torstai 25. marraskuuta 2021

Paraneminen ilman läheisiä – onnistuuko se?

Syömishäiriöiden tunnistamista ja niistä paranemista pohdittaessa laitetaan usein paljon painoa läheisten roolille. Heidät nähdään auttamassa sairastunutta havahtumaan oireilun haitallisuuteen, tukemassa avun hakemisessa ja helpottamassa syömiseen liittyviä vaikeuksia. Kuinka tämä kaikki sitten onnistuu sellaisella sairastuneella, jolla ei ole läheisiä ihmisiä auttamassa?

Tämä teksti on saanut alkunsa lukijatoiveesta. Meiltä toivottiin pohdintaa sellaisen henkilön sairastumisesta, jolla ei ole läheisiä, jotka huolestuisivat ja huomaisivat sairastuneen käytöksen muutoksen.


Läheisten puuttuminen saattaa johtua olosuhteiden pakosta tai sairastunut voi olla valinnut etäisyyden pitämisen läheisiin esimerkiksi sen vuoksi, että heidän reaktionsa sairauteen kuormittavat häntä liikaa. Johtui yksinäisyys sitten mistä syystä tahansa, merkitsee se, että paranemisen taival kuljetaan pitkälti omassa varassa tai hoitavien henkilöiden tuella.

Erityisen haavoittuvainen yksinäisen tilanne on sairauden alussa, jolloin oireilun olemassaoloon pitäisi havahtua ja löytää rohkeus hakea itselleen apua. Jos syöminen muodostuu oireilun vuoksi hyvin erilaiseksi kuin muilla, esimerkiksi työssä tai koulussa, voi sairastunut havahtua pohtimaan oman toimintansa poikkeavuutta muihin verrattuna. Tämä saattaa herättää mieleen tärkeitä kysymyksiä siitä, onko omassa tilanteessa kaikki hyvin ja nostaa pintaan uteliaisuuden selvittää asiaa tarkemmin.

Jos sairastunut kuitenkin elää hyvin eristäytynyttä elämää eikä esimerkiksi käy työssä tai koulussa, voi oireilu jäädä huomaamatta pitkäksi aikaa, kunnes se alkaa aiheuttaa hankaluuksia kehossa. Ongelmat voivat olla esimerkiksi vatsakipua, outoa väsymystä, heikkoa oloa, sydämen rytmihäiriöitä tai keskittymisen sekä nukkumisen vaikeuksia. Nämä oireet voivat herättää huolen ja auttaa ylittämään avun hakemisen kynnyksen.

Yksinäisen paranemisessa hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde näytteleekin tärkeää roolia monella tavalla. Terveydenhoitoalan ammattilainen tuo paranemisprosessiin mukaan olennaisia elementtejä, kuten tietoa syömishäiriöistä, niiden vaikutuksesta ja siitä, miten paraneminen saadaan parhaiten käyntiin. Asiantuntevan ammattilaisen kanssa keskusteleminen auttaa myös tutkimaan omaa ajattelua ja käyttäytymistä tuomalla pohdintoihin mukaan laajempaa näkökulmaa, tietoa ja ymmärrystä.

Löydät tästä tekstistä tietoa siitä, mitä syömishäiriöiden hoidossa tehdään.

Ilman tukiverkostoa sairastunut joutuu – tai saa tilaisuuden – ottaa paljon vastuuta oman paranemisensa etenemisestä. Tämä voi olla hyvä asia silloin, kun sairastunut pystyy löytämään itsestään voiman alkaa tehdä muutoksia syömiskäyttäytymisessään ja muissa käyttäytymismalleissa, jotka ylläpitävät syömishäiriötä. Sairastuneesta itsestään lähtevät ideat haastaa oireittensa pakottavuutta ovat tavallisesti erittäin hyviä ja kantavat pitkälle, sillä oma uteliaisuus ja rohkeus käydä syömishäiriön kimppuun on paras ase sitä vastaan. Oma innostus oireiden työstämiseen on arvokasta myös hoitosuhteessa, sillä se nopeuttaa paranemisen etenemistä. Hoitava henkilö osallistuu mielellään pohdintoihin siitä, miten parhaiten harjoitella eroon oireista sekä tukee innostusta ja motivoituneisuutta.

Yksin paranemistaistoon käyvän onkin tärkeää sitoutua hoitosuhteeseen ja ottaa vastaan tarjottua apua. Jos tuntuu, että henkilökemiat hoitavan henkilön kanssa eivät kohtaa, kannattaa rohkeasti etsiä sellainen ammattilainen, jonka kanssa luottamuksellisen hoitosuhteen luominen on mahdollista. Tämä vaihtoehto korostuu erityisesti pitkään psykoterapiaan hakeuduttaessa.

Hoidon tapahtuessa psykiatrian poliklinikalla, saattaa toki esimerkiksi pienillä paikkakunnilla olla niukka valikoima syömishäiriöosaajia, jolloin täytyy sopeutua saatavilla olevien ammattilaisten tarjoamaan apuun. Jos vaikuttaa siltä, että ammattilainen ei aivan täytä ihanteita, kannattaa keskittyä vastaanottamaan häneltä se, mitä hän pystyy tarjoamaan. Ammattilaisen kykyä tarjota sopivanlaista apua voi yrittää tehostaa sillä, että käy hänen kanssaan rakentavassa hengessä avoimen keskustelun siitä, mitä tarvitsee hoidolta ja hoitavalta henkilöltä. On hyvä yhdessä tutkia olisiko hoitoa mahdollista muokata sellaiseen suuntaan, joka tehostaisi paranemista mahdollisimman hyvin.

Yksin syömishäiriön kimppuun käyminen voi olla suuri haaste, mutta mahdotonta se ei ole. Hyvään hoitosuhteeseen panostaen ja uteliaisuudella sekä rohkeudella haasteeseen tarttuen syömishäiriö on mahdollista selättää menestyksekkäästi silloinkin, kun sosiaalista turvaverkkoa ei ole saatavilla.

