maanantai 31. joulukuuta 2018

Jos uuden vuoden lupaukset kuormittavat

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset tekevät lupauksia uudelle vuodelle. Usein nuo lupaukset liittyvät jotenkin itsensä kehittämiseen, jonkinlaiseen muutokseen. Kuntosalit täyttyvät aktiivisista treenaajista, jotkut muuttavat ruokavaliotaan, toiset lupaavat olla enemmän yhteydessä läheisiinsä. Mediassa on esillä vinkkejä muutoksen tekemiseen. Hyvää tekevissä muutoksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta entä kun joukossamme on ihmisiä, jotka eivät koskaan koe olevansa riittäviä. Millaisen paineen uuden vuoden lupaukset voivat heille luoda ja antaako tämä yleinen lupauskulttuuri vain vahvistuksen sille, että itseään pitäisi aina jotenkin muokata paremmaksi?



Omenatuvan kirjoittajana haluankin tänä vuonna antaa kaikille teille, jotka muutenkin jo kamppailette oman riittävyyden kanssa, toisenlaisen vaihtoehdon muutoksiin tähtääville lupauksille. Kyseessä on uuden vuoden muistilista. Olkaa hyvä!

Uuden vuoden muistilista:

1. Tänäkin vuonna olen kaunis/komea juuri sellaisena kuin olen.
2. Tänäkin vuonna olen rakkauden arvoinen.
3. Tänäkin vuonna voin toteuttaa itseäni ja elää itseni näköistä elämää.
4. Tänäkin vuonna minun mielipiteilläni on arvoa.
5. Tänäkin vuonna minulla on omat hienot vahvuuteni.
6. Tänäkin vuonna saan olla heikko ilman häpeää.
7. Tänäkin vuonna saan pyytää apua, kun sitä tarvitsen.
8. Tänäkin vuonna saan ilmaista tunteeni, tarpeeni ja toiveeni sekä asettaa omat rajani.
9. Tänäkin vuonna saan mokata.
10. Tänäkin vuonna saan levätä ja nauttia
11. Tänäkään vuonna minun ei tarvitse miellyttää kaikkia koko ajan.
12. Ennen kaikkea, tänäkin vuonna olen riittävä ja arvokas juuri sellaisena kuin olen!

Hyvää uutta vuotta kaikille seuraajille!

Terveisin,
Venla Eronen

perjantai 21. joulukuuta 2018

Onni omiin käsiin



Joulun aikaa on hyvä hyödyntää pysähtymiseen. Miten mennyt vuosi tuli elettyä? Mitä siitä olisi mukava siirtää tulevaan vuoteen? Olinko elämäni kapellimestari vai soittelinko viuluani muiden ihmisten tai kenties erilaisten mieleni pakkojen johdolla? Haluanko muuttaa jotain vai mennäänkö vanhoilla?

Aika usein tuntuu, että elämä heittelee haluamaansa suuntaan kysymättä lupaa. Ihmiset tekevät asioita, jotka satuttavat. Hankalat elämän sattumukset aiheuttavat mielipahaa. Asiat ylipäätään eivät tuppaa sujumaan niin kuin haluaisimme. Tulee kaikenlaista vastoinkäymistä ja ongelmaa.

Kaiken ulkopuolelta tulevan pommituksen keskellä meiltä jää usein huomaamatta, että meillä itsellämme onkin kaikkein suurin rooli siinä, kuinka koemme elämän sattumukset ja muiden ihmisten edesottamukset. Minusta on aina tuntunut mukavalta ajatella, että voin itse vaikuttaa kokemukseni laatuun. Olen kuitenkin huomannut, että taidan olla leirissäni melko pienen porukan seurassa. Monet tuntuvat ajattelevan, että on kauhistuttavaa olla itse vastuussa, koska sitten sitä vasta pulassa ollaankin. Oma paha olo tuntuu niin ylivoimaiselta ja muutkin tunteet vyöryilevät niin hallitsemattomasti, että minkäänlainen säätelyn mahdollisuus tuntuu kovin kaukaiselta.

