perjantai 19. toukokuuta 2017

Syömishäiriöiden ja terveyssuositusten ongelmallinen suhde

Istuminen tappaa, suola on vaarallista, sokeri on haitallista! Kuulostaako tutulta? Terveyssuositukset vilahtelevat lööpeissä. Niiltä on vaikea välttyä. Mieleen voi hiipiä ajatuksia, että kylläpä teen kaiken väärin. Istuin juuri koko päivän kokouksissa, söin kiireessä suolaista pikaruokaa ja nautin siihen vielä perään sokerilla kyllästetyn kakkupalan.



Rajoittamiseen keskittyvät terveysohjeet tuntuvat usein unohtavan psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tai ainakin luovat helposti kuvan, että noudattamalla terveysohjeita saa takuuvarmasti hyvän olon ja terveen elämän. Kukapa meistä ei olisi nähnyt sellaisia lööppejä, jossa joku kertoo, kuinka täydellinen hyvä olo muutti mieleen pysyäkseen, kun elämäntavat joutuivat remonttiin.

Kun elämästä tulee kieltojen värittämää, on hyvän olon saavuttaminen melko vaikeaa. Jyrkät ja usein pelottelevat terveyslööpit eivät yleensä ota huomioon sitä, että on myös ongelmallista, jos ihminen alkaa uskoa niiden mukaan elämisen olevan ainoa oikea tapa toimia ja tehdä valintoja. Silloin väsyneenä ei uskalla istahtaa. Suolaa ei uskalla käyttää ollenkaan, vaikka suolaakin tarvitaan. Sokeri joutuu täysin pannaan, vaikka herkuista nauttimisellekin on paikkansa. Lipsahdukset johtavat helposti itsesyytöksiin.

Joustamaton 100 prosenttinen ohjeiden noudattaminen on hyvin tuttua syömishäiriöiden yhteydessä. Syömishäiriö nappaa suositukset helposti työkaluikseen. Säännöistä ja kielloista tulee keinoja, jolla syömishäiriö rankaisee ja sättii kantajaansa. Lenkille on lähdettävä ja ruoka-aineita karsittava, jotta pään saisi edes hetkeksi hiljaiseksi moitteilta.

Syömishäiriö on kuitenkin lopulta melko valikoiva sen suhteen mitä suosituksia se antaa sairastuneen noudattaa. Syömishäiriö saa sairastuneen jättämään huomiotta kaikki sellaiset suositukset, jotka uhkaavat syömishäiriön olemassaoloa. Tällaisia ovat esimerkiksi riittävän unen ja hyvien rasvojen tarve.

Ei ole myöskään tavatonta, että sairastuneen läheiset tukevat suositusten mukaisia toimintatapoja. Läheiset saattavat esimerkiksi ihmetellä, miksi syömishäiriöiden hoidossa kannustetaan toipuvaa istumaan rennosti sohvalla eikä esimerkiksi selkä suorana ryhdikkäästi, jos on kerta pakko istua. Heidän voi myös olla vaikea ymmärtää, miksi toipuvan on hyvä syödä myös sokeria sisältäviä herkkuja. Monet hoidossa käytetyt menetelmät voivat tuntua heistä järjettömiltä ja ajatuksiin voi läheisilläkin hiipiä pelkoja, että hoidon tavoitteena on tehdä toipuvasta laiska sohvaperuna, joka mutustaa sipsejä päivästä toiseen.

Haastaisin kuitenkin kaikkia pohtimaan seuraavaa: Kun ensi kerran haluat sanoa, että istuminen tappaa tai istuessa tulee pitää selkä ryhdikkäänä, kysy itseltäsi, mitä ohjeen jatkuva noudattaminen tekee psyykkiselle terveydelle. Löytyykö onni ja hyvä olo? Tai kun haluat todeta, että sokeria ja suolaa ei tule käyttää, niin voisitkin miettiä, mitä täysi kielto tekee sosiaaliselle elämälle. Onko se todella onnistumisen merkki, kun isoäidin 80-vuotis syntymäpäivillä kieltäydyt isoäidin hartaasti ja rakkaudella leipomasta kakusta ja juustosarvista tai kun et lähde ystäväsi kutsumana ravintolaan syömään koska – ”sokeri ja suola, ymmärräthän”?