 

Voimia, rohkeutta ja innostusta haasteeseen toivottaa
Pia Charpentier

maanantai 15. marraskuuta 2021

Syömishäiriöistä paraneminen – 2021 tekstit koottuna yhteen

Tänä vuonna Omenatuvan blogitekstien teemana on ollut syömishäiriöistä paraneminen. Olemme helmi-lokakuun 2021 aikana julkaissut yhteensä 13 kirjoitusta erilaisista näkökulmista paranemiseen liittyen. Tästä koostetekstistä löydät pienet maistiaiset kaikista teksteistä sekä suorat linkit kyseisiin kirjoituksiin.

Teksteissä on pohdittu muun muassa sitä, miten paraneminen vaikuttaa psyykkiseen vointiin, kehoon, kuukautiskiertoon ja urheilijan suorituskykyyn, millaisia vaiheita paranemisessa on ja millaisia terveitä ahdistuksen säätelyn menetelmiä on olemassa.

Ohessa kaikki paranemissarjan tekstit, olkaapa hyvät!


Miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa psyykkiseen vointiin

Syömishäiriö tyypillisesti kapeuttaa ajattelun ruoan, kehon, syömisen, liikunnan ja monenlaisten asioiden pelkäämisen ympärille. Mieli on virittynyt havaitsemaan uhkia erityisesti ruoassa ja syömisessä, mutta myös muutenkin ympäristössä, omassa toiminnassa ja jopa ajattelussa. Mieli ikään kuin työskentelee ylikierroksilla yrittäen pitää ihmisen turvassa oman mielensä määrittelemiltä uhkilta.

Syömishäiriötä sairastava on siten jäänyt mielensä kehittelemien uhkakuvien vangiksi. Hän on pudonnut mielensä kuoppaan, josta puuttuu näköala laajempaan ymmärrykseen. Hänen mielensä on alkanut luulla, että tämä kapea, kauhun täyttämä näköala on totuus ja että ainoa mahdollisuus selvitä on taistella näitä kauheuksia vastaan. Kun paranemista alkaa tapahtua, mielessä alkaa tapahtua ymmärryksen laajentumista, ja tervettä ajattelua edustava mielen osa alkaa saada yhä enemmän jalansijaa.

Lue lisää aiheesta täältä.

Miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa urheilijan suorituskykyyn?

Syömisen häiriöt, olivat ne sitten diagnostiset kriteerit täyttäviä syömishäiriöitä tai lievempää häiriintynyttä syömistä, vaikuttavat väistämättä negatiivisesti sekä urheilijan terveyteen että suorituskykyyn. Kun paraneminen syömishäiriöistä käynnistyy, alkaa muutoksia tapahtua myös urheilijan terveydessä ja suorituskyvyssä. Osa muutoksista tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti, eikä suorituskyvyn voi odottaa palaavan sairastumista edeltävälle tasolle hetkessä.

Tekstissä pohditaan, miten syömishäiriöt vaikuttavat urheilijan suorituskykyyn ja millaisia vaikutuksia syömishäiriöihin usein oleellisesti kuuluvalla energiavajeella urheilijalle on. Lisäksi tekstissä pohditaan, miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa suorituskykyyn.

Lue lisää aiheesta täältä.

Miten syömishäiriöistä paraneminen vaikuttaa kehoon?

Syömishäiriöt ovat siinä mielessä harvinaisia psyykkisiä sairauksia, että ne ilmenevät voimakkaasti kehollisena oirehdintana. Muissa psyykkisissä sairauksissa vaikutukset kehoon ovat monesti vähäisempiä ja seurausta lähinnä itsetuhoisesta käyttäytymisestä.

Syömishäiriöissä eniten ongelmia aiheuttavat vaikea alipaino, ahmiminen, oksentelu ja liiallinen liikunta. Myös erilaisten lääkkeiden väärinkäyttö laihduttamistarkoituksessa on sangen tavallista ja saa aikaan omanlaisiaan ongelmia. Nämä oireet asettavat kehon kovalle koetukselle ja voivat johtaa mm. luuston haurastumiseen, hampaiden reikiintymiseen sekä aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, valkosolutuotannon heikentymistä, vatsakipuja ja ravitsemuksellisia puutostiloja.

Lue lisää aiheesta täältä.


Miten syömishäiriöstä paraneminen vaikuttaa kuukautisiin?

Naisen kuukautiskiertoa ylläpitää hienosti säädelty järjestelmä, jossa aivot ja munasarjat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kemiallisina viesteinä toimivien hormonien välityksellä. Säännöllinen kuukautiskierto on tärkeä merkki siitä, että säätelyjärjestelmä toimii normaalisti. Kuukautiskierron häiriöt ja häiriintynyt syöminen kulkevat usein rinnakkain, sillä herkkä säätelyjärjestelmä reagoi nopeasti matalaan tai epäsäännölliseen energiansaantiin, rajuihin painonvaihteluihin, suuriin liikuntamääriin ja psyykkiseen kuormitukseen.

Kuukautishäiriöiden taustalla on monitahoinen tekijöiden verkosto, joka koostuu kehonpainon, rasvakudoksen, hormonien, ravitsemuksen, liikunnan sekä psyykkisen stressin vuorovaikutuksesta. Kun kaikki nämä tekijät huomioidaan sairastuneen hoidossa ja paranemisprosessin tukemisessa, pääsee kuukautiskiertokin hiljalleen asettumaan omaan luonnolliseen rytmiinsä. On myös hyvä muistaa, ettei syömishäiriöstä paranemisella ole aikataulua, ja se pätee myös kuukautisten palaamiseen. Matkalle mahtuu kompastelua ja takapakkeja niin fyysisten kehon toimintojen palautumisen kuin mielenkin toipumisen suhteen. On siis hyvä olla kärsivällinen ja armollinen itseään kohtaan paranemisen taipaleella. Kun luo keholle hyvät olosuhteet korjata sille koituneet haitat, keho tekee kaikessa hiljaisuudessa työn itselleen luonnollisessa tahdissa

Lue lisää aiheesta täältä.

