perjantai 20. heinäkuuta 2018

Uuden potilaan tulo Syömishäiriökeskukseen


Uuden potilaan tuleminen hoitoon Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikköön on aina jännitystä ja pelkoa, mutta myös uusia mahdollisuuksia esille nostava asia. Erilaisia tunteita voi olla niin uudella potilaalla, osastolla jo olevilla potilailla kuin henkilökunnallakin. Osaston yhteisö joutuu hakemaan uudelleen muotoaan muutoksen yhteydessä.

Syömishäiriöön sairastunut on voinut olla jo jonkin aikaa jonossa Syömishäiriökeskukseen. Ilmoitus vapautuvasta paikasta voi tulla joskus yllättäenkin. Silloin sairastuneet kokevat hetkellisesti monenlaisia tunteita, positiivisista helpotuksen tunteista negatiivisiin pelkoihin ja epäilyksiin siitä, kannattaako hoitopaikka ottaa vastaan. Kyseessä voi olla iso muutos, joten on ymmärrettävää, että päätös hoitoon tulemisesta voi herättää epäilyksiäkin.

Tiedämme Syömishäiriökeskuksessa, että uuden potilaan oloa voidaan monin tavoin helpottaa jo ennakolta. Tarjoamme potilaalle mahdollisuutta tulla tutustumaan osastolle tai mikäli se ei ole mahdollista etäisyyksien ja nopean aikataulun vuoksi, olemme valmiit järjestämään Skype- tai puhelinneuvotteluja asiasta. On tärkeää, että uusi potilas tai hänen läheisensä voivat vapaasti kysyä kaikkea, mikä heitä mietityttää. Lähetämme tarvittaessa kirjallista tietoa jo ennakolta sähköpostitse tai postitse. Usein kysymykset liittyvät jotenkin sairaiden ja terveyden välimaastoon ja niistä on kuultavissa niin sairastuneen toive muutoksesta kuin syömishäiriön taipumusta pitää sairastunut otteessaan. Rohkaisemme potilaan toivetta muutokseen niin hyvin kuin osaamme ja yritämme kumota sairauden esille nostamia ajatuksia esim. siitä, ettei hoitopaikka olisi ansaittu tai tarvittu.

Yksikössämme on aina varauduttu uuden potilaan tuloon siten, että olemme jo ennakolta miettineet, kuka potilaan ottaa vastaan. Ensimmäisenä päivänä voi tulla paljon tietoa, mutta annamme tiedon omaksumiseen aikaa ja tukea. Uuden potilaan ei tarvitse muistaa kaikkea kerralla. Hoitoryhmä ja muu henkilökunta esittäytyy uudelle potilaalle heti kun se on mahdollista. Koko henkilökunta tekee työtä sen eteen, että uusi potilas pääsisi nopeasti osaksi uutta yhteisöä – ja niin usein käykin.

Uusi potilas pelkää usein ennakolta sitä, miten muut potilaat ottavat hänet vastaan. Siksi olemmekin vuosien saatossa kehittäneet osastollemme käytänteen, että osastolla jo olevat potilaat saavat valmistautua uuden potilaan tuloon. Keskustelemme miten uusi voisi tuntea olonsa tervetulleeksi. Yleensä osastolla olevista löytyy ainakin yksi, joka on halukas esittelemään osastoa ja kertomaan hoidosta potilaiden näkökulmasta. Näin luomme ensimmäisen kokemuksen vertaistuesta. Uudelle potilaalle onkin usein helpottavaa kuulla, kuinka samankaltaisia ajatuksia muilla on voinut olla hoitoon tullessaan ja kuinka alun jännityksen jälkeen on päästy eteenpäin.

Osastolla oleville potilaille uuden potilaan tuleminen ilmenee usein monenlaisina reaktioina. He ovat ehkä juuri joutuneet hyvästelemään paikan jättäneen ihmisen ja haikeus voi olla suuri. Samalla he miettivät, miten uusi potilas vaikuttaa ryhmähenkeen. Ryhmäilmiöistä ei nimittäin voi välttyä tiiviissä osastohoidossa. Pelko konflikteihin on monilla syömishäiriöön sairastuneilla suuri, joten ryhmädynamiikan näkökulmasta monet usein miettivätkin, tulevatko konfliktit lisääntymään, kun pakkaa sekoitetaan. Tämän vuoksi teemme osastolla paljon työtä sen eteen, että mahdolliset konfliktit selvitetään aina. Tässä hyödynnämme usein yhteisöhoidon periaatteisiin kuuluvaa yhteisökeskustelun menetelmää. Potilaamme saavatkin yhteisökeskusteluista usein apua myös konfliktien pelkoonsa ja löytävät uusia keinoja puhua omia ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen. Yhteisökeskustelut tilanteiden käsittelemiseksi voivat jännittävyydestään tai pelottavuudestaan huolimatta olla voimauttavia kokemuksia, kun potilaat huomaavat, että vaikeistakin konflikteista voi selvitä rakentavalla tavalla.