Olen huomannut, että toitottaessani oman vaikutusmahdollisuuden ilosanomaa, ihmiset toisinaan hätäilevät, että ollaanko tässä sitten syyllisiä tähän omaan pahaan oloon, josta kärsitään niin kamalasti. Pahan olon lisäksi pitäisi sitten vielä kantaa syypäänkin taakka. Koska jos minä voin itse vaikuttaa kokemukseeni ja kokemukseni on kärsimys, silloinhan olen itse aiheuttanut ongelmani. Juu, tavallaan ihan ymmärrettävä logiikka…

Mutta…

Kyse onkin taidosta, joka meille opetetaan vasta terapiakoulutuksissa ja ehkä hyvän tuurin sattuessa kohdalle hieman jo yliopistossa. Päiväkodeista ja peruskouluista tämä oppi vielä toistaiseksi taitaa puuttua. Kyseessä on taito, jota psykoterapiassa kutsutaan mentalisaatioksi tai meta-ajatteluksi eli kyvyksi katsoa, tutkia, kuvailla omaa sekä toisen mieltä ja sen liikkeitä. Tämän taidon avulla voi tulla tietoiseksi siitä, miten mieli reagoi ulkoisiin tapahtumiin sekä millaisia merkityksiä se antaa niille. Toistetaanpa vielä tämä tärkein pointti: mieli antaa elämän tapahtumille ja muiden ihmisten sanomisille sekä tekemisille merkityksiä, joiden seurauksena pidämme niitä pahoina tai hyvinä. Eli näiden merkitysten mukaan koemme tapahtumat joko miellyttävinä tai epämiellyttävinä. Itsessään tapahtumat ovat yleensä aika neutraaleja.

Tietysti asiat mutkistuvat, kun vedetään pöytään murhat ja muut äärikeljuudet. Silloin tekee kyllä mieli sanoa, että oli joka tavalla tarkasteltuna haljusti tehty. Ja onhan niin, että pitääkin olla jo tämän taidon huippumestari osatakseen soveltaa sitä kaikkein äärimmäisiin kamaluuksiin. Koska useimmat meistä ovat vielä alkutaipaleilla tässä taidossa, voisimme ehkä aloittaa harjoittelumme siitä äkäisestä katseesta ja loukkaavasta lausahduksesta, joka pääsi pilaamaan päivämme tai ehkä jopa viikkomme.

Koska kyseessä on taito, jossa voi harjoitella mestariksi asti, mutta jota kulttuurissamme ei vielä osata kovin laajalti opettaa, vapauttaa se meidät osaamattomuuden syyllisyydestä. Eli vaikka voit tämän taidon avulla ratkaisevasti vaikuttaa kokemuksesi laatuun, et ole kokemukseesi syyllinen, koska kukaan ei ole opettanut sinulle tätä taitoa vielä.

Seuraavassa on maistiainen tästä taidosta ja sen harjoitteluprosessista.

Ensimmäinen askel: muistele tilannetta, jossa pahoitit mielesi edellisen kerran toisen ihmisen sanojen seurauksena. Kuvaile vaikkapa päiväkirjaasi tai muulle paperille, että mitä tilanteessa tarkalleen tapahtui. Millaisia sanoja käytettiin?  Millaista äänensävyä? Mitä ajatuksia nämä sanat herättivät sinussa? Millaisia tunteita? Yritä kuvata tilanne mahdollisimman konkreettisesti ja tarkasti.

Esimerkki: Istuttiin ystävien kanssa iltaa. He alkoivat puhua siitä, että uutena vuotena pitäisi järjestää jotain hauskaa ohjelmaa isommalla porukalla. Sanoin, että ” Meidän porukat on poissa aattoillan. Meille vois tulla ainakin keskiyöhön saakka.” Sitten yksi kaveri sanoi, että ”Meilläkin on talo tyhjänä. Meillekin voisi tulla. Mä tiedän missä baarikaapin avainta pidetään.” Muut alkoivat puhua innostuneesti, että haluavat mennä sen toisen kaverin luokse eikä kukaan enää puhunut mitään minun luokseni menemisestä. Minulle tuli kurja olo. Tuntui, että ketään ei kiinnostanut meille tuleminen, vaikka sanoin asiasta ensimmäisenä. Tuntui yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Vähän tyhmältä, miksi edes sanoin mitään.

