perjantai 3. toukokuuta 2019

Pohjaton nälkä ja loputtomalta tuntuva väsymys syömishäiriöstä toivuttaessa

Syömishäiriöissä on useita erilaisia toipumisen vaiheita. Niissä syömishäiriöissä, joissa oirekuva on johtanut aliravitsemukseen, yksi tällainen toipumisen vaihe voi olla pohjaton nälkä. Kaikki eivät sitä koe, mutta jollekin se tulee. Syömishäiriöissä, joissa levon määrä puolestaan on jossain sairastamisen vaiheessa jäänyt liian vähäiseksi ja liikunta muuttunut pakonomaiseksi, voi toipuva kohdata loputtomalta tuntuvan väsymyksen. Nämä ovat toipumisen vaiheita, jotka saattavat yllättää ja joskus pelottaakin. Pohjaton nälkä ja loputon väsymys ovat kuitenkin viestejä keholta, että korjattavaa vielä on, joten on tärkeää, että näitä viestejä uskaltaa kuunnella ja niihin vastata.



Pohjaton nälkä


Pohjaton nälkä voi yllättää, sillä se voi kalvaa, vaikka paino olisi jo korjaantunut ja ruokamäärät jo silmämääräisesti kunnossa. Pohjattoman nälän voi kohdata myös sellainen, jolla syömishäiriö oli aiemmin heikentänyt tai estänyt kehon nälkäsignaalien tunnistamista. Pohjaton nälkä voikin tuntua sellaisen jälkeen pelottavalta kontrollin menetykseltä.

Ymmärtääkseen pohjatonta nälkää, on hyvä palata hieman taaksepäin ja miettiä, mitä syömishäiriö on tehnyt keholle. Keho on ollut vakavassa aliravitsemustilassa mahdollisesti kauankin. Se on kärsinyt nälänhädästä. Kun ruokavaliota ja syömisen määrää on korjattu ja painokin on noussut, keho ei heti ”usko”, että ravintoa on saatavilla ja nälänhätä on todella pysyvästi ohi. Keho ikään kuin valmistautuu uuteen nälänhätään ja viestii toipuvalle pohjattomalla nälällä varautumaan siihen uudelleen. Tuohon tarpeeseen on vastattava, jotta keho voi alkaa luottaa olevansa turvassa. Jos pohjattomaan nälkään ei vastaa, se voi jäädä pitkäaikaiseksi matkakumppaniksi.

Toisaalta on hyvä muistaa, että vaikka normaalipaino olisikin jo saavutettu, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki aliravitsemuksen aiheuttamat vauriot olisivat jo korjaantuneet. Korjaamiseen tarvitaan energiaa ja energiatarve on yleensä silloin suurempi kuin heillä, jotka eivät ole aliravitsemuksesta kärsineet. Normaalipaino on muutenkin hieman harhaan johtava käsite, sillä on yksilöllistä, missä painossa keho ja mieli voivat hyvin. Kaikki eivät voi hyvin vielä siinä vaiheessa, kun mittari heilahtaa BMI-taulukoissa mainitun normaalipainon alarajan yli. Aliravitsemustilasta toivuttaessa on myös varsin tavallista, että kehoon kertyy alkuun turvotusta, joten paino ei välttämättä ole vielä korjaantunut, kun vaaka näyttää jo hyvää lukemaa. Normaalipainoa ei siis tule pitää mittarina sille, ettei pohjattomaan nälkään saisi vastata. Kehossa on vielä korjattavaa, joten nälkään kannattaa vastata.

Pohjaton nälkä voi johtua myös siitä, että vaikka ruokaa söisi määrällisesti hyvännäköisen määrän, siitä ei kuitenkaan saa riittävästi energiaa. Lautasella saattaa olla paljon energiaköyhää ruokaa. Kannattaa siis tarkistaa, ettei ruokavalio koostu vain kasviksista, kevyttuotteista ja energiamattomista juomista. Hyvän kylläisyysarvon omaava ruoka ei välttämättä ole energialtaan riittävä aliravitsemuksen jälkeen, joten silläkään ei kannata pohjattomaan nälkään yrittää vastata. Ainoa keino on saada riittävästi energiaa riittävän usein. Ja tuota energiaa ei saisi myöskään kompensoida. Kompensaatio vain pitkittää pohjattoman nälän vaihetta.

Hyvä uutinen pohjattoman nälän kanssa kamppaileville on kuitenkin se, että se loppuu aikanaan, kun siihen uskaltaa vastata.

Loputtomalta tuntuva väsymys


Loputtomalta tuntuvan väsymyksen juuret ovat oikeastaan hyvin samankaltaiset kuin pohjattoman nälänkin. Se on viesti siitä, että keho ei ole vielä toipunut syömishäiriöoireiden aiheuttamasta ylirasitustilasta tai ylikuormituksesta. Kun lepo on jäänyt liian vähäiseksi, liikuntaa on ollut liikaa ja psyykkinenkin rasitus on syömishäiriön vuoksi ollut suurta, on keho ajautunut ylirasitukseen, koska sillä ei ole ollut mahdollisuutta palautua. Syömishäiriöiden yhteydessä kyse on usein vielä pitkäaikaisesta ylirasituksesta.

Ylirasitus sotkee autonomisen hermoston tasapainoa. Sykkeet voivat olla ilman liikkumistakin koholla. Silloin väsymys ja rauhattomuus voivat vuorotella. Vaihtoehtoisesti ylirasitustila voi johtaa siihen, etteivät sykkeet kohoa fyysisessä rasituksessakaan. Olo voi olla masentunut, välinpitämätön, veltto ja hidasluonteinen. Syömishäiriöiden yhteydessä ylirasituksen pystyy usein itse tunnistamaan ja myöntämään vasta sitten, kun uskaltaa pysähtyä ja loputtomalta tuntuva väsymys iskee päälle.