Terveyssuositusten vastaisten toimintatapojen omaksuminen onkin nähdäkseni välttämätöntä, jotta syömishäiriöstä voi toipua. Kyse ei ole siitä, että terveyssuositukset pitäisi lopullisesti unohtaa ja niiden mukaisesti ei voisi enää koskaan toimia. Kyse on joustavuuden löytämisestä, mustavalkoisesta ajattelusta luopumisesta ja syömishäiriön käskyjen vastustamisesta. Kyse on siitä, että toipuva oppii tekemään valintoja joustavasti sekä kehon että mielen tarpeita kuunnellen. Kyse on rennommasta elämästä. Kyse on kokonaisvaltaisemmasta hyvinvoinnissa, johon kuuluu myös se, että elämästä voi nauttia vaihtelevasti sohvalla loikoillen, lenkillä höyryten, sokerilla tai ilman ja suolaisesti tai suolattomasti. Ehdottomuus ei ole hyvinvointiteko!

Terveisin,

Venla Eronen

12 kommenttia:

  1. Taas täällä annetaan se kuva, että vain "täydellisesti laihdutussääntöjä noudattava" sairastaa syömishäiriötä. Ilmeisesti liian vähän syövä, pelkkää karkkia uskaltava, ei sairasta. Tai paikallaan pysyvä, ei urheilua pakkomielteisesti harrastava. Vain sokeriton, suolaton, -ton, -ton, -ton on sairas. Sitä mieltä minäkin olen, harmi vaan ettei läheiseni sitä ymmärrä. Olisi erittäin toivottavaa saada kirjoitusta siitä, kuinka yleinen oikeasti "oppikirja-anoreksia" on kaikkien syömishäiriöiden joukossa. -Melko harvinainen. Kaikkien "turvaruokaa" ei ole kurkkusiivut eikä läheskään se terveellisin vaihtoehto. Blogissanne vieraillessa saa aivan päinvastaisen kuvan. Ehkä en kuitenkaan nyt kirjoita omaa romaania tänne näistä epäkohdista. Kenties te voisitte?

    VastaaPoista
  2. Olipas omituinen teksti jossa meni nyt ihan sekaisin puurot ja vellit. Missään terveyssuosituksissa ei väitetä että sokeria ja suolaa ei voi syödä ollenkaan tai istuminen olisi kokonaan kiellettyä. Yhdessäkään terveyssuosituksessa ei myöskään kehoteta ehdottomuuteen tai mustavalkoisuuteen. Ei terveyssuosituksistakaan kannata tehdä mitään mörköä, se sairaus ne ehdottomuudet asettaa, ei suositukset. Terveyssuositukset ovat juuri sitä mitä väittävätkin - suosituksia siitä, miten pysyä terveenä, ei sairaana.

    VastaaPoista
  3. Miten osastolla suhtaudutaan esim. istumiseen onko ok olla tietokoneella tai lukea seisten, pitää taukojumppaa, nousta ylös 30min välein? pitäisikö alipainoisen istua/maata 8tuntia päivässä? Mielestäni sekään ei ole terveellistä, eikä suositellakaan. Istuminen tappaa on ehkä vähän radikaalisti sanottu mutta tutkimustuloksia katsellen istuminen on haitaksi(tule vaivat, ummetus, diabetes...)Kyseenalaistetaanko normaalipainosta "tervettä" ihmistä siitä jos hän ei syö sokeria, gluteiinia tai eineksiä? Tuntuu että anoreksiaa syyllistetään tästäkin. Julkiksista esim. Karita Tykkä ja Kylli Kukk eivät syö mitään näistä ja suosivat superfoodeja eikä heidän valintoja pidetä sairaina. Ja onko sitä sokeria pakko syödä jos ei oikeasti maistu? Ei sokeri ole välttämätöntä. Jokainen elää omien arvojen ja mieltymysten mukaan. Jos raakasuklaa on parempi syö sitä eikä väkisin fazerin sinistä. Itse en ota kylässä pullaa/kakkua vain kohteliaisuuden vuoksi ja koska ei maistu. Toki jos tykkää mielestäni ok, kohtuullisuus kuten kirjoititte. "pakotetaanko" osastollanne sitten sokerin käyttöön?