Usein osastolla jo olevien huolet uuden potilaan tulosta liittyvät kuitenkin enemmän omaan tilanteeseen ja tarpeeseen tulla nähdyksi, kuulluksi ja välitetyksi. Mielessä voi pyöriä ajatuksia kuten ”Riittääkö hoitajien aika enää minulle, olenko minä yhtä tärkeä?”. Tällaisia ajatuksia on useimmilla, vaikka tämän tunteen ja tarpeen sanoittaminen saattaakin olla potilaalle äärimmäisen vaikeaa. Syömishäiriö on voinut jo kauan kiusata potilasta kertomalla, kuinka arvoton ihminen sairastunut on. Moni on kuitenkin hoidon aikana alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, että tuo viesti ei olekaan tosi. Uuden potilaan tulo voi saada potilaan hetkellisesti epäilemään oppimaansa. ”Entä jos uuden potilaan tuleminen osoittaakin, että minä en ole niin tärkeä ja oppimani ei olekaan todellista?” Syömishäiriö onkin mestari löytämään hetkiä, jolloin se pystyy kiristämään otettaan sairastuneesta. Hoidollisesti on kuitenkin erittäin arvokasta ja tärkeää, jos ja kun potilas uskaltaa tuoda ajatuksensa esille. Silloin hoidossa päästään pureutumaan juuri niihin syömishäiriön ytimeen kuuluviin asioihin. Prosessi vie potilasta yleensä aina eteenpäin, vaikka se alkuun kipuilua aiheuttaisikin. Uuden potilaan tulo voikin siis olla myös aiemmin hoitonsa aloittaneelle mahdollisuus päästä eteenpäin.

Uuden potilaan tulo voi olla muille potilaille myös hyvä keino arvioida oman syömishäiriön tilaa. Se voi nostaa esille inhottavalta tuntuvan tarpeen vertailla ja joskus myös kaipuun palata vanhaan. Kun tällaiset ajatukset tunnistaa, voi siitä saada itselleen tärkeän merkin siitä, että töitä on vielä tehtävä. Joskus huomio vahvistaa hoitomotivaatiota niissä hetkissä, kun on itse alkanut epäillä, että osastohoito ei olisi enää tarpeen. Hoitajien tuella potilaat pääsevät näidenkin tunteiden kanssa eteenpäin. Monesti uuden potilaan tulo antaa tässäkin kohdassa mahdollisuuden tarkastella syömishäiriön ydinajatuksia.

Hoitajien näkökulmasta uusi potilas tuo mukanaan tarpeen organisoida työtä hyvin. Hoitajien on hyvä pysähtyä miettimään, onko hoitonsa jo aloittaneiden potilaiden peloilla pohjaa.  ”Miten saan aikani riittämään potilailleni tasapuolisesti?” on ajatus, jota moni hoitaja jossain vaiheessa miettii. En usko, että yksikään hoitaja tarkoituksella vähentäisi kenellekään antamaansa aikaa, mutta arjen tilanteet voivat joskus johtaa siihen, että kaikki ei mene aikataulullisesti kuten on suunniteltu. Akuuttiin hätään on vastattava. Tämän vuoksi olemme pyrkineet pitämään osastolla käytänteen, että jos hoitajalla on sovittu tapaaminen jonkun kanssa, ennakoimme jo valmiiksi tilanteita, jotka voivat sovittua estää. Pyrimme jakamaan tehtävät siten, että sovitut asiat tapahtuvat ajallaan, mutta uuden potilaan (tai kenen tahansa potilaan) akuuttiin hätään pystytään vastaamaan. Raporteilla, tiimeissä ja työnohjauksessa mietimme jatkuvasti keinoja, miten arki osastolla saadaan mahdollisimman toimivaksi ja kaikki saavat tarvitsevansa tuen ja avun.