Loputtomalta tuntuva väsymys voi pelottaa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että paras lääke ylirasitukseen on lepo – yleensä pitkäaikainen lepo. Autonominen hermosto ei toivu hetkessä. Kun lyhytaikaisesta ylirasituksesta voi toipua muutamissa viikoissa, voi pitkäaikaisesta ylirasituksesta toipuminen vaatia kuukausia tai jopa vuosia. Jos ei uskalla levätä riittävästi, toipuminen pitkittyy tai estyy ja ”väsymysvelka” kasvaa, mutta jos uskaltaa vastata loputtomaan väsymykseen levolla, väsymys helpottaa lopulta.

Tuki toipuvalle


Pohjaton nälkä ja väsymys ovat varmastikin toipuvalle hyvin pelottavia ja ahdistavia tuntemuksia. Pelko syömisen kontrollin menetyksestä voi olla valtava. Aktiivisen minän tilalle astuva väsynyt minä herättää puolestaan usein ajatuksia laiskuudesta. Kontrollin menetys ja laiskuus ovat usein juuri sellaisia mielikuvia itsestä, joita syömishäiriön kanssa kamppaileva on pyrkinyt kaikin keinoin välttämään. Siksi onkin sanomattakin selvää, että toipuva tarvitsee tukea pohjattoman nälän ja loputtomalta tuntuvan väsymyksen kanssa selviytymiseen.

On tärkeää, että toipuvaa rohkaistaan vastamaan pohjattomaan nälkäänsä sekä uskallukseen levätä. Ravitsemusterapeutin kanssa on hyvä tarkistaa, että ruuasta tulee tarpeeksi energiaa. Toipuvaa on myös autettava ymmärtämään, mistä pohjaton nälkä ja loputon väsymys johtuvat. Takapakille toipumisessa on suuri riski silloin, jos toipuva jää yksin jo siinä vaiheessa, kun paino on korjaantunut, ravitsemuskin on näennäisesti kunnossa ja mahdollinen pakkoliikunta on saatu katkaistua. Tässä vaiheessa toipuva tarvitsee yleensä tukea ahdistuksen kanssa selviämiseen ja uusien ahdistuksen hallintakeinojen löytämiseen sekä uuden minäkuvan muodostamiseen.

Toipuva ei myöskään varmasti kaipaa keneltäkään ihmettelyä ruuan määrästä ja energiapitoisuudesta. Sellainen päivittely herättää turhaa pelkoa ja ahdistusta. Varsinkin laihuushäiriön yhteydessä on hyvä muistaa, että aliravitsemuksen jälkeen tuleva pohjaton nälkä ei ole merkki ahmimishäiriön kehittymisestä. Ahmimishäiriön kehittyminen on kuitenkin mahdollinen, mikäli toipuva kuulee jatkuvaa ihmettelyä nälästään, sillä ihmettely herättää ja vahvistaa helposti toipuvan kompensaatioajattelua samalla kun loputtomaan nälkäänkin on vastattava. Ihmettelyn sijaan on parempi muistuttaa itsellekin, että aliravitsemuksen jälkeen toipuvan keho kaipaa usein enemmän energiaa, kuin ”terve normaalipainoinen” tarvitsisi. Tämän jälkeen voi vaikka yhdessä toipuvan kanssa nauttia hyvillä mielin maukkaan ja ravitsevan aterian.

Jatkuva levon tarve ei puolestaan ole merkki siitä, että toipuvasta olisi tulossa ”sohvaperuna”. Liikkumaan patistamisen sijaan, toipuvaa onkin hyvä auttaa löytämään itselleen mielekästä, virkistävää ja kehon ylirasitustilaa korjaavaa levollista tekemistä sekä tukea toipuvaa nukkumaan riittävästi. Yhteinen meditaatio- tai rentoutushetki voikin olla paljon parempi tuki, kuin väsyneen toipujan kiskominen ylös sohvalta yhteiselle lenkille tai muiden rasittavien askareiden pariin. Oma esimerkki lepäämisestä voi auttaa toipuvaakin hyväksymään levon tarpeensa.

Pohjaton nälkä ja loputtomalta tuntuva väsymys ovat voitettavissa. Uskalletaan siis yhdessä tarjota niihin juuri niille sopivia ”lääkkeitä” eli ruokaa ja lepoa!

Millaisia kokemuksia sinulla on pohjattomasta nälästä ja/tai loputtomasta väsymyksestä? Millainen tuki auttoi sinua tai millaista tukea olisit kaivannut? Entä mitä elämään tuli pohjattoman nälän ja loputtoman väsymyksen jälkeen?

Terveisin,

Venla Eronen

2 kommenttia:

  1. Tää tuli nyt just sopivalla hetkellä... Helpottaa se tieto, että se äärimmäinen ruokahalu lienee normaalia, ja että siihen voi vastata. Mihin mittaan asti se on normaalia? Jos ei mikään tunnu rittävän? :D Takana pitkän sairauden ja kuntoutumisen edestakaisin sahauksen viimeisimpänä vaiheena vuoden takapakki ja ruokahaluttomuus ja alipaino. Vielä kun saisi rohkeutta vastata yllättäen kovempaan nälkään... Myös se tieto helpottaa että se käsittämätön uupumus menee ohi... Minkä verran jamillä tavalla uskaltaa liikkua ettei pitkity?

    VastaaPoista
  2. Se on vain jännää, että kerta toisensa jälkeen nousee uudestaan kysymys, onko pohjaton nälkä ok ja pitääkö siihen vastata. Ja lihottaako siihen vastaaminen. Ja en kai ahmi. Kiitos kirjoituksesta!

    VastaaPoista