnon esimerkkinä sairastuneelle. Ymmärtämällä omia tunnereaktioitaan on helpompi tavoittaa myös lapsen tunteita ja tukea häntä tunnesäätelyn opettelussa.  


Verkkokurssi on pyritty pitämään sopivan kokoisena tietoähkyn välttämiseksi. Kurssin avulla pääsee nopeasti hyvään alkuun lapsen tukemisessa. Verkkokurssin lopusta kuitenkin löytyy tiedon nälkäisimmille kirjallisuusvinkkejä sekä linkkejä hyödyllisille sivustoille, joihin perehtymällä voi omaa osaamistaan syventää entisestään. Kurssi sopii hyvin niin alaikäisen kuin täysi-ikäisenkin lapsen vanhemmille sekä myös niille vanhemmille, joiden lapsi on sairastanut jo pidemmän aikaa. 


Verkkokurssi koostuu osioista, joissa käsitellään seuraavia teemoja: syömishäiriöt, oma jaksaminen, sairastuneen tukeminen ja tunnesäätely. Kurssi sisältää opiskeltavan tekstin lisäksi videoita, kuunneltavia harjoituksia ja vanhemman omaa tunnetyöskentelyä tukevia tehtäviä. Kurssi toteutuu helppokäyttöisellä Howspace-alustalla, joka toimii niin tietokoneella, tabletilla kuin älypuhelimella. Kurssi alkaa aina kuukauden ensimmäisen päivänä ja sen materiaalit ovat vanhempien käytössä yhden kuukauden ajan. Kurssilla voi myös keskustella nimettömästi toisten kurssille osallistuvien vanhempien kanssa chat -toiminnon avulla. Chatissa saa myös yhteyden kurssin tekijöihin. 


Jos kiinnostuit tästä mainiosta tietopaketista, hintatiedot ja ilmoittautumisen seuraavalle kurssille löydät täältä. Lisätietoja kurssista voit tiedustella myös soittamalla Syömishäiriökeskuksen palvelevaan puhelimeen 040 4115481. Jos puhelimeen ei juuri päästä vastaamaan, jätä vastaajaan soittopyyntö ja puhelinnumerosi niin soitamme sinulle takaisin. 

Tervetuloa oppimaan, kuinka juuri sinä voit olla paras tuki syömishäiriöstä toipuvalle lapsellesi!

 

Siiri Korpiniitty

Jouni Kuivalainen

Pia Charpentier





 


tiistai 29. maaliskuuta 2022

Urheilijan syömishäiriöoireilu, stressi ja valmentajan rooli

Kilpaurheilijat ja huipulle tähtäävät urheilijat aloittavat urheilun usein jo pienenä lapsena. Jos harjoittelu on alusta asti tavoitteellista, saattavat harjoitusmäärät nousta suureksi jo hyvin varhain. Valmentaja on urheilijan elämässä tärkeä henkilö, jolla on moninainen rooli. Joissain tapauksissa valmentajan ja urheilijan suhde saattaa kestää varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen, jolloin suhteesta kehittyy erityinen ja valmentaja kulkee urheilijan rinnalla urheilijan lapsuudesta murrosiän läpi aikuisuuteen. Valmentajalla on suuri vastuu olla yhtä aikaa valmentaja sekä toimia kasvattajana, henkisen hyvinvoinnin tukijana, auktoriteettina ja luotettavana tukena kaikissa tilanteissa. Valmentajan rooliin kuuluu myös kannustaa, tsempata ja johtaa toimintaa hyvässä yhteisymmärryksessä urheilijoidensa kanssa. Toisinaan urheilijat viettävät enemmän aikaa valmentajan kuin vanhempien kanssa.  

