Uuden potilaan tuleminen hoitoon Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikköön on aina jännitystä ja pelkoa, mutta myös uusia mahdollisuuksia esille nostava asia. Erilaisia tunteita voi olla niin uudella potilaalla, osastolla jo olevilla potilailla kuin henkilökunnallakin. Osaston yhteisö joutuu hakemaan uudelleen muotoaan muutoksen yhteydessä.
Syömishäiriöön sairastunut on voinut olla jo jonkin aikaa jonossa Syömishäiriökeskukseen. Ilmoitus vapautuvasta paikasta voi tulla joskus yllättäenkin. Silloin sairastuneet kokevat hetkellisesti monenlaisia tunteita, positiivisista helpotuksen tunteista negatiivisiin pelkoihin ja epäilyksiin siitä, kannattaako hoitopaikka ottaa vastaan. Kyseessä voi olla iso muutos, joten on ymmärrettävää, että päätös hoitoon tulemisesta voi herättää epäilyksiäkin.
Tiedämme Syömishäiriökeskuksessa, että uuden potilaan oloa voidaan monin tavoin helpottaa jo ennakolta. Tarjoamme potilaalle mahdollisuutta tulla tutustumaan osastolle tai mikäli se ei ole mahdollista etäisyyksien ja nopean aikataulun vuoksi, olemme valmiit järjestämään Skype- tai puhelinneuvotteluja asiasta. On tärkeää, että uusi potilas tai hänen läheisensä voivat vapaasti kysyä kaikkea, mikä heitä mietityttää. Lähetämme tarvittaessa kirjallista tietoa jo ennakolta sähköpostitse tai postitse. Usein kysymykset liittyvät jotenkin sairaiden ja terveyden välimaastoon ja niistä on kuultavissa niin sairastuneen toive muutoksesta kuin syömishäiriön taipumusta pitää sairastunut otteessaan. Rohkaisemme potilaan toivetta muutokseen niin hyvin kuin osaamme ja yritämme kumota sairauden esille nostamia ajatuksia esim. siitä, ettei hoitopaikka olisi ansaittu tai tarvittu.
Yksikössämme on aina varauduttu uuden potilaan tuloon siten, että olemme jo ennakolta miettineet, kuka potilaan ottaa vastaan. Ensimmäisenä päivänä voi tulla paljon tietoa, mutta annamme tiedon omaksumiseen aikaa ja tukea. Uuden potilaan ei tarvitse muistaa kaikkea kerralla. Hoitoryhmä ja muu henkilökunta esittäytyy uudelle potilaalle heti kun se on mahdollista. Koko henkilökunta tekee työtä sen eteen, että uusi potilas pääsisi nopeasti osaksi uutta yhteisöä – ja niin usein käykin.
Uusi potilas pelkää usein ennakolta sitä, miten muut potilaat ottavat hänet vastaan. Siksi olemmekin vuosien saatossa kehittäneet osastollemme käytänteen, että osastolla jo olevat potilaat saavat valmistautua uuden potilaan tuloon. Keskustelemme miten uusi voisi tuntea olonsa tervetulleeksi. Yleensä osastolla olevista löytyy ainakin yksi, joka on halukas esittelemään osastoa ja kertomaan hoidosta potilaiden näkökulmasta. Näin luomme ensimmäisen kokemuksen vertaistuesta. Uudelle potilaalle onkin usein helpottavaa kuulla, kuinka samankaltaisia ajatuksia muilla on voinut olla hoitoon tullessaan ja kuinka alun jännityksen jälkeen on päästy eteenpäin.