Paranemisen vaiheet

Syömishäiriöiden kulku noudattaa usein melko samanlaista reittiä riippumatta siitä, mikä syömishäiriö on kyseessä. Paranemisen vaiheet ovat Sairauden alkaminen, Kuherrusvaihe, Kärsimysvaihe, Toive muutoksesta, Muutosten tekeminen ja Paraneminen. Vaiheiden tunteminen on hyödyllistä siksi, että sen avulla voi arvioida, missä vaiheessa oma tai läheisen sairaus on ja mitä on vielä odotettavissa. Tietämys niistä voi myös tuoda ideoita kuhunkin vaiheeseen sopivista parhaista toimintamalleista.

Tekstissä kuvaillaan syömishäiriöiden paranemisen vaiheet ja pohditaan kunkin vaiheen yhteydessä lyhyesti, mitä ne tarkoittavat hoidon kannalta.

Lue lisää aiheesta täältä.

Ensiaskeleet paranemisen polulla

Syömishäiriöistä paraneminen alkaa, kun sairastunut löytää rohkeuden muuttaa sairauden aikana omaksumiaan tapoja ja toimintamalleja. Sen lisäksi oireita aiheuttavista ajatuksista on tultava tietoiseksi sekä opeteltava saamaan niihin etäisyyttä ja harjoiteltava olemaan tottelematta niitä. Muutos tapahtuu siis kahdella tasolla: mielessä ja käytännössä.

Vaikka usein käytännön toimien muuttaminen tuntuu selkeimmältä, tarvitaan molemmilla tasoilla työskentelyä rinnakkain. Psyykkinen työskentely tukee käyttäytymisoireista luopumista ja käyttäytymisen muuttaminen haastaa pelkoja ja pakottaa ajattelemaan uudella tavalla. Tämän vuoksi paranemisessa on tärkeää työskennellä sekä käyttäytymisessä näkyvien että psyykkisten oireiden kanssa rinnakkain.

Paranemisen vaatima aika on jokaiselle yksilöllinen, eikä sitä useinkaan voi hoputtaa. Tapahtuvat muutokset ovat luonteeltaan syvällisiä ja saavat usein aikaan tärkeitä henkisiä kasvuprosesseja. Ihmisen psyyken systeemi rakentuu yksilöllisten vaiheiden mukaan eikä se voi hypätä yli tai jättää läpikäymättä tiettyjä vaiheita, vaan sen on sallittava toteuttaa muutoksensa omalla tavallaan. Toisilla tähän menee pari vuotta, toisilla kymmenen tai enemmänkin.

Lue lisää aiheesta täältä.

Urheilijan syömishäiriöhoito – mitä tutkimuskirjallisuus kertoo

Tekstissä pohditaan, mitä tutkimuskirjallisuus kertoo urheilijoiden syömishäiriöhoidosta ja mietitään, millaisia esteitä hyvällä hoidolla voi olla. Tekstissä käsitellään muun muassa urheilumotivaatiota tärkeänä voimavarana hoidon onnistumisessa, moniammatillisen hoitotiimin merkitystä, urheilijan ravitsemusohjauksen roolia osana hoitoa, harjoittelun huomioimista hoidon aikana sekä hoitoon sisältyvän psykoedukaation teemoja.

Lue lisää aiheesta täältä.


Mitä syömishäiriöiden hoidossa tehdään?

Syömishäiriöiden hoitotavat ja -käytännöt vaihtelevat jonkin verran eri puolella Suomea ja eri yksiköissä. Hoidon yksityiskohdat ja kesto riippuvat hoitavasta henkilöstä, hoitopaikan toimintaperiaatteista, erikoisosaamisen tasosta sekä potilaan rohkeudesta ja valmiudesta ottaa hoitoa vastaan. On kuitenkin muutamia perusasioita, jotka hyvässä hoidossa yleensä toteutuvat näistä seikoista riippumatta.

Hoito on parasta lopettaa aikaisintaan siinä vaiheessa, kun oireet ovat hallinnassa ja pääasiassa terve ajattelu ohjaa toimintaa. Näin paraneminen voi jatkua potilaan omassa varassa hoidon päätyttyä. Niin kauan, kun sairautta tukeva ajattelu ohjaa toimintaa, on hoitoa syytä jatkaa. Omassa varassa oireilun houkutusta on tässä vaiheessa usein mahdotonta vastustaa. Täydelliseen paranemiseen hoidon aikana ei siis tarvitse välttämättä pyrkiä. Riittää, että oireilun pakko on väistynyt sekä kyky säädellä tunteita ja olotiloja uusilla keinoilla on vahvistunut.

Lue lisää aiheesta täältä.

Miten urheilija palaa harjoittelemaan syömishäiriöstä toipuessaan?

Tekstissä pohditaan, miten urheilijan kannattaa palata harjoitusten pariin syömishäiriöistä toipuessaan. Paranemisprosessit ovat aina yksilöllisiä, mikä pätee myös paluuseen urheilun pariin. Lisäksi paluuseen vaikuttaa oleellisesti muun muassa se, kuinka vakava syömishäiriö on ollut, miten urheilija on oireillut ja minkä tasoisen urheilun pariin hän palaa.

Yleispätevää, kaikille sopivaa ohjetta ei siis voi antaa, joten tekstissä kerrotaan tyypillisistä paluuseen liittyvistä seikoista. Paluun on hyvä tapahtua vähitellen, eikä harjoitusohjelmaa todennäköisesti voi eikä kannata alkaa heti toteuttaa siinä laajuudessaan kuin ennen sairastumista.

Lue lisää aiheesta täältä.

Miten pysyä terveenä sairastuttavaan käyttäytymiseen houkuttelevassa ympäristössä?

Syömishäiriöistä paranemisessa tärkeintä on löytää oma rohkeus edetä kohti terveyttä. Tällä polulla otetaan paljon askelia, jotka pelottavat ja vaativat suurta keskittymistä sekä ponnistelua. Kannustava ympäristö tuo tähän tärkeällä tavalla voimaa ja auttaa pysymään valitulla tiellä. Toisinaan on tilanteita, joissa ympäristön toimintatavat ja jopa arvot saattavat houkutella takaisin sairautta tukevien käyttäytymismallien pariin, vaikka oma päätös parantua olisikin jo selkeästi tehty. Haastavia paranemisympäristöjä voivat olla esimerkiksi urheilujoukkue, koululuokka, kaveripiiri tai sosiaalinen media.

Syömishäiriöistä paraneminen on rankka matka, jonka aikana on hyvä huolehtia siitä, että ylimääräiset esteet raivataan pois tieltä. On hedelmällistä pysähtyä pohtimaan omaa paranemisprosessiaan ja eritellä, mitkä seikat auttavat siinä ja mitkä haittaavat. Muiden tuki on äärimmäisen arvokasta, joten sitä kannattaa ottaa vastaan. Muiden aiheuttama haitta puolestaan voi tehdä paranemisesta tarpeettoman haastavaa. 

Usein on mahdollista vaikuttaa paranemisympäristöönsä enemmän kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Haittojen ja hyötyjen analysointi auttaa havahtumaan omaan tilanteeseen ja antaa ideoita sellaisten muutosten tekemiseksi, jotka omalta osaltaan tukevat paranemista parhaalla mahdollisella tavalla.

Lue lisää aiheesta täältä.

Painonnousun sietäminen laihuushäiriöstä paranemisen aikana

Eräs merkittävimmistä laihuushäiriötä ylläpitävistä oireista on lihomisen pelko. Sairastunut liittää tiedostamattaan painonnousuun pelottavia mielikuvia epämiellyttäväksi muuttumisesta, muiden hylkäämäksi joutumisesta, laiskaksi ja saamattomaksi muuttumisesta sekä lopullisesta yksin jäämisestä. Nämä mielikuvat saavat painonnousun, ruoan ja syömisen tuntumaan pelottavilta asioilta, joiden seurauksena voi tapahtua jotain pahaa. Tämän vuoksi sairastuneella nousee usein ahdistus pintaan, kun itseä pitäisi ravita, mikä tekee syömisestä vaikeaa.

Painonnousun pelosta päästäkseen on tärkeää ymmärtää, että laihuus ei ratkaise sitä ongelmaa, jota sillä yritetään ratkaista. Kyse ei ole lihomisen vaarallisuudesta, vaan omanarvontunteen mataluudesta. On myös tärkeää ymmärtää, että alipainoisuudesta toivuttaessa painonnousu ei tarkoita lihomista. Se tarkoittaa painon normalisoitumista, kehon tasapainon saavuttamista ja hyvinvoinnin mahdollistumista.

Lue lisää aiheesta täältä.

Terveitä ahdistuksen säätelyn menetelmiä

Syömishäiriötä sairastavan mieltä hallitsee yleensä ahdistuneisuus ja muu henkinen pahoinvointi. Tämä on usein alkanut jo paljon ennen sairauden puhkeamista. Oireisiin turvautumisen tiedostamaton tarkoitus onkin alun perin ollut pahan olon helpottaminen.

Oireilu helpottaa oloa, sillä se tuo välittömän – mutta lyhytaikaisen – huojennuksen pahaan oloon. Syömättä jättäminen tai ahmiminen ja oksentaminen laukaisee helpotuksen tunteen, joka tosin katoaa hetken kuluttua ja paha olo palaa. Ihmiselle on ominaista, että asiat, jotka välittömästi muuttavat olon paremmaksi, aiheuttavat riippuvuutta. Vaikka hän tietää, että helpotus on vain väliaikainen, on se niin houkutteleva, että hän jatkaa toiminnon toistamista.

Jotta oireista luopuminen helpottuisi, on tärkeää opetella sellaisia ahdistuksen ja pahan olon säätelemisen keinoja, jotka eivät aiheuta haittaa. Oloa voi säädellä useilla tasoilla. Jokaisella tasolla on hieman erilainen tehtävä. Ensimmäisellä tasolla ovat äkillisen, voimakkaan ahdistuksen helpottamiseen tarkoitetut harjoitukset, toisella tasolla ovat jatkuvien, mielen taustalla hiertävien pelkojen tasoittamiseen tähtäävät harjoitukset ja kolmannella tasolla ovat kokonaisoloa parantavat ja henkistä kehittymistä edistävät harjoitukset.

Lue lisää harjoituksista täältä.

Paranemisen haasteena autettavaksi asettuminen

Uuden oppijaksi ja autettavaksi asettumisen taito on tärkeä syömishäiriöstä paranevalle. Sen muistaminen ja voimavarojen panostaminen siihen auttavat pääsemään nopeasti itsenäiseen elämään kiinni. Itsenäinen elämä on antoisinta ja kestävimmällä pohjalla siinä vaiheessa, kun taidot ja voimat riittävät arjen elämiseen tavalla, joka tukee mielen ja kehon hyvinvointia. Paranemisesi ollessa vielä kesken, panosta siis voimavarasi uusien selviytymiskeinojen oppimiseen sekä hoidon ja tuen vastaanottamiseen. Näin pääset nopeimmin elämään juuri sellaista elämää, jota kaipaat ja haluat itsellesi.

Autettavaksi asettuminen silloin, kun ei itse pysty auttamaan itseään, osoittaa viisautta ja vahvuutta. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan päinvastoin. Tarvitaan suurta vahvuutta myöntää, ettei pärjää ja vastaanottaa apua silloinkin, kun se edellyttää pelottavien ja ahdistavien asioiden tekemistä. On tärkeää nähdä itsensä vahvana ja rohkeana vastaanottaessaan apua ja ymmärtää autettavaksi asettumisen suuri arvo paranemiselle.

