perjantai 17. kesäkuuta 2016

Bulimian itsehoito – apua nälkäiselle sydämelle

Saimme kahden kollegani kanssa juuri valmiiksi bulimian itsehoito-oppaan. Kirjan kirjoittamiseen lähti kipinä siitä ajatuksesta, että bulimiaa sairastavat usein kärsivät sairautensa kanssa yksin jopa useita vuosia eivätkä uskalla tai halua kertoa ongelmastaan kenellekään. Asia voi tuntua liian henkilökohtaiselta tai hävettävältä eikä sitä tee mieli jakaa kenenkään kanssa. Joskus käy niinkin, että apua on kyllä suurin toivein haettu, mutta riittävän osaavaa auttajaa ei olla onnistuttu löytämään.

Bulimian itsehoito-opas
Tarkoituksenamme ei ollut sysätä ketään yksinäisyyteen kirja kainalossa, vaan kannustamme lämpimästi jakamaan ongelmaa lähipiirin tai ammattiauttajien kanssa. Joskus kuitenkin voi olla helpointa ottaa ensimmäinen askel kohti paranemista omilla ehdoilla, rauhassa, ilman paineita onnistumisesta. Tällöin itsehoito-opas voi toimia tuumauskumppanina, ideapankkina ja ehkä lohtunakin. Sen avulla voi tutkia omaa tilannetta ja tutustua parantumismenetelmiin sekä hahmotella millainen lähestymistapa voisi olla omaa paranemista ajatellen kiinnostavin. Sitten asialle voi alkaa tehdä jotain, jos siltä tuntuu tai tuumailua ja rohkeuden keräämistä voi vielä jatkaa, jos se tuntuu tärkeältä. Asia on omissa käsissä, mutta sen kanssa ei ole yksin.

Voi myös käydä niin, että halu avun saamiseen on kova, mutta sopivaa apua on vaikeaa löytää. Tai sen piiriin pääsemistä joutuu odottamaan kauan aikaa. Tämä on toinen mainio kohta, jolloin itsehoito-oppaasta voi olla hyötyä. Paranemisprosessia tai sen valmistelua voi alkaa jo itsekseen aloitella. Näin paraneminen ei turhaan viivästy ja herännyttä innostusta paranemisen aloittamiseen pääsee hyödyntämään ajallaan. Inspiraatiota kannattaa aina seurata – varsinkin paranemishommissa. Kun sopiva hoitopaikka tai hoitava henkilö sitten löytyy, hänen luokseen voi mennä kirjan kanssa. Kirjan tehtävät, harjoitukset ja tietopaketit on rakennettu niin, että niitä voi hyvin käyttää myös hoitosuhteen työvälineenä. Osaa tehtävistä – erityisesti tunnepuolta käsittelevässä kirjan osassa – voi olla antoisampaakin käydä läpi hoitavan henkilön tuella.

Sellaistakin sattuu, että ihana hoitava henkilö on löytynyt ja hänen kanssaan olisi kiva työskennellä, mutta hänen osaamisalueeseensa eivät satu kuulumaan syömishäiriöt. Tällöin itsehoito-opas voi toimia arvokkaana työvälineenä ja tarjota tärkeää tietoa auttajallesi. Yleensä ammattiauttajilla on hyvä tietous yleisesti mielen ongelmista ja bulimiakirja voi auttaa heitä soveltamaan tietouttaan bulimian erityispiirteisiin. Paranemismatkastasi voi tulla hieno kokemus, kun yhdessä auttajasi kanssa tutustutte bulimian saloihin uteliaina ja kiinnostuneina. Sellaisesta hoitavasta henkilöstä, jonka kanssa yhteinen aallonpituus on löytynyt, kannattaa pitää kiinni. Hyvä hoitosuhde on arvokas asia.

Halusimme rakentaa kirjan niin, että sen avulla voi tutkia oman bulimian taustalla olevia yksilöllisiä tekijöitä – mikä sitä pitää yllä, mitä tarkoitusta se palvelee, mikä sen ehkä alun perin on synnyttänyt. Kun omaa tilannettaan ymmärtää mahdollisimman hyvin, on helpompaa löytää keinoja tehdä siihen muutoksia. Nykymaailmassa ihmiset harvoin pysähtyvät tutkimaan elämäänsä silloinkaan, kun ovat siihen tyytymättömiä. Jos ei tarkasti hahmota mikä on pielessä ja millaisia mahdollisuuksia tilannetta olisi muuttaa, on muutoksen tekemiseen vaikeaa tarttua. Tämä pätee niin bulimiasta paranemiseen kuin elämän muihinkin asioihin, joihin toivoo muutosta.