Uusi potilas on hoitajalle mielestäni aina jollain tavalla mahdollisuus myös kehittää itseään ja tuoda aiemmista potilassuhteista opitut hoitotyöntaidot käytäntöön. Kun Syömishäiriökeskuksessa hoitoajat ovat usein pitkät, on uuden prosessin aloittaminen aina uusi mahdollisuus oppia, mutta jossain mielessä myös kunnia. Ei ole mikään pieni asia tutustua ihmiseen ja kulkea hänen rinnallaan koko hoidon läpi. Sen vuoksi on usein hienoa, kun osastolla on erilaisissa vaiheissa olevia potilaita. Silloin saa nähdä toipumisen erilaisia vaiheita yhtä aikaa ja hyödyntää näkemäänsä potilaiden kanssa työskentelyssä. Ammattitaitoinen hoitaja osaa hyödyntää yhteisön tilannetta työssään ja tuota ammattitaitoa kehittää yhteisöilmiöt muutoksineen. Uudelle potilaalle hoitaja voi tarjota kannustavia sanoja tuoden esille esimerkiksi ”Huomaat varmaan, että muutkin ovat tästä selvinneet. Sinäkin selviät ja me autamme sinua”. Aiemmin hoitonsa aloittaneelle potilaalle hoitajat voivat puolestaan tuoda esille esimerkiksi ”Sinusta tuntuu, että et ole mennyt eteenpäin, mutta jos nyt mietit alkuaikojasi, niin huomaatko miten hienoa edistystä on tapahtunut? Et ole enää siinä pisteessä missä olit, kun tulit osastolle ”. Potilas pystyy siten itse peilaamaan omaa tilannettaan yhteisön muiden tilanteisiin terveyttä tukevalla tavalla syömishäiriölle tyypillisen negatiivisen vertailun sijaan.

Uuden potilaan tuleminen hoitoon on aina mielestäni ensisijaisesti mahdollisuus, vaikka se uhalta välillä tuntuisikin. Toivon, että sinä joka mietit, voitko tulla hoitoon ja miten sinut otetaan vastaan, muistaisit sen, että olet tervetullut ja ansaitset hoitoa. Pääset osaksi yhteisöä. Sinulle, joka olet jo hoidossa, haluaisin muistuttaa, että sinä olet tärkeä ja uusi potilas ei tuota arvoasi vähennä. Me tiedämme, että apu kuuluu myös sinulle. Kaikille kollegoilleni haluan sanoa, että muistattehan, että teette hyvää ja arvokasta työtä ¬- Sydämellä ja lämmöllä muuttuvassa yhteisössä. Annatte selvästi kaikkenne, kun tuette potilaita.

Millaisia muita asioita uuden potilaan tulo voi nostaa esille? Millaiset tsempit haluaisit sanoa uudelle potilaalle tai jo hoitonsa aiemmin aloittaneelle potilaalle? Entä miten toivoisit hoitajien tukevan muuttuvaa yhteisöä?

Terveisin,
Venla Eronen

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Usein kysyttyä – Kuinka ottaa syömishäiriö puheeksi


Syömishäiriön puheeksi ottaminen tärkeää, sillä varhainen puuttuminen jouduttaa toipumista ja voi estää syömishäiriön monimutkaistumisen. Puheeksi ottaminen voi pelastaa useita tärkeitä vuosia elämästä. Syömishäiriökeskukseen tuleekin usein sairastuneiden läheisiltä kyselyjä siitä, kuinka syömishäiriön voisi ottaa puheeksi. He kaipaavat konkreettisia ohjeita, sillä usein kuultu ”empaattisesti ja suoraan” on ohjeena liian ylimalkainen.

Läheisillä on usein pelko, että syömishäiriöön sairastunut suuttuu asian puheeksi ottamisesta. Tämän vuoksi suoraa puhumista saatetaan vältellä tai asia esitetään niin varovaisesti, että viesti jää kuulematta. Onkin tärkeää tietää, että sairastuneen suuttumista ei kannata pelätä niin, että asioista jätetään puhumatta. Vaikka muiden huolta olisi vaikeaa kuunnella, usein toistuva viesti jättää paranemisen halun siemeniä itämään, jotka vähitellen kasvavat paranemisrohkeudeksi.



