Saimme kahden kollegani kanssa juuri valmiiksi bulimian
itsehoito-oppaan. Kirjan kirjoittamiseen lähti kipinä siitä ajatuksesta, että
bulimiaa sairastavat usein kärsivät sairautensa kanssa yksin jopa useita vuosia
eivätkä uskalla tai halua kertoa ongelmastaan kenellekään. Asia voi tuntua
liian henkilökohtaiselta tai hävettävältä eikä sitä tee mieli jakaa kenenkään
kanssa. Joskus käy niinkin, että apua on kyllä suurin toivein haettu, mutta riittävän
osaavaa auttajaa ei olla onnistuttu löytämään.
Tarkoituksenamme ei ollut sysätä ketään yksinäisyyteen kirja
kainalossa, vaan kannustamme lämpimästi jakamaan ongelmaa lähipiirin tai
ammattiauttajien kanssa. Joskus kuitenkin voi olla helpointa ottaa ensimmäinen
askel kohti paranemista omilla ehdoilla, rauhassa, ilman paineita
onnistumisesta. Tällöin itsehoito-opas voi toimia tuumauskumppanina,
ideapankkina ja ehkä lohtunakin. Sen avulla voi tutkia omaa tilannetta ja
tutustua parantumismenetelmiin sekä hahmotella millainen lähestymistapa voisi
olla omaa paranemista ajatellen kiinnostavin. Sitten asialle voi alkaa tehdä
jotain, jos siltä tuntuu tai tuumailua ja rohkeuden keräämistä voi vielä
jatkaa, jos se tuntuu tärkeältä. Asia on omissa käsissä, mutta sen kanssa ei
ole yksin.
Voi myös käydä niin, että halu avun saamiseen on kova, mutta
sopivaa apua on vaikeaa löytää. Tai sen piiriin pääsemistä joutuu odottamaan
kauan aikaa. Tämä on toinen mainio kohta, jolloin itsehoito-oppaasta voi olla
hyötyä. Paranemisprosessia tai sen valmistelua voi alkaa jo itsekseen
aloitella. Näin paraneminen ei turhaan viivästy ja herännyttä innostusta
paranemisen aloittamiseen pääsee hyödyntämään ajallaan. Inspiraatiota kannattaa
aina seurata – varsinkin paranemishommissa. Kun sopiva hoitopaikka tai hoitava
henkilö sitten löytyy, hänen luokseen voi mennä kirjan kanssa. Kirjan tehtävät,
harjoitukset ja tietopaketit on rakennettu niin, että niitä voi hyvin käyttää
myös hoitosuhteen työvälineenä. Osaa tehtävistä – erityisesti tunnepuolta
käsittelevässä kirjan osassa – voi olla antoisampaakin käydä läpi hoitavan
henkilön tuella.
Sellaistakin sattuu, että ihana hoitava henkilö on löytynyt
ja hänen kanssaan olisi kiva työskennellä, mutta hänen osaamisalueeseensa eivät
satu kuulumaan syömishäiriöt. Tällöin itsehoito-opas voi toimia arvokkaana
työvälineenä ja tarjota tärkeää tietoa auttajallesi. Yleensä ammattiauttajilla
on hyvä tietous yleisesti mielen ongelmista ja bulimiakirja voi auttaa heitä
soveltamaan tietouttaan bulimian erityispiirteisiin. Paranemismatkastasi voi
tulla hieno kokemus, kun yhdessä auttajasi kanssa tutustutte bulimian saloihin
uteliaina ja kiinnostuneina. Sellaisesta hoitavasta henkilöstä, jonka kanssa
yhteinen aallonpituus on löytynyt, kannattaa pitää kiinni. Hyvä hoitosuhde on arvokas
asia.
Halusimme rakentaa kirjan niin, että sen avulla voi tutkia
oman bulimian taustalla olevia yksilöllisiä tekijöitä – mikä sitä pitää yllä,
mitä tarkoitusta se palvelee, mikä sen ehkä alun perin on synnyttänyt. Kun omaa
tilannettaan ymmärtää mahdollisimman hyvin, on helpompaa löytää keinoja tehdä
siihen muutoksia. Nykymaailmassa ihmiset harvoin pysähtyvät tutkimaan elämäänsä
silloinkaan, kun ovat siihen tyytymättömiä. Jos ei tarkasti hahmota mikä on
pielessä ja millaisia mahdollisuuksia tilannetta olisi muuttaa, on muutoksen
tekemiseen vaikeaa tarttua. Tämä pätee niin bulimiasta paranemiseen kuin elämän
muihinkin asioihin, joihin toivoo muutosta.