Halusimme tehdä kirjasta yksilöllisen tutkimusapulaisen, joka auttaa monenlaisten harjoitusten avulla pysähtymään oman tilanteen ääreen hyväksyvästi ja kiinnostuneena. Kirjan tehtävien toisena tärkeänä tarkoituksena on auttaa löytämään omaan tilanteeseen sopivia ulospääsykeinoja. Pelkkä ymmärrys ilman konkreettisia keinoja ei johda kovin pitkälle, mutta ei myöskään pelkillä konkreettisilla keinoilla ilman ymmärrystä päästä maaliin saakka. Kirjassa tarjotaan perinteiseen tapaan keinot syömisen normalisoimiseksi. Tätä käsittelee kirjan koko ensimmäinen puolisko. Nimittäin vaikka kyseessä onkin psyyken ongelma, epätasapainossa ja hätätilassa oleva keho horjuttaa myös mielen voimia. Tämän vuoksi syöminen ja keho on tärkeää saada tasapainoon, jotta päästään kunnolla käsiksi mielen sisäisiin seikkoihin, joissa bulimia varsinaisesti pitää pesäänsä.

Usein käy kuitenkin niin, että oireista on vaikeaa luopua ilman, että tunnepuolella tapahtuu ensin jotain. Tämän vuoksi kirjassa on toinen puolisko, joka tarjoaa apua siihen bulimian osaan, joka asuu mielen sisällä. Ehkä tärkein kirjan sanoma on, että tunteita ei tarvitse pelätä, vaikka ne tuntuvatkin toisinaan todella kamalilta ja pelottavilta. Kirja tarjoaa monenlaisia keinoja ystävystyä pelottavien tunteiden kanssa ja opetella hyödyntämään niiden tarjoamaa tärkeää informaatiota.

Jos sinä kuulut siihen porukkaan, joka haluaa ensin muutosta mielen sisälle ja sitten vasta konkretiaan, voit aloittaa lukemisen kirjan toisesta osasta. Jos taas haluat heti muutoksen näkyviin oireisiin, voit aloittaa lukemaan kirjaa alusta. Jollekin voi olla hyödyllisintä pomppia rinnakkain kirjan molempien puoliskojen välillä ja hoitaa sekä mieltä että kehoa yhtä aikaa. Mitään ainoaa oikeaa tapaa käyttää kirjaa – tai parantua bulimiasta - ei ole. Etsi itsellesi strategia, joka sopii juuri sinulle.

Kirjan ovat kirjoittaneet Pia Charpentier (psykologi), Riikka Viljanen (ravitsemusterapeutti) ja Anna Keski-Rahkonen (psykiatri) ja kirjan nimi on ”Nälkäinen sydän – parane bulimiasta”. Kustantaja on Duodecim. Sitä saa kirjakaupoista ja netistä tilaamalla. Kirja tulee myyntiin myös Syömishäiriökeskukseen.

Jos haluat tutustua tähän ensimmäiseen suomalaiseen ja suomalaisille kirjoitettuun bulimian itsehoito-oppaaseen, käy kurkkaamassa sitä täältä.



Sopiiko itsehoito sinun mielestäsi avuksi bulimiaan?

Kesäisin terveisin,

Pia Charpentier

Kirjoittaja on Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET)

1 kommentti:

  1. Moi Pia! Kiitos, että työlläsi nostat bulimian enemmän näkyville ja ihmisten tietoisuuteen. Mediassa näkee yleensä juttuja anoreksiasta, on parantumistarinoita ja infoa ja vaikka mitä. Bulimia jää usein taka-alalle -voihan se olla jo toimittajienkin mielestä ällöttävää ja salassa pidettävää. Onkin ollut mahtavaa, kun olet käynyt radiossa puhumassa bulimiasta, ihan vaan siitä ja pitkät pätkät, eikä niin että ollaan alettu puhumaan bulimiasta ja päädytty anoreksiaan.

    Toivottavasti tämä kirja entisestään lisää keskustelua ja toisi ymmärrystä bulimiaa kohtaan. Sitä kautta ehkä vähentäisi sairauteen liittyvää häpeää, syömishäiriöiden arvottamista ja bulimian väheksymistä sairautensa.

    Vaikea muodostaa lauseita, koska pää jumittaa, mutta pointtini on, että kiitos siitä upeasta työstä, jota te kaikki teette shk:lla!

    VastaaPoista