    VastaaPoista
  4. Juurihan tähän yhteiskunta kannustaa; välttää istumista. Onko ok seistä junassa/bussissa, harjata hiukset seisten, seistä odottamassa vuoroa pankissa, pitää kävelykokouksia, seisomapalavereja ja syödä välipala seisten? Välillä tuntuu, että siinä missä syömishäiriöisen tekee näitä asioita pistetään sairauden piikkiin kun taas terveelle se on täysin sallittua. Syömishäiriöiselle sokerin välttäminen, kuntosaliharjoittelu, liika maustaminen, kasvisruokailu ja venyttely telkkaria katsellessa on oireilua, muille ei. Missä menee raja sairaan ja terveen tottumuksissa?

    VastaaPoista
  5. Moikka! Mulla olisi muutama kysymys liittyen ruokailuihin osastolla:
    Voiko osastolla noudattaa kasvisruokavaliota?
    Onko teillä tarkkoja ruoka-aikoja?
    Kertoisitteko esimerkin ateriasuunnitelmasta?

    Kiitos jos vastaatte!

    VastaaPoista
  6. Ompa tänne tulvinut kommentteja :"D Itelle tulee kans vähän sellanen olo näitä juttuja lukiessa, että syömishäiriö on vaan tekosyy välttää velvollisuuksia ja päästä viiden tähden hoitoon. Mitä näitä nyt on ollut mediassakin, tapauksia jotka ovat pelkästä päätöksestä "alkaneet syömishäiriöisiksi" ja pilanneet siinä samalla monen ihmisen elämää. En tiedä onko sairaus edelleen niin romantisoitu ja mediaseksikäs, että se todella saa ihmisiä tavoittelemaan diagnoosia. Ymmärrän näkemyksiä siitä, että sairaus on vain "pelleilyä" ja hyväksi koettu vallankäyttö väline. Ymmärrän myös persoonallisuushäiriön mahdollisuuden käytöksen taustalla. Väkisinkin saa jatkuvasti sellaista kuvaa, että sairauden varjolla saa elää epäterveellisesti. Sillä eihän nyt kerran sen tittelin saanut saa olla syömättä herkkuja tai toimia millään tapaa epäitsekkäästi. Ja sitten kun päätetään taas alkaa syömään normaalisti on sankarittaren mitali nostettava kaulalle ja jaettava "rankkoja kokemuksia" mediassa kaikille. Vaikka lähtökohta olisi unohtunut; tarkoituksella hankittu oireilu.

    VastaaPoista
  7. Onpas tänne tullut paljon kommentteja. Yritän nyt vastata niihin tähän kerralla.

    Ajattelen, että oikeastaan ei ole oleellista mitä tarkalleen kukin tekee. Oleellisempaa on tarkastella miksi ihminen niin tekee. Elämä muuttuu nopeasti ahdistuksen täyteiseksi, jos melkein aina seisoo eikä uskalla juurikaan syödä mitään sokeripitoista tms, koska ei uskalla toimia muulla tavalla ja pelkää, että jotain kamalaa tapahtuu.

    On totta, että varsinaiset viralliset suositukset eivät kannusta äärimmäisyyksiin, mutta tapa, jolla asiat esitetään mediassa – mediaseksikkäästi tietenkin ja mielipiteitä provosoivasti – on usein melko äärimmäistä. Näemme usein (ei siis tietenkään aina), kuinka syömishäiriöön (ei vain anoreksiaan, vain muihinkin syömishäiriöihin) sairastunut on ottanut nämä ohjeet kirjaimellisesti ja tullut rakentaneeksi itselleen vankilan, jossa on pakko suorittaa nämä asiat täydellisesti siinä pelossa, että muuten tapahtuu katastrofi. Siksi ajattelemme, että voisi olla hyvä jos suosituksia esitelleessään medialla olisi mielessä kohtuus eikä lööpeissä ehdotettaisi äärimmäisiä toimintamuotoja. Vaihtoehtoisesti meidän pitäisi lukijoina suhteuttaa viesti ja olla ottamatta sitä liian tosissaan. Valitettavasti kaikki eivät siihen pysty. Näistä syistä osastollamme opetellaan syömään myös esimerkiksi niitä herkuja. Ajattelemme, että joustava ja salliva ruokavalio edistää syömishäiriöstä toipumista ja on muutenkin terveydelle hyväksi.