Miten syömishäiriön sitten voi ottaa puheeksi? Kokosin tähän alle ohjeeksi lauseita, joita voi hyödyntää puheeksi ottamisessa. Vihreällä merkityt lauseet ovat hyviä tapoja puhua asiasta, punaiset huonoja:

1.     Valmistele puheeksi ottaminen. Mieti ennakolta milloin ja missä otat asian puheeksi. Paikan pitäisi olla rauhallinen. Puhelimen soiminen tai muu vastaava keskeytys kesken puheeksi ottamista voi katkaista hyvin alkavan kommunikaation. Varmista siis, että voitte keskustella rauhassa asiasta. Mieti kenen kaikkien olisi hyvä olla tilanteessa. Joskus keskustelu on helpompaa kahden kesken, joskus keskustelussa on hyvä olla mukana useampi henkilö.

2.     Tuo esille, että välität toisesta ja haluat siksi puhua tärkeästä asiasta:

Minä välitän sinusta/Olet minulle rakas/Olet minulle tärkeä ja siksi haluan puhua tärkeästä asiasta kanssasi.”

3.     Kerro omasta huolestasi. Kerro lempeästi konkreettisia esimerkkejä, millaisissa tilanteissa huolesi on tullut esille. Käytä minä-lauseita sinä-lauseiden sijaan puheeksi ottamisen alussa. Puhu asiasta samalla suoraan ja mainitse syömishäiriö lempeästi .

”Minä olen huolissani sinusta/Olen ollut huolissani sinusta”

”Minä olen huomannut, että olet ollut alakuloisen ja väsyneen oloinen/syönyt vähemmän/liikkunut paljon/jne. viime aikoina. Olen huolissani hyvinvoinnistasi. Olen miettinyt, voisiko sinulla olla syömishäiriö.”

”Olen huomannut, että syömme nykyään harvemmin yhdessä/Olen huomannut, että vetäydyt enemmän omaan huoneesi/ Olen huomannut, että olet alkanut vetäytyä wc:hen ruokailujen jälkeen/Kiinnitin huomiota, että et syönyt serkun lakkiaisissa juurikaan/Huolestuin, kun viime viikolla lähdit lenkille, kun sinulla oli kuumetta.”

”Olen kuullut, että tällaiset asiat saattavat merkitä sitä, että kyseessä voisi olla syömishäiriö ja huomaan pelkääväni, että sinulla voisi olla alkamassa jotakin tällaista.”  

Sinä saat minut huolestumaan/Sinä olet saanut minut huolestumaan/Sinä aiheutat minulle huolia”

”Sinä olet ollut alakuloinen ja väsynyt/syönyt vähemmän/liikkunut paljon/jne. viime aikoina. Et taida voida hyvin.

”Et enää koskaan syö yhdessä minun kanssani/Vetäydyt koko ajan omaan huoneeseesi/Menet aina wc:hen heti syötyäsi/Et syönyt yhtään mitään serkun lakkiaisissa/Viime viikollakin lähdit pakonomaisesti lenkille, kun sinulla oli kuumetta. Sait minut huolestumaan.

Sinulla on syömishäiriö”

4.     Kysy lempeästi onko läheisesi itse huomannut asiaa. Anna hänen ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan avoimesti. Älä suutu tai syyttele, jos läheisesi kieltää syömishäiriön.

”Mitä ajattelet siitä, mitä toin esille? Oletko itse huomannut muutosta voinnissasi/syömisessäsi/liikkumisessasi/jne. viime aikoina? Voisiko sinusta sinulla olla syömishäiriö?”

”Miltä kertomani tuntuu sinusta?”

”Olen todella harmissani/vihainen, ettet pysty itse tilannettasi huomaamaan. Sinulla on selvästi syömishäiriö”

”Miksi et vain voi huomata tilannettasi?”

”Sinä valehtelet”

5.     Keskustelkaa aiheesta avoimesti. Kuuntele, mitä lähimmäisesi sinulle kertoo ja kysy tarkentavia kysymyksiä kuulemasi perusteella. Anna hänen tuoda vapaasti esille asioita, joista hän on valmis puhumaan. Huomioi, että nämä asiat voivat olla jotain aivan muuta, kuin syömiseen ja syömishäiriön oireisiin liittyviä. Kuvaa omin sanoin kuulemaasi ja anna positiivista palautetta, kun lähimmäinen kertoo itse tilanteestaan. Muistuta uudelleen, että välität. Älä takerru keskustelussa liikaa oireisiin ja ruokaan, anna enemmän sijaa ajatuksille ja tunteille. Älä uhkaile tai syyttele. Vältä pelottelua ja keskity toivon luomiseen.