Toinen askel: Tutki nyt, että millaisia merkityksiä huomaat mielesi antavan tilanteelle

Esimerkki: Muut eivät välitä minusta. Muita ei kiinnosta olla minun seurassani. Heille on ihan sama, vaikka en olisi mukana koko juhlassa. He pitävät minua tyhmänä ja turhana.

Kolmas askel: Mieti miten kuvailisit tapahtumaa neutraalisti, ilman näitä merkityksiä.

Esimerkki: Käytännössä se mitä tapahtui, oli, että ehdotettiin kahta juhlapaikkaa ja toinen niistä valittiin.

Neljäs askel: Tutki miten tunteesi muuttuvat, kun katsot tilannetta neutraalissa valossa.

Esimerkki: Tuntuu hassulta, että loukkaannuin asiasta niin paljon. Siinähän vain valittiin juhlapaikkaa.

Jos nyt tämän Joulunajan pysähdyksen ja pohdintojen lomassa innostut aloittamaan taipaleesi oman onnesi mestariksi, voisi meta-ajattelu- ja merkityksenantotaitojen kehittäminen olla yksi vuoden 2019 projekteista. Voisiko tuleva vuosi olla aiempaa parempi, kun kokemusten vaikutukset olisivatkin enemmän omissa käsissä?

Mitä sinä ajattelet omasta mahdollisuudestasi vaikuttaa elämän laatuun?
Mihin leiriin kuulut? Syyllistytkö tai vihastutko oman säätelyn ajatuksesta vai innostutko?

Rauhaisaa ja pohdiskelevaista Joulunaikaa kaikille!

Toivottaa Pia Charpentier

perjantai 7. joulukuuta 2018

Sosiaalityöntekijän rooli syömishäiriöhoidossa Kuntoutus- ja hoitoyksikössä

Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikössä työskentelee yksi sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijämme Tellervo on nyt työskennellyt meillä noin yhden vuoden ja työnkuva on alkanut hyvin muotoutua. Päätinkin haastatella Tellervoa siitä, millaisessa roolissa sosiaalityöntekijä voi syömishäiriöhoidossa olla.



Yleisesti sosiaalityön kenttä on varsin laaja ja työnkuvat vaihtelevat paljon eri paikoissa. Kuntoutus- ja hoitoyksikössä Tellervon työ on hyvin sosiaaliohjaus ja -neuvontapainotteista. Tellervo ei tee asioita asukkaidemme puolesta, vaan on enemmänkin tukemassa asukkaitamme itsenäiseen asioiden hoitoon. Uuden potilaan tullessa hoitoon, Tellervo toki tarkistaa, että potilaalla on kaikki ne taloudelliset etuudet mitä hänelle kuuluu, vaikka periaatteessa etuuksien hakeminen onkin asukkaiden omalla vastuulla. Hoidon aikana Tellervo seuraa tilannetta etuuksien osalta ja muistuttaa asukasta, kun on aika hakea uutta etuutta, mikäli asukas ei ole tätä itse huomannut tehdä. Lisäksi Tellervo antaa neuvoja myös muihin taloudellisiin asioihin, kuten hoitomaksuihin.

Sosiaalityöhön liittyy paljon muutakin kuin etuuksista huolehtimista. Tellervon työhön sisältyy paljon tavallisen arkielämän sujumiseen liittyviä asioita. Joillakin asukkailla voi olla esimerkiksi hoidon jossain vaiheessa tarve alkaa etsiä itselleen vuokra-asuntoa, jolloin Tellervo voi olla antamassa tukea ja ohjausta asunnon etsimiseen. Toisilla voi taas olla ongelmia oman jo olemassa olevan asunnon vuokran maksamisessa, mahdollisissa oman asunnon alivuokrauksessa/vuokrauksessa tai muissa vastaavissa asioissa. Silloin Tellervo ohjaa, kuinka asukas voi lähteä tilannetta selvittelemään. Joskus se on sitä, että yhdessä istutaan tietokoneen ääreen ja selvitellään vaikka lakiasioita.