Halusimme tehdä kirjasta yksilöllisen tutkimusapulaisen,
joka auttaa monenlaisten harjoitusten avulla pysähtymään oman tilanteen ääreen
hyväksyvästi ja kiinnostuneena. Kirjan tehtävien toisena tärkeänä tarkoituksena
on auttaa löytämään omaan tilanteeseen sopivia ulospääsykeinoja. Pelkkä
ymmärrys ilman konkreettisia keinoja ei johda kovin pitkälle, mutta ei myöskään
pelkillä konkreettisilla keinoilla ilman ymmärrystä päästä maaliin saakka.
Kirjassa tarjotaan perinteiseen tapaan keinot syömisen normalisoimiseksi. Tätä
käsittelee kirjan koko ensimmäinen puolisko. Nimittäin vaikka kyseessä onkin
psyyken ongelma, epätasapainossa ja hätätilassa oleva keho horjuttaa myös
mielen voimia. Tämän vuoksi syöminen ja keho on tärkeää saada tasapainoon,
jotta päästään kunnolla käsiksi mielen sisäisiin seikkoihin, joissa bulimia
varsinaisesti pitää pesäänsä.
Usein käy kuitenkin niin, että oireista on vaikeaa luopua
ilman, että tunnepuolella tapahtuu ensin jotain. Tämän vuoksi kirjassa on
toinen puolisko, joka tarjoaa apua siihen bulimian osaan, joka asuu mielen
sisällä. Ehkä tärkein kirjan sanoma on, että tunteita ei tarvitse pelätä,
vaikka ne tuntuvatkin toisinaan todella kamalilta ja pelottavilta. Kirja
tarjoaa monenlaisia keinoja ystävystyä pelottavien tunteiden kanssa ja opetella
hyödyntämään niiden tarjoamaa tärkeää informaatiota.
Jos sinä kuulut siihen porukkaan, joka haluaa ensin muutosta
mielen sisälle ja sitten vasta konkretiaan, voit aloittaa lukemisen kirjan
toisesta osasta. Jos taas haluat heti muutoksen näkyviin oireisiin, voit
aloittaa lukemaan kirjaa alusta. Jollekin voi olla hyödyllisintä pomppia
rinnakkain kirjan molempien puoliskojen välillä ja hoitaa sekä mieltä että
kehoa yhtä aikaa. Mitään ainoaa oikeaa tapaa käyttää kirjaa – tai parantua
bulimiasta - ei ole. Etsi itsellesi strategia, joka sopii juuri sinulle.
Kirjan ovat kirjoittaneet Pia Charpentier (psykologi),
Riikka Viljanen (ravitsemusterapeutti) ja Anna Keski-Rahkonen (psykiatri) ja
kirjan nimi on ”Nälkäinen sydän – parane bulimiasta”. Kustantaja on Duodecim.
Sitä saa kirjakaupoista ja netistä tilaamalla. Kirja tulee myyntiin myös
Syömishäiriökeskukseen.
Jos haluat tutustua tähän ensimmäiseen suomalaiseen ja
suomalaisille kirjoitettuun bulimian itsehoito-oppaaseen, käy kurkkaamassa sitä täältä.
Sopiiko itsehoito sinun mielestäsi avuksi bulimiaan?
Kesäisin terveisin,
Pia Charpentier
Kirjoittaja on Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET)
Kirjoittaja on Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET)
Moi Pia! Kiitos, että työlläsi nostat bulimian enemmän näkyville ja ihmisten tietoisuuteen. Mediassa näkee yleensä juttuja anoreksiasta, on parantumistarinoita ja infoa ja vaikka mitä. Bulimia jää usein taka-alalle -voihan se olla jo toimittajienkin mielestä ällöttävää ja salassa pidettävää. Onkin ollut mahtavaa, kun olet käynyt radiossa puhumassa bulimiasta, ihan vaan siitä ja pitkät pätkät, eikä niin että ollaan alettu puhumaan bulimiasta ja päädytty anoreksiaan.
VastaaPoistaToivottavasti tämä kirja entisestään lisää keskustelua ja toisi ymmärrystä bulimiaa kohtaan. Sitä kautta ehkä vähentäisi sairauteen liittyvää häpeää, syömishäiriöiden arvottamista ja bulimian väheksymistä sairautensa.
Vaikea muodostaa lauseita, koska pää jumittaa, mutta pointtini on, että kiitos siitä upeasta työstä, jota te kaikki teette shk:lla!