Vaikeina hetkinä voi suunnata katseen tulevaisuuteen ja muistaa, että ”kun nyt jaksan tämän ja opettelen tarvittavat taidot pärjätäkseni itse, pääsen pian tekemään tahtomiani ja kaipaamiani asioita”. Mitä ahkerammin uusia taitoja opettelee, sitä nopeammin ne on mahdollista omaksua, ne automatisoituvat sekä mahdollistavat itsenäisen elämän elämisen turvassa ja terveenä.

Lue lisää aiheesta täältä.

 

Syysterveisin,
Maria Heikkilä

perjantai 22. lokakuuta 2021

Paranemisen haasteena autettavaksi asettuminen

Useimmille meistä on tiukka paikka, kun joudumme aloittelijan rooliin opettelemaan uusia asioita. Joudumme sietämään epäonnistumista ja sitä, että emme ole (ainakaan heti) hyviä siinä mitä teemme. Syömishäiriöistä paranemisessa joutuu usein törmäämään siihen, että muut tietävät paremmin ja jopa määräilevät mitä saa tehdä, miten syödä ja miten elää. Tämä tuntuu helposti itsemääräämisoikeuteen puuttumiselta ja sitä voi olla raskasta sietää.

Erityisesti syömishäiriöiden osastohoidossa tämä korostuu, sillä siellä joutuu elämään yhteisön säännöillä. Muut määräävät milloin syödään, milloin pääsee vessaan ja milloin ulkoilemaan. Halu päästä takaisin oman elämän herraksi nousee tällöin usein suureksi, mutta omaan varaan joutuessaan huomaa syömishäiriön nopeasti alkavan ohjailla toimintaa haitallisella tavalla.

Tässä tilanteessa vaaditaan kykyä asettua oppijan asemaan ja hetkeksi luopua tarpeesta itse ohjailla elämäänsä. Useimpien ihmisten on vaikeaa myöntää, että he eivät pärjää. Erityisesti sellaiset henkilöt, joille elämä on opettanut, että heikkous ei ole hyväksyttävää ja itse on pärjättävä, kokevat autettavaksi asettumisen hankalana. Vakavasta syömishäiriöstä parannuttaessa ollaan kuitenkin sellaisen tilanteen edessä, missä omassa varassa ei pärjätä, vaan tarvitaan uusien selviytymiskeinojen opettelua toisen ohjauksessa. Tässä tilanteessa mieli ei osaa itsenäisesti hyödyntää keinoja, jotka aidosti auttavat, vaan turvautuu pakonomaisesti haitallisiin sairauden keinoihin.


On tärkeää muistaa, että autettavaksi asettuminen silloin, kun ei itse pysty auttamaan itseään, osoittaa viisautta ja vahvuutta. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan päinvastoin. Tarvitaan suurta vahvuutta myöntää, ettei pärjää ja vastaanottaa apua silloinkin, kun se edellyttää pelottavien ja ahdistavien asioiden tekemistä. On tärkeää nähdä itsensä vahvana ja rohkeana vastaanottaessaan apua ja ymmärtää autettavaksi asettumisen suuri arvo paranemiselle.

Siinä voi auttaa myös sen muistaminen, että tilanne on väliaikainen ja tähtää siihen, että kyky elää omaa elämää itsenäisesti, turvallisesti ja terveyttä tukevalla tavalla saavutetaan mahdollisimman nopeasti. Eli avun salliminen ja hoidon vastaanottaminen auttavat pääsemään juuri siihen tavoitteeseen, jota sairastunut kipeästi itsekin haluaa: päästä elämään omilla ehdoillaan hyvää ja mielekästä elämää.

Vaikeina hetkinä voi suunnata katseen tulevaisuuteen ja muistaa, että ”kun nyt jaksan tämän ja opettelen tarvittavat taidot pärjätäkseni itse, pääsen pian tekemään tahtomiani ja kaipaamiani asioita”. Mitä ahkerammin uusia taitoja opettelee, sitä nopeammin ne on mahdollista omaksua, ne automatisoituvat sekä mahdollistavat itsenäisen elämän elämisen turvassa ja terveenä.

On hyvä myös olla tietoinen uuden oppimisen hauskuudesta. Kun huomaa selviytyvänsä aiempaa nopeammin pettymyksistä ja tajuaa, ettei epäonnistumisen jälkeen tarvitsekaan enää rangaista itseä ja vajota huonommuuden tunteisiin, valtaa mielen mahtava onnistumisen ja edistymisen tunne.  Myös syöminen alkaa yleensä sujua ilman pelkoa ja hätää. Samalla elämän laatu paranee merkittävästi monilla osa-alueilla, eikä elämää tarvitsee enää pelätä. Tämä tuottaa mahtavan määrän iloa sekä onnistumisen tunnetta ja innostaa jatkamaan eteenpäin yhä vaativampien haasteiden äärelle.

Katseen pitäminen palkinnossa vaikeina hetkinä auttaa selviytymään hankalistakin tilanteista ja muistamaan, että ”kun nyt vain jaksan keskittyä tähän ja tehdä sen mahdollisimman hyvin, pääsen eteenpäin ja omaan tavoitteeseeni”. Tilanne on hieman samankaltainen kuin koulussa opiskellessa. Useimmat opinto-ohjelmat sisältävät aiheita, jotka eivät ole niin mukavia, mutta ne täytyy kuitenkin suorittaa, jotta pääsee valmistumaan haluamaansa ammattiin.

Paranemisen aikana on tärkeää myös olla kärsivällinen itseään kohtaan ja sietää myötätuntoisesti se, että välillä epäonnistutaan. Ihmisillä on usein taipumus olla itselleen kovia ja ankaria silloin, kun he eniten tarvitsisivat myötätuntoa, hellyyttä ja hoivaa. Autat itseäsi tärkeällä tavalla, jos pidättäydyt kritisoimasta ja haukkumasta itseäsi silloin, kun asiat ovat vaikealla tolalla ja olet pettynyt itseesi. Kehitä mielesi varastoon muutama hyvä rohkaisun sana, jolla voit lohduttaa itseäsi vaikeana hetkenä. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi ”riittää, kun yritän parhaani”, ”uuden opettelemiseen kuuluu pienet epäonnistumiset aina välillä”, ”päästän irti epäonnistumisestani ja jatkan eteenpäin”, ”tämä on raskas prosessi, joten on ymmärrettävää, että välillä kiukuttaa”.