”Olen tässä sinua varten ja valmis kuuntelemaan. Voit vapaasti puhua minulle kaikesta.”

”Ikävä kuulla, että sinulla on raskasta koulussa. Mitä siellä välitunnilla tapahtui? Miten toivoisit minun auttavan sinua kouluun liittyvien murheidesi kanssa?”

”Kuulen kertomastasi, että syöminen on sinulle pelottavaa. Olenko ymmärtänyt oikein?”

”Kiitos, rakas! Olen huojentunut, kun pystyt tästä minulle puhumaan.”

”Kultaseni, tuen sinua niin hyvin kuin vain osaan. Olet minulle rakas.”

”Me löydämme keinon, miten voit voida paremmin. Tästä päästään eteenpäin.”

”Nyt sinun täytyy puhua asioistasi rehellisesti.”

”No koulussa nyt on välillä raskasta ja välitunneilla sattuu ja tapahtuu, ei siihen noin kannata reagoida.”

”Kerro nyt kuinka vähän/paljon sinä oikeasti syöt! Mikä siinä syömisessä nyt pelottaa”

”Huomaatko, että kaikki toimintasi on sairasta? Et syö ikinä/ahmit, jumppaat koko ajan, oksennat kaiken…”

”Sinun täytyy alkaa nyt syömään paremmin tai muuten, et voi…”

”Sinä saat kaikki läheisesi voimaan pahoin. Olet pilannut minulta/meiltä…”

”Tilanteesi tappaa sinut.”
(Syömishäiriön vakavista seurauksista on tärkeä puhua, mutta niistä kannattaa puhua liiallista pelottelua vältellen vasta kun puheeksi ottaminen on johtanut hyvään puheyhteyteen ja/tai avun piiriin.)

6.     Miettikää yhdessä miten tilannetta voisi lähteä korjaamaan. Sopikaa, mistä lähdette hakemaan apua. (Selvitä ennen puheeksi ottamista paikkoja, mistä apua voi löytää. Löydät tieto asiasta jälkikirjoituksesta.) Muista, että sinun tehtäväsi ei ole toimia terapeuttina. Olet läheinen, joka välittää ja on valmis auttamaan, mutta tarvitsette myös ammattilaisten apua.

Ole ymmärtäväinen, vaikka aina ensimmäinen puheeksi ottaminen ei johda vaiheisiin 5. ja 6. Voit joutua toistamaan syömishäiriön puheeksi ottamisen useita kertoja ennen kuin pääsette vaiheisiin 5. Ja 6. Muista myös, että syömishäiriöön sairautena liittyy sairaudentunnottomuutta ja pelkoa muutoksesta. Läheisen hämmennys huomioihisi voi siis olla todellinen. Suuttumus taas nousee usein pelosta. Sinä voit tuntua uhalta syömishäiriölle ja siihen sairastunut reagoi toisinaan suuttumalla.

Tärkeää on, että pystyt ottamaan läheisen tunnereaktion vastaan rauhallisesti ja empaattisesti. Joku päivä läheisesi saattaa kiittää sinua siitä, että otit asian puheeksi. Muista myös, että läheisesi saattaa olla heti helpottunut puheeksi ottamisesta, sillä hänellä on voinut olla salaa toive, että joku huomaisi hänen tilanteensa. Puheeksi ottaminen voi poistaa häneltä salailun raskaan taakan.

Muistathan: Puheeksi ottaminen on välittämistä <3

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on puheeksi ottamisesta? Kommentoi aihetta, niin muut voivat saada kommenteistasi apua ja hyviä työkaluja puheeksi ottamiseen.

Terveisin,
Venla Eronen

PS. Syömishäiriökeskuksesta saa apua syömishäiriöön ja syömishäiriön puheeksi ottamiseen. Soita palvelevaan puhelimeemme 040 411 5481 ja olemme valmiina auttamaan. Neuvomme tarvittaessa myös mistä muualta apua voi löytyä. Lisää Syömishäiriökeskuksesta voit lukea täältä.

PPS. Syömishäiriöliiton sivuilta löydät lisää tietoa, mistä apua voi saada.