    Syömishäiriön muotoja on monenlaisia. On totta, että osa pystyy esimerkiksi syömään karkkia, osa ei, osa liikkuu pakkomielteisesti, osa ei. Syömishäiriön ilmiasua on yhtä monta kuin sairastunuttakin. Kaikkien näkökulman kuvailu ei valitettavasti yhdessä kirjoituksessa onnistu mitenkään. Itse työskentelen kokovuorokautisella osastolla ja kirjoitan varmasti hyvin vahvasti siellä oppimani ja näkemäni pohjalta, koska tarvitsen aina kirjoitukseeni jonkinlaisen kokemuspinnan, jotta en vain kirjoittaisi kouluesseemäisiä kirjoituksia, joissa toistaisin vain tutkimuksia ja muiden esille nostamia näkökulmia. Tästä syystä anoreksian (ja bulimian) korostuminen kirjoituksissani on mahdollista.

    Ruokavaliokysymykseen liittyen: Osastolla on mahdollista noudattaa kasvisruokavaliota. Ravitsemus suunnitellaan aina yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Esimerkki ateriasuunnitelman antaminen on jokseenkin vaikeaa, koska ateriasuunnitelmat ovat aina yksilöllisiä. Yleisesti voin kuitenkin todeta, että suunnitelmat eivät ole määritelty tarkasti energiamäärän mukaan. Meillä ei siis ole esimerkiksi ateriasuunnitelmaa 2000 kcal. Ateriasuunnitelmissa on mainittu ruokien määrät deseinä, laseina, kappalemäärinä, lusikallisina jne. Esim. Aamupalalla voi olla vaikka 3 dl puuroa, 1 dl marjoja, 1 rkl pähkinöitä ja lasi maitoa. Lounaalla voi olla vaikka 4 pyörykkää, 1,5 dl riisiä, 0,5 dl kastiketta, lämpimät kasvikset, salaatti, salaattikastike ja lasi piimää. Tällaisella ajatuksella siis kaikki päivän ateriat kootaan.

    Terveisin,

    Venla Eronen

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja asiallisesta vastauksesta kommentteihin Venla!

    VastaaPoista
  9. olisi mielenkiintoista saada viikon ruokalista mitä siellä syödään ja tehdäänkö itse ruokaa? jonkinlainen ateriasuunnitelma jos sellaisen uskaltaa julkaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Huomasito, että aiemmassa kommentissani oli kuvattu ideaa, miten ateriasuunnitelma rakennetaan?

      Tässä olisi esimerkki viikon ruokalistasta (ei ole mikään virallinen, vaan olen rakentanut sen suunnilleen sellaiseksi, mitä se voisi olla):

      Ma:
      Lounas: Kasvispyörykät, riisi, tzatsiki
      Välipala: Mansikkarahka
      Päivällinen: Makaronilaatikko

      Ti:
      Lounas: Lohi, perunamuussi ja yrttikastike
      Välipala: Hedelmäsmoothie
      Päivällinen: Kasvissosekeitto ja patonki

      Ke:
      Lounas: Jauhelihakastike ja spagetti
      Välipala: Omenapiirakka ja mehu
      Päivällinen: Uunimunakas

      To:
      Lounas: Kanafile, kvinoa ja bearnaisekastike
      Välipala: Hedelmäsalaatti
      Päivällinen: Kalakeitto

      Pe:
      Lounas: Jauhelihapihvit, peruna ja tomaattikastike
      Välipala: Korvapuusti ja mehu
      Päivällinen: Tofu-riisinuudelisalaatti

      La:
      Lounas: Broileripyörykät, riisi ja hedelmäsalsa
      Välipala: Jäätelötuutti
      Päivällinen: Intialainen kasvispata

      Su:
      Lounas: Kasvispihvit, peruna ja juustokastike
      Välipala: Skyr-rahka
      Päivällinen: Pinaattikeitto ja kananmuna

      Lisäksi päivällisellä ja lounaalla voi olla leipää. Lounaalla on myös lämpimiä kasviksia ja salaattia. Juomina vaihtoehtoina maito, piimä, mehu ja vesi.

      Iltapala rakennetaan puuroa lukuunottamatta samoista vaihtoehdoista kuin aamupala. Osalla voi myös olla myöhäisiltapala.

      