Uuden oppijaksi ja autettavaksi asettumisen taito on tärkeä syömishäiriöstä paranevalle. Sen muistaminen ja voimavarojen panostaminen siihen auttavat pääsemään nopeasti itsenäiseen elämään kiinni. Itsenäinen elämä on antoisinta ja kestävimmällä pohjalla siinä vaiheessa, kun taidot ja voimat riittävät arjen elämiseen tavalla, joka tukee mielen ja kehon hyvinvointia. Paranemisesi ollessa vielä kesken, panosta siis voimavarasi uusien selviytymiskeinojen oppimiseen sekä hoidon ja tuen vastaanottamiseen. Näin pääset nopeimmin elämään juuri sellaista elämää, jota kaipaat ja haluat itsellesi.

Millaisia kokemuksia sinulla on hoidon vastaanottamisen vaikeuden voittamisesta?

Syysterveisin,
Pia Charpentier

maanantai 11. lokakuuta 2021

Terveitä ahdistuksen säätelyn menetelmiä

Syömishäiriötä sairastavan mieltä hallitsee yleensä ahdistuneisuus ja muu henkinen pahoinvointi. Tämä on usein alkanut jo paljon ennen sairauden puhkeamista. Oireisiin turvautumisen tiedostamaton tarkoitus onkin alun perin ollut pahan olon helpottaminen.

Oireilu helpottaa oloa, sillä se tuo välittömän – mutta lyhytaikaisen – huojennuksen pahaan oloon. Syömättä jättäminen tai ahmiminen ja oksentaminen laukaisee helpotuksen tunteen, joka tosin katoaa hetken kuluttua ja paha olo palaa. Ihmiselle on ominaista, että asiat, jotka välittömästi muuttavat olon paremmaksi, aiheuttavat riippuvuutta. Vaikka hän tietää, että helpotus on vain väliaikainen, on se niin houkutteleva, että hän jatkaa toiminnon toistamista.


Pitkällä aikavälillä esille tulevat haittavaikutukset unohtuvat hetken huumassa, eivätkä ne usein riitä motivoimaan haitallisen toiminnan lopettamiseen. Toinen esimerkki vastaavasta toiminnasta voisi olla tupakan poltto, jossa pitkän ajan haittavaikutukset tiedetään, mutta polttamista silti jatketaan sen välittömän palkitsevuuden vuoksi. Olon nopea helpottuminen ja toiminnon jatkuva toistaminen saa sairastuneen kehittämään tiedostamattaan eräänlaisen riippuvuuden oireisiinsa.

Jotta oireista luopuminen helpottuisi, on tärkeää opetella sellaisia ahdistuksen ja pahan olon säätelemisen keinoja, jotka eivät aiheuta haittaa. Oloa voi säädellä useilla tasoilla. Jokaisella tasolla on hieman erilainen tehtävä. Ensimmäisellä tasolla ovat äkillisen, voimakkaan ahdistuksen helpottamiseen tarkoitetut harjoitukset, toisella tasolla ovat jatkuvien, mielen taustalla hiertävien pelkojen tasoittamiseen tähtäävät harjoitukset ja kolmannella tasolla ovat kokonaisoloa parantavat ja henkistä kehittymistä edistävät harjoitukset. Seuraavassa kerrotaan pari esimerkkiä kustakin ja valotetaan menetelmien toimintaperiaatteita.

Ensimmäisen tason harjoitukset – äkillisen voimakkaan ahdistuksen helpottaminen

Voimakkaasti ahdistunut mieli kiertää kehää ahdistusajatusten ympärillä. Ajatus kapeutuu ja laajempi näköala katoaa. Ahdistusajatukset muodostavat ikään kuin alaspäin levenevän spiraalin, jossa kauhuajatukset voimistuvat sekä muuttuvat yhä pelottavammiksi ja rajoittavammiksi. Voimakkaasti ahdistuneena ihmisen on vaikeaa – aivofysiologisista syistä – ajatella selkeästi ja tehdä järkeviä toimintaratkaisuja. Tämän vuoksi tunnekuohun vallassa tehdään usein asioita, joita myöhemmin kadutaan ja hävetään.

Tässä tilanteessa on tärkeintä saada mielen ylikierrokset tasaantumaan, jotta ajatus taas selkiytyy ja tulee mahdollisuus miettiä järkevintä reagointitapaa. Mielen tasaamiseen voi käyttää muutamaa yksinkertaista keinoa: huomion kiinnittäminen itsen ulkopuolelle esimerkiksi laskemalla ohiajavien autojen lukumäärän, kirjahyllyn kirjojen punaiset kannet, penaalissa olevat lyijykynät tai muuta vastaavaa. Toinen keino on esimerkiksi tunnustella lähellä olevien huonekalujen pintojen tekstuuria ja lämpötilaa. Voit myös ottaa pakastimesta esimerkiksi pakastevihannespussin ja antaa sen kylmyyden viedä huomiosi pois ahdistusajatuksista. Tee jotain näistä keskittäen huomiosi mahdollisimman täydellisesti tähän tekemiseen, kunnes huomaat olosi rauhoittuvan.

Kun mieli tasaantuu, olo helpottuu ja ajatus kulkee taas normaalisti. Näitä keinoja voit kehitellä itsekin loputtomasti. On hyvä olla useampia keinoja varastossa, sillä eri päivinä usein toimivat hieman erilaiset keinot. Pääasia on, että toiminto suuntaa mielesi pois ahdistusajatuksista, jotta se pääsee rauhoittumaan ja normaali ajattelukyky palautuu. Usein itse kehitellyt, juuri omaan persoonaan sopivat keinot ovat kaikkein toimivimpia, joten laita luovuutesi liikkeelle ja testaa, mikä toiminta auttaa sinua parhaiten pääsemään pois voimakkaan ahdistuksen syövereistä.