Osastolla oleville potilaille uuden potilaan tuleminen ilmenee usein monenlaisina reaktioina. He ovat ehkä juuri joutuneet hyvästelemään paikan jättäneen ihmisen ja haikeus voi olla suuri. Samalla he miettivät, miten uusi potilas vaikuttaa ryhmähenkeen. Ryhmäilmiöistä ei nimittäin voi välttyä tiiviissä osastohoidossa. Pelko konflikteihin on monilla syömishäiriöön sairastuneilla suuri, joten ryhmädynamiikan näkökulmasta monet usein miettivätkin, tulevatko konfliktit lisääntymään, kun pakkaa sekoitetaan. Tämän vuoksi teemme osastolla paljon työtä sen eteen, että mahdolliset konfliktit selvitetään aina. Tässä hyödynnämme usein yhteisöhoidon periaatteisiin kuuluvaa yhteisökeskustelun menetelmää. Potilaamme saavatkin yhteisökeskusteluista usein apua myös konfliktien pelkoonsa ja löytävät uusia keinoja puhua omia ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen. Yhteisökeskustelut tilanteiden käsittelemiseksi voivat jännittävyydestään tai pelottavuudestaan huolimatta olla voimauttavia kokemuksia, kun potilaat huomaavat, että vaikeistakin konflikteista voi selvitä rakentavalla tavalla.
Usein osastolla jo olevien huolet uuden potilaan tulosta liittyvät kuitenkin enemmän omaan tilanteeseen ja tarpeeseen tulla nähdyksi, kuulluksi ja välitetyksi. Mielessä voi pyöriä ajatuksia kuten ”Riittääkö hoitajien aika enää minulle, olenko minä yhtä tärkeä?”. Tällaisia ajatuksia on useimmilla, vaikka tämän tunteen ja tarpeen sanoittaminen saattaakin olla potilaalle äärimmäisen vaikeaa. Syömishäiriö on voinut jo kauan kiusata potilasta kertomalla, kuinka arvoton ihminen sairastunut on. Moni on kuitenkin hoidon aikana alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, että tuo viesti ei olekaan tosi. Uuden potilaan tulo voi saada potilaan hetkellisesti epäilemään oppimaansa. ”Entä jos uuden potilaan tuleminen osoittaakin, että minä en ole niin tärkeä ja oppimani ei olekaan todellista?” Syömishäiriö onkin mestari löytämään hetkiä, jolloin se pystyy kiristämään otettaan sairastuneesta. Hoidollisesti on kuitenkin erittäin arvokasta ja tärkeää, jos ja kun potilas uskaltaa tuoda ajatuksensa esille. Silloin hoidossa päästään pureutumaan juuri niihin syömishäiriön ytimeen kuuluviin asioihin. Prosessi vie potilasta yleensä aina eteenpäin, vaikka se alkuun kipuilua aiheuttaisikin. Uuden potilaan tulo voikin siis olla myös aiemmin hoitonsa aloittaneelle mahdollisuus päästä eteenpäin.
Uuden potilaan tulo voi olla muille potilaille myös hyvä keino arvioida oman syömishäiriön tilaa. Se voi nostaa esille inhottavalta tuntuvan tarpeen vertailla ja joskus myös kaipuun palata vanhaan. Kun tällaiset ajatukset tunnistaa, voi siitä saada itselleen tärkeän merkin siitä, että töitä on vielä tehtävä. Joskus huomio vahvistaa hoitomotivaatiota niissä hetkissä, kun on itse alkanut epäillä, että osastohoito ei olisi enää tarpeen. Hoitajien tuella potilaat pääsevät näidenkin tunteiden kanssa eteenpäin. Monesti uuden potilaan tulo antaa tässäkin kohdassa mahdollisuuden tarkastella syömishäiriön ydinajatuksia.
Hoitajien näkökulmasta uusi potilas tuo mukanaan tarpeen organisoida työtä hyvin. Hoitajien on hyvä pysähtyä miettimään, onko hoitonsa jo aloittaneiden potilaiden peloilla pohjaa. ”Miten saan aikani riittämään potilailleni tasapuolisesti?” on ajatus, jota moni hoitaja jossain vaiheessa miettii. En usko, että yksikään hoitaja tarkoituksella vähentäisi kenellekään antamaansa aikaa, mutta arjen tilanteet voivat joskus johtaa siihen, että kaikki ei mene aikataulullisesti kuten on suunniteltu. Akuuttiin hätään on vastattava. Tämän vuoksi olemme pyrkineet pitämään osastolla käytänteen, että jos hoitajalla on sovittu tapaaminen jonkun kanssa, ennakoimme jo valmiiksi tilanteita, jotka voivat sovittua estää. Pyrimme jakamaan tehtävät siten, että sovitut asiat tapahtuvat ajallaan, mutta uuden potilaan (tai kenen tahansa potilaan) akuuttiin hätään pystytään vastaamaan. Raporteilla, tiimeissä ja työnohjauksessa mietimme jatkuvasti keinoja, miten arki osastolla saadaan mahdollisimman toimivaksi ja kaikki saavat tarvitsevansa tuen ja avun.
Uusi potilas on hoitajalle mielestäni aina jollain tavalla mahdollisuus myös kehittää itseään ja tuoda aiemmista potilassuhteista opitut hoitotyöntaidot käytäntöön. Kun Syömishäiriökeskuksessa hoitoajat ovat usein pitkät, on uuden prosessin aloittaminen aina uusi mahdollisuus oppia, mutta jossain mielessä myös kunnia. Ei ole mikään pieni asia tutustua ihmiseen ja kulkea hänen rinnallaan koko hoidon läpi. Sen vuoksi on usein hienoa, kun osastolla on erilaisissa vaiheissa olevia potilaita. Silloin saa nähdä toipumisen erilaisia vaiheita yhtä aikaa ja hyödyntää näkemäänsä potilaiden kanssa työskentelyssä. Ammattitaitoinen hoitaja osaa hyödyntää yhteisön tilannetta työssään ja tuota ammattitaitoa kehittää yhteisöilmiöt muutoksineen. Uudelle potilaalle hoitaja voi tarjota kannustavia sanoja tuoden esille esimerkiksi ”Huomaat varmaan, että muutkin ovat tästä selvinneet. Sinäkin selviät ja me autamme sinua”. Aiemmin hoitonsa aloittaneelle potilaalle hoitajat voivat puolestaan tuoda esille esimerkiksi ”Sinusta tuntuu, että et ole mennyt eteenpäin, mutta jos nyt mietit alkuaikojasi, niin huomaatko miten hienoa edistystä on tapahtunut? Et ole enää siinä pisteessä missä olit, kun tulit osastolle ”. Potilas pystyy siten itse peilaamaan omaa tilannettaan yhteisön muiden tilanteisiin terveyttä tukevalla tavalla syömishäiriölle tyypillisen negatiivisen vertailun sijaan.
Uuden potilaan tuleminen hoitoon on aina mielestäni ensisijaisesti mahdollisuus, vaikka se uhalta välillä tuntuisikin. Toivon, että sinä joka mietit, voitko tulla hoitoon ja miten sinut otetaan vastaan, muistaisit sen, että olet tervetullut ja ansaitset hoitoa. Pääset osaksi yhteisöä. Sinulle, joka olet jo hoidossa, haluaisin muistuttaa, että sinä olet tärkeä ja uusi potilas ei tuota arvoasi vähennä. Me tiedämme, että apu kuuluu myös sinulle. Kaikille kollegoilleni haluan sanoa, että muistattehan, että teette hyvää ja arvokasta työtä ¬- Sydämellä ja lämmöllä muuttuvassa yhteisössä. Annatte selvästi kaikkenne, kun tuette potilaita.
Millaisia muita asioita uuden potilaan tulo voi nostaa esille? Millaiset tsempit haluaisit sanoa uudelle potilaalle tai jo hoitonsa aiemmin aloittaneelle potilaalle? Entä miten toivoisit hoitajien tukevan muuttuvaa yhteisöä?
Terveisin,
Venla Eronen