Useimmat syömishäiriöön sairastuneet (täysi-ikäiset) ovat Tellervon mukaan kykeneviä huolehtimaan itsenäisesti tai melko itsenäisesti omista sosiaalityön piiriin kuuluvista asioistaan. Vaikka tunnekuohu olisi ollut voimakas, Tellervon tapaamisiin asukkaat saavat usein olonsa siten tasaantumaan, että asioiden hoitaminen sujuu. Sosiaalityöntekijän ei siten yleensä ole tarpeenmukaista tehdä asioita asukkaiden puolesta, vaan vahvistaa asukkaiden kykyä huolehtia itse asioistaan. Tellervo voi olla tukena, kun asukas jännittää esimerkiksi puhelimessa asioidensa hoitamista Kelan kanssa. Tellervo voi yhdessä asukkaan kanssa miettiä, mitä kysymyksiä asukkaan tulee puhelun aikana muistaa kysyä ja olla puhelun aikana asukkaan tukena. Toki, jos asioiden hoitamiseen liittyy paljon byrokratiaa tai sillä on painoarvoa, että juuri sosiaalityöntekijä hoitaa asian puhelimitse, silloin Tellervo soittaa asukkaan puolesta.

Tellervo tekee myös yhteistyötä Syömishäiriökeskuksen muun henkilökunnan kanssa. Tellervo voi esimerkiksi tavata asukasta yhdessä omahoitajan kanssa ja yhdessä mietitään miten asioita selvitetään ja hoidetaan. Psykiatrin kanssa Tellervo on yhteistyössä erityisesti asukkaiden etuuksiin liittyvissä asioissa, sillä etuuksiin tarvitaan erilaisia lääkärinlausuntoja. Kuntoutus- ja hoitoyksikön tiimikokouksissa Tellervo on myös asiantuntijaroolissa auttamassa, kun asukkaan tilannetta pohditaan ja tuo esille erilaisia mahdollisia palveluratkaisuja esimerkiksi hoidon loppuvaiheessa, kun mietitään vaikka asukkaan asteittaista palaamista työelämään.

Toisinaan Tellervo verkostoituu myös asukkaan oman kunnan lastensuojelun tai aikuissosiaalityön kanssa. Lastensuojelun kanssa verkostoidutaan erityisesti silloin, jos asukkaalla ja hänen perheellään on jo valmiiksi lastensuojelukontakti. Kotiutumisen lähestyessä yhteistyö lastensuojelun kanssa voi olla silloin erityisen tärkeää. Yhteistyö perheen kanssa on silloin myös tarpeen. Joskus lastensuojeluyhteistyötä voidaan myös joutua järjestämään, jos alaikäinen potilas tarvitsee kiperästi hoitoa, mutta potilas ja hänen huoltajansa eivät sitä ymmärrä. On myös mahdollista, että Kuntoutus- ja hoitoyksikön asukkaalla on itsellään lapsia. Silloin yhteistyöllä varmistetaan, että asukkaan lapset saavat tarvittavan hoidon ja tuen.

Yhteistyötarve aikuissosiaalityön kanssa vaihtelee paljon kunnittain. Jos asukas tulee kunnasta, jossa kaikkia tarvittavia palveluita ei ole asukkaalle vielä järjestetty, voi Tellervo lähteä selvittämään yhteistyössä aikuissosiaalityön kanssa erilaisia mahdollisuuksia erityisesti kotiutumisvaiheessa. Aikuissosiaalityö-kontakti täysi-ikäisten kohdalla on tärkeä myös silloin, jos asukas joutuu hakemaan täydentävää toimeentulotukea.

Jos asukkaalla on syömishäiriön lisäksi myös muita tuen tarpeita ja sairauksia, niin silloin Tellervo saattaa tehdä yhteistyötä myös vammaispalvelun kanssa. Vammaispalvelun kautta voidaan järjestää asukkaalle esimerkiksi taksikortti, jos liikkumiseen julkisilla kulkuneuvoilla liittyy jotain esteitä.

Yhteistyökontaktit eri tahojen kanssa ovatkin paljon riippuvaisia asukkaan henkilökohtaisesta tilanteesta. Sosiaalityössä onkin tärkeää, että löytää aina tilanteen mukaan juuri asukkaan tarpeisiin vastaavat yhteistyökumppanit ja palvelut.

Millaisia kokemuksia sinulla on sosiaalityön kentästä syömishäiriöhoidon aikana?

Ystävällisin terveisin,

Venla Eronen

Ps. Taloudellisista etuuksista on luvassa oma kirjoitus tammikuussa.