Toisen tason harjoitukset – pitkäaikaisten pelkojen työstäminen

Haitalliset pelot ovat mielen keksimiä vaaranpaikkoja, jotka eivät oikeasti ole vaarallisia. Ne kuitenkin ohjaavat käyttäytymistä keskeisesti, eikä ihminen itse ole niistä yleensä tietoinen. Syömishäiriöissä esiintyvät pelot tyypillisesti liittyvät lihomiseen, yksin jäämiseen, muille pettymyksen tuottamiseen, omaan arvottomuuteen ja huonommuuteen sekä pärjäämiseen. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä syömishäiriöissä esiintyvistä peloista:

”Jos antaisin itseni syödä niin paljon kuin todellisuudessa haluaisin, lihoisin satakiloiseksi.”
”Jos painoni nousee vähänkin, se riistäytyy käsistä ja tulen lihavaksi.”
”Jos paranen, en ole enää kiinnostava kenenkään mielestä ja jään yksin.”

”Jos en saa oksentaa, en saa pahaa oloani pois.”
”Jos en saa ahmia, en kestä olla.”

”Jos vatsani turpoaa, merkitsee se, että olen lihava.”
”Jos ihmiset tietäisivät, millainen oikeasti olen, kukaan ei haluaisi olla kanssani.”

”Jos en saa kymppiä kokeista, olen luuseri ja kaikki halveksivat minua.”

Tällaisten uskomusten hankaluus on siinä, että ne tuntuvat tosilta. Voi tuntua suorastaan loukkaavalta, kun joku sanoo, että ne ovat vain mielen keksintöä ja että niistä voi huoletta luopua.

Meidän on itse usein äkkiseltään hieman hankalaa hahmottaa, ovatko pelot aiheellisia vai eivät, sillä ne tuntuvat aina aiheellisilta ja vaikuttavat viestivän todellisesta vaarasta. Tämän vuoksi pelkoja on parasta pysähtyä rauhassa tarkastelemaan avoimin mielin.

On hyvä muistaa, että lapsesta asti mielemme pyrkii ratkaisemaan eteemme tulevat ongelmat ja rakentaa kuloiseenkin ympäristöömme parhaiten sopivan valikoiman selviytymiskeinoja. Mielemme myös kokoaa tietoa siitä, olemmeko turvassa, saammeko olla oma itsemme, olemmeko arvokkaita ja onko meillä oma paikkamme yhteisössämme. Useimmat meistä kohtaavat kokemuksia, jotka opettavat meille, että emme aina ole haluttuja, pidettyjä, fiksuja, arvostettuja ja kiinnostavia. Jos näitä kokemuksia on paljon, mielemme rekisteröi asian ja synnyttää uskomuksen esimerkiksi kelpaamattomuudesta.

Kaikki uskomuksemme ja selviytymiskeinomme muodostuvat tällä tavalla sattumanvaraisesti sen mukaan, mitä läheisemme tulevat meille opettaneeksi. Tämä puolestaan riippuu siitä, mitä heille itselleen on opetettu ja niin edelleen. Tavallaan olemme kaikki olosuhteiden uhreja tässä mielessä. Hyvä uutinen on se, että meidän ei tarvitse pysyä näiden sattuman oikkujen uhreina, vaan voimme kouluttaa mielemme oppimaan uusia, hyödyllisempiä totuuksia. Jotta tämä olisi mahdollista, on meidän ymmärrettävä alkuperäisten uskomusten syntymisen sattumanvaraisuus ja perustuminen muiden ihmisten uskomuksiin. Ne eivät siis ole totuuksia, vaan erittäin perusteellisesti opittuja muiden ihmisten näkemyksiä.

Tutkiessasi pelkojasi, suhtaudu niihin pelkkinä ajatuksina. Voit harjoitella tätä esimerkiksi muistuttamalla itsellesi ”tämä on vain ajatus, ei totuus”, kun ahdistava ajatus valtaa mielesi. Tämä auttaa sinua ottamaan siihen etäisyyttä ja näkemään sen realistisemmin ikään kuin hieman ulkopuolelta. Listaa paperille tai paranemispäiväkirjaasi ajatuksia, joiden huomaat aiheuttavan sinulle ahdistusta tai jotka saavat sinut helposti valitsemaan oireilun. Listaa sitten viereiselle sivulle uusia totuuksia samasta asiasta. Seuraavassa on esimerkkejä tästä:

Vanha ajatus: Olen huono ihminen, jos en aina saa kymppiä kokeista.
Uusi ajatus: Olen arvokas täysin riippumatta koenumeroistani.

Vanha ajatus: Minun on oltava laiha, jotta minua arvostetaan.
Uusi ajatus: Minusta pidetään oman itseni vuoksi, ei painoni vuoksi.

Vanha ajatus: Jos ihmiset tietäisivät, millainen olen oikeasti, he eivät enää olisi ystäviäni.
Uusi ajatus: Todelliset ystävät hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen.

Vanha ajatus: Jos paranen, en tiedä, kuka olen.
Uusi ajatus: Paraneminen mahdollistaa minulle hyvän ja mielekkään elämän, joka auttaa minua luomaan uuden ja terveen identiteetin.

Voit tehostaa pohdintaa vielä vastaamalla jokaisen uuden ajatuksen kohdalla kysymykseen ”Miksi?”. Esimerkiksi: ”Olen arvokas täysin riippumatta koenumeroistani. Miksi? Koska jokainen ihminen syntyy maapallolle omistaen täyden ihmisarvon, joka ei riipu hänen suorituksistaan. Minun ei tarvitse ansaita arvoani, vaan se on syntymälahja meille kaikille.”