Urheilijan elämä on täynnä stressitekijöitä ja mitä korkeammalla tasolla urheilija on, sitä enemmän paineita ja vaatimuksia urheilu itsessään asettaa. Urheilija voi jäädä hankalaan välikäteen, jossa hän kamppailee omien tavoitteiden ja unelmien, valmentajan asettamien tavoitteiden, vanhempien vaatimusten sekä mahdollisten yhteiskunnan asettamien paineiden kanssa. Syömishäiriöoireilu ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet, samoin kuin yhteiskunnan asettamat paineet. Yhteiskunta muuttuu hetki hetkeltä kaikkien osa-alueiden puolesta vaativampaan ja vaativampaan suuntaan, jossa jokaisen yksilön täytyy suoriutua yhä paremmin ja tavoitella täydellisyyttä. Sosiaalisessa mediassa kaikki näyttävät laihoilta ja täydellisiltä filttereiden kanssa. Inhimillisyys saattaa monesti unohtua ja urheilija voi hautautua näiden kaikkien paineiden alle. 

Viime aikoina on yhä enemmän uutisoitu urheilijoiden henkisestä huonovointisuudesta ja urheilijoiden kokemista paineista. Kesäolympialaisissa sekä telinevoimistelija Simone Biles, että tenniksen pelaaja Naomi Osaka avautuivat liian suurien paineiden vaikutuksesta urheilusuorituksiin. Osaka putosi jatkosta varhaisessa vaiheessa ja Biles jätti kilpailut osittain kesken. Tämä on hyvä huomio siihen, että myös urheilijat kärsivät liian suurista paineista ja heidän ei tarvitse suoriutua kaikesta kuin koneet. Henkistä puolta pitää treenata yhtä lailla kuin fyysistä puoltakin, sillä henkinen hyvinvointi on erittäin tärkeää etenkin huippu-urheilussa, jossa paineet ovat suuremmat. Vahvalla mielellä pystyy kestämään urheilun aiheuttamat paineet terveellä tavalla.

Talviolympialaisten jälkeen hiihtäjä Natalja Neprjajevan valmentaja kertoi haastattelussa, että hänen valmennettavansa tulisi pudottaa painoa pärjätäkseen. New York Times puolestaan kommentoi olympialaisissa hiihtänyttä Jessica Digginsiä liian keijukaiseksi verrattuna muihin lihaksikkaampiin hiihtäjiin. Kaikki tällaiset kommentit valmentajilta tai medialta voivat olla erittäin haitallisia monella tapaa urheilijalle, eivätkä ne ole millään tavalla asiaan kuuluvia. 



Tutkimusten mukaan stressitekijät ja täydellisyyteen pyrkiminen voivat edistää syömishäiriöoireilua tai syömishäiriöiden kehittymistä. Valmentajan rooli korostuu tässä, toki oireilun tunnistamisessa, mutta ennen kaikkea ennaltaehkäisyssä. Valmentajan ei tule olla urheilijan kokeman stressin lähde eikä luoda liikaa paineita. Valmentaja ei myöskään saa siirtää omaa stressiään valmennettavaan. Valmentajan tehtävä ei ole elää omaa unelmaa urheilijan kautta, vaan mahdollistaa urheilijalle hänen omien unelmiensa tavoittelu ja antaa siihen parhaat mahdolliset lähtökohdat ja avaimet. Valmentaja voi toiminnallaan myös huomaamattaan kannustaa syömishäiriöoireiluun tai riskikäyttäytymiseen esimerkiksi kehumalla hoikkaa vartaloa tai kannustamalla yliharjoitteluun ja tätä tulisi kaikissa tilanteissa välttää. 

Valmentajan tulisi antaa urheilijalle työkaluja paineiden ja stressin käsittelyyn, mikä tukee terveellistä elämäntapaa ravitsemuksen, henkisen hyvinvoinnin ja palautumisen osalta, fyysisen harjoittelun lisäksi. Valmentajan ja urheilijan yhteistyö on aina kahden kauppa, johon molempien tulee olla yhtä lailla sitoutuneita ja motivoituneita, jotta tavoitteiden tavoittelusta tulee mahdollista. 



Kirjoittaja:

Jenni Turunen, liikuntalääketieteen maisterivaiheen opiskelija Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Jenni kirjoittaa gradua aiheesta ”Valmennussuhteen ja koetun stressin yhteys syömiskäyttäytymiseen akatemiaurheilijoilla”.