perjantai 2. maaliskuuta 2018

Fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia syömishäiriöiden yhteydessä

Syömishäiriöiden hoidossa ja kuntoutuksessa hyödynnetään usein fysioterapiaa ja psykofyysistä fysioterapiaa. Monilla on varmaan jonkinlainen mielikuva fysioterapiasta. Mielikuvissa fysioterapeutin kanssa ehkä jumpataan ja fysioterapeutti hieroo välillä. Mielikuva ei varmastikaan ole täysin virheellinen, mutta kovin suppeaksi se jää. Psykofyysisestä fysioterapiasta mielikuvat voivat olla vielä suppeammat. Siksi päätinkin haastatella psykofyysistä fysioterapeuttiamme Iidaa siitä, mitä fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia ovat syömishäiriöiden yhteydessä.



Fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia yleisesti kuvattuna

Fysioterapiassa ylläpidetään ja parannetaan ihmisen toimintakykyä ja liikkumista. Toimintakyvyn alentumista pyritään korjaamaan fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan, terapeuttisen harjoittelun sekä manuaalisen terapian keinoin. Fysioterapia voi myös olla toimintakyvyn heikentymistä ennaltaehkäisevää.

Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jossa tavoitteena on edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ihminen huomioidaan kokonaisuutena eli sekä keho että mieli huomioidaan. Kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen ja toisaalta tunteet ja ajatukset heijastuvat suoraan liikkumiseen ja kokemukseen omasta kehosta. Psykofyysinen fysioterapia on kokemuksellista oppimista, jonka avulla asiakas saa ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja elämäänsä.

Tavalliseen fysioterapiaan verrattuna, psykofyysisessä fysioterapiassa ei ole mitään normaalia protokollaa, minkä mukaan kuntoutus etenee, vaan kuntoutus etenee aina asiakkaan voimavarojen ja sen hetkisen tilanteen mukaan. Tavallisessa fysioterapiassa ei oteta samalla tavalla huomioon mieltä, kuin psykofyysisessä fysioterapiassa.


Kuvaus Iidan työstä ja menetelmistä

Syömishäiriötä sairastavien kanssa työskennellessään fysioterapeutillamme Iidalla on tapana tehdä kattava alkuhaastattelu. Iida selvittää muun muassa asiakkaan vuorovaikutustaitoja, läsnäoloa, kehonkuvaa, unta, rentoutumiskykyä, perhetaustaa, liikkumista, kehotuntemuksia,  mahdollisia kipuja ja tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja . Iida saattaa selvittää ja havainnollistaa videoinnin ja piirtämisen avulla, miten henkilö kokee oman kehonsa.

Fysioterapiassa ja psykofyysisessä fysioterapiassa Iida miettii ja sopii tavoitteista yhdessä asiakkaansa kanssa. Iida ei niitä siis määrää. Tavoitteina voivat olla esimerkiksi stressinhallintakeinojen löytäminen, rentoutumisen oppiminen, mielekkään liikuntaharrastuksen löytäminen, onnistumisen kokemukset liikkuessa jne. Prosessin aikana tapahtunutta muutosta verrataan aina suhteessa sovittuihin tavoitteisiin. Joskus muutos on suurta, esimerkiksi oman toiminnan pysyviä muutoksia tai jonkin uuden oppimista. Myös ne pienemmät muutokset, kuten ilon ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä.

Liikuntaharrastusten valitseminen sekä lihaskunnon ja kestävyyskunnon vahvistaminen on usein osa Iidan tarjoamaa fysioterapiaa. Siinä tärkeää on ajoitus. On harkittava tarkoin, milloin ja minkälaisen liikunnan voi aloittaa ja missä laajuudessa sitä voi harrastaa. Liikunnan ajoittamisessa on ehkä tärkeintä se, että se on terveyttä tukevaa eikä liikunta mene syömishäiriön palveluun. Liikunnan tavoitteena ei tulisi olla kaloreiden kulutus ja laihduttaminen, vaan sen tarkoitus olisi lisätä hyvinvointia ilman mitään pakonomaisuutta. Välillä voikin olla vaikea erottaa syömishäiriön ja ihmisen terveen mielen motiiveja toisistaan.

Liikunnan voi aloittaa, kun fyysinen vointi on riittävästi korjaantunut ja mielikin on siinä kunnossa, että voi aloittaa harrastuksen. Monille toimivaa voi olla esimerkiksi kuntosaliharjoittelu ohjattuna. Kuntosalilla oppii hahmottamaan omaa kehoaan, kehotuntemuksiaan ja liikettä. Tarkoitus on harjoitella normaalia ja terveellistä liikkumista, sillä onhan liikunta iso osa ihmisen terveyden edistämistä ja hyvinvointia. Toki monet muutkin liikuntalajit ovat yhtä hyviä, mikäli ne ovat asiakkaalle mieluisia.

Iidan tapaamisissa voidaan käsitellä myös syömiseen liittyviä pelkoja kehon kautta. Iidan tehtävänä on antaa tietoa siitä, mitä ruoka kehossa tekee ja mitkä ovat normaaleja kehoreaktioita syödessä tai sen jälkeen. Aihetta voidaan käsitellä esimerkiksi tutkiskelemalla ruuansulatuselimistön toimintaa kirjoista ja kuvista. Iida voi myös antaa asiakkaalle ohjeita siitä, millainen asento on hyvä syödessä. Silläkin voi vaikuttaa kokemukseen ruokailuhetkestä. Keskeisiä teemoja tapaamisissa ovat myös vääristyneiden käsitysten oikaisemien esimerkiksi liikkumisesta, palautumisesta ja levosta.