Aina, kun vanha ajatus tulee mieleesi muista, että se on vain ajatus ja korvaa se uudella ajatuksella. Näin opetat mieltäsi ajattelemaan uudella tavalla. Älä odota, että muutos tapahtuu hetkessä. Muutos tapahtuu vähitellen, kuten minkä tahansa uuden asian oppiminen. Ajattele, että treenaat aivojasi ajattelemaan tavalla, joka tukee hyvinvointiasi. Mitä useammin korvaat vanhan ajatuksen uudella, sitä nopeammin siitä tulee uusi totuutesi, joka auttaa sinua voimaan hyvin.

Tämän voisi rinnastaa tilanteeseen, jossa henkilöllä on selkäkipuja. Niitä tutkittaessa huomataan, että kivut johtuvat siitä, että hän istuu haitallisessa asennossa päivittäin työpisteellään. Tilanne korjaantuu, kun hän opettaa itseään istumaan tavalla, joka tukee hänen selkänsä hyvinvointia. Selkä ei välttämättä parane heti, mutta vaiva lakkaa pahenemasta ja vähitellen korjaantuu, kun uudesta asennosta tulee totuttu uusi tapa istua.

Kolmannen tason harjoitukset – kokonaisolon parantaminen ja henkinen kasvu

Näiden harjoitusten tavoitteena on opetella olemaan ja elämään sellaisella tavalla, että hyvinvoinnin ylläpitäminen onnistuu kivuttomasti. Ne auttavat tunteiden säätelyssä, mutta opettavat myös sellaista etäisyyden ottamista omiin ajatuksiin ja omaan mieleen, että paha olo alkaa vähitellen tulla yhä harvemmin. Yhä useammin tapahtumat ja muiden mielipiteet eivät enää aiheutakaan mieleen epätasapainoa, vaan asiat pystytään helpommin näkemään laajemmassa kontekstissa. Lisäksi omat ajatukset aletaan ymmärtää reaktioina tapahtumiin ilman, että niiden mukaan tarvitsee välttämättä toimia tai että niitä edes otetaan kovin vakavasti.

Parhaat harjoitukset tämän saavuttamiseksi ovat erilaiset meditaatiot. Voi olla helpointa aloittaa ohjatuista mindfulness-harjoituksista, joita on esimerkiksi YouTubessa paljon. Valitse sieltä harjoitus, joka tuntuu mieluisimmalta. Tässä pari esimerkkiä:

20 minuutin harjoitus:
https://www.youtube.com/watch?v=jqVYrOrlNxY

10 minuutin harjoitus:
https://www.youtube.com/watch?v=BBjvDFU7GTc

Harjoittele myös olemaan ihan hiljaa mielesi äärellä ilman puhuttua ohjausta tai musiikkia. Perinteisesti tätä harjoitellaan suuntaamalla huomio hengitykseen ja pyrkimällä pitämään huomio siinä. Useimpien mieli on niin vilkas, että se lähtee muutaman sekunnin kuluttua vaeltelemaan monenlaisiin huoliin, epäilyksiin, suunnitelmiin ja muisteloihin. Tämä on hyvä asia, sillä se mahdollistaa erään tärkeän taidon tehokkaan harjoittelemisen. Tämä on irti päästämisen taito. Kun huomaat mielesi karanneen, huomioi minne se karkasi. Esimerkiksi ”muisto eilisillan tapahtumista”. Päästä sitten irti tästä muistosta esimerkiksi kuvittelemalla se ilmapalloksi, jonka pukkaat mielessäsi tuulen vietäväksi. Tunne olosi keventyminen ajatuksen ajelehtiessa pois. Palauta huomiosi sitten takaisin hengitykseesi. Toista tätä esim. 5–10 minuuttia kerrallaan, mielellään vähintään kerran päivässä.

Kun tulet oikein hyväksi irti päästämisen taidossa, voit soveltaa tätä monenlaisiin tilanteisiin elämässäsi. Kun esimerkiksi kaupan jonossa joku sanoo jotain ilkeää, voit laittaa koko tilanteen ilmapalloon, pukata sen pois ja tuntea olosi keventyminen. Sen jälkeen asialle ei tarvitse uhrata enää ajatustakaan.

Voit myös kehitellä luovasti erilaisia irti päästämisen mielikuvia. Ajatuksen tai tapahtuman voi laittaa pilven päälle ajelehtimaan pois, sen voi laittaa pesäpalloon ja lyödä sen mailalla maailman ääriin, sen voi laittaa ilotulitusrakettiin ja räjäyttää taivaalle kauniiksi väriloistoksi tai mitä tahansa, mikä luo sinulle tunteen ajatuksen lopullisesta katoamisesta.

Harjoittele säännöllisesti

Kuten kaikki uudet taidot, nämäkin vaativat harjoittelua. Mitä enemmän harjoittelet, sitä nopeammin saat tuloksia. Mieli lepäilee mielellään totutuissa automaatioissa ja palaa niihin huomaamatta, jos ei ole tarkkana. Tämän vuoksi tulet löytämään itsesi tekemästä ja ajattelemasta asioita, jotka ovat ”vanhan totuuden” mukaisia. Älä ole tällöin itsellesi ankara, vaan naurahda huvittuneesti ja korjaa tilanne korvaamalla vanha totuus uudella. Mitä enemmän teet harjoituksia, sitä nopeammin niistä tulee mielesi uusi automaatio, eivätkä ne enää vaadi ponnistelua. Huomaat elämänlaatusi parantuvan huimasti ja olosi heilahtelevan yhä vähemmän sen mukaan, mitä muut tekevät ja sanovat. Ole itsellesi armollinen opetellessasi uutta taitoa ja suhtaudu epäonnistumisiin (joita aina tulee uutta opeteltaessa) myötätuntoisesti, ymmärtäen ja lämpimän huvittuneesti.

Iloista harjoittelua!

Toivoo,
Pia Charpentier

 

Aiempia blogipostauksia aiheesta:

https://syomishairiokeskus.blogspot.com/2018/04/kun-tunteet-hyokkaavat-kimppuun.html

https://syomishairiokeskus.blogspot.com/2019/03/syomishairioon-sairastuneen-tunteiden.html