Joskus Iida tarjoaa myös sitä fysioterapiaan helposti miellettyä hierontaa. Hieronta voi auttaa rentoutumaan ja antaa asiakkaalle luvan levätä hetken. Toisaalta hieronta voi myös helpottaa kipuja, joita syömishäiriöitä sairastavilla on usein puutteellisen ravitsemuksen ja ahdistuksen aiheuttaman lihasjännityksen vuoksi. Lisäksi hieronnassa asiakas saa kokemuksen kosketuksesta ja oppii vastaanottamaan sitä.

Syömishäiriöille tyypillisiin kehonkuvan vääristymiin voidaan paneutua monin keinoin. Yksi keino, erityisesti anoreksiaa ja bulimiaa sairastavien kanssa, on piirtää oman kehon ääriviivat isolle paperille. Kun asiakas on piirtänyt arvionsa omasta kehosta, käy hän makaamaan kuvan päälle. Tämän jälkeen Iida piirtää asiakkaan kehon todelliset ääriviivat. Yleensä asiakkaan arviossa ja todellisissa ääriviivoissa on merkittävä ero. Tätä eroa sitten tarkastellaan ja tutkitaan. Toinen keino on arvioida kehon mittoja narun avulla. Siinäkin tulee esille yleensä valtava ero. Asiakas arvioi yleensä itsensä suuremmaksi kuin todellisuudessa on.

Kehonkuvaharjoitusten tehtävänä on aiheuttaa ristiriitaa aivoille. Ristiriidan kautta vääristynyt kehonkuva saa aineksia realisoitumiseen ja muutokseen. Kehonkuvaharjoitusten käyttöä pitää kuitenkin harkita tarkasti. Kaikille ne eivät sovi. Niiden tarkoitus ei saisi olla siinä, että asiakas saakin syömishäiriölleen vahvistusta todellisella laihuudellaan. Näissä tehtävissä on hyvä myös huomata se, että terveetkin arvioivat usein kehonsa hieman vääristyneesti, joskin ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa.

Iida käyttää myös toisenlaisia omakuvapiirroksia apuna työssään. Syömishäiriön erityispiirteet tulevat mielenkiintoisella tavalla näissä esille. Iida pyytää usein syömishäiriöitä sairastavia piirtämään kuvan itsestään paperille. Ihminen, jolla ei ole syömishäiriötä, aloittaa piirtämisen usein päästä ja kasvoista. Yllättävän moni syömishäiriötä sairastava ei piirrä kuvaan päätä ja kasvoja ollenkaan. He eivät ikään kuin koe kehoaan yhtenäisenä ja se kuvastuu hyvin kuvassa, minkä he piirtävät. Kuva havainnollistaa, kuinka irrallinen oma mieli ja ajattelu ovat omasta itsestä. Kuvan piirtämisen aloittaminen on myös usein syömishäiriöitä sairastaville vaikeaa.

Piirrokset omasta kehosta tuovat hyvin esille myös syömishäiriöön sairastuneen negatiiviset kokemukset omasta kehosta. Esimerkiksi vatsan kohta saattaa ilmestyä paperille mustana, sotkuisena ja isona möykkynä. Kuva havainnollistaa hyvin sen, että moni syömishäiriöön sairastunut ei hahmota kehoaan realistisesti. Omaan kuvaan sekoittuvat pelot ja monet negatiiviset ajatukset itsestä. Näitä päästään sitten käsittelemään keskustelun ja muiden harjoitusten avulla.

Tehtävien tekemisen yhteydessä Iida joutuu heittämään myös itsensä usein peliin. Iida käyttää muun muassa huumoria. Hän saattaa joskus itse käydä asiakkaan kuvan päälle makaamaan ja sanoo ”sori, ohjeistinko mä vahingossa piirtämään mun reidet tänne?”. Iida on siis itsekin ikään kuin yksi työkalu, johon asiakkaat voivat verrata itseään. Iidan keho toimii siten eräänlaisena peilinä asiakkaan vääristyneelle kehonkuvalle.

Työssään Iida kokee saavansa olla koko ajan olla luova ja keksiä kaikkea uutta kokeiltavaa. Fysioterapeutin tehtävänä on etsiä ja esitellä erilaisia työkaluja, joista asiakas sitten valitsee itselleen toimivimman. Fysioterapeutti ei määrää mikä otetaan käyttöön, vaan tukee asiakasta itse huomaamaan mikä toimii. Kyse on voimavaralähtöisestä työskentelystä – tutkiskellaan ja hyödynnetään omia jo olemassa olevia voimavaroja sekä etsitään uusia. Tarkoitus on löytää itselle mielekkäitä apukeinoja.



Fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia ovatkin varsin monipuolista kuntoutusta. Ehkä jopa monipuolisempia, kuin ennalta osaisi arvatakaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on fysioterapiasta ja/tai psykofyysisestä fysioterapiasta? Millaiset harjoitukset ovat auttaneet sinua?


Terveisin,

Venla Eronen

PS. Haastateltu Iida Viitasalo on Syömishäiriökeskuksen fysioterapeutti (AMK), joka on erikoistunut psykofyysiseen fysioterapiaan. Lisäksi Iida on koulutettu hieroja ja urheiluhieroja. Iida työskentelee osaston lisäksi myös terapiayksikössämme. Lisää Iidan osaamisesta ja työn kohteista voit lukea Syömishäiriökeskuksen verkkosivuilta täältä ja täältä.

PPS. Omenatuvan ylläpito lomailee 11.4.2018 asti. Mahdollisiin kommentteihin ei tuona aikana välttämättä reagoida. Julkaisuja tulee kuitenkin tuttuun tapaan 2 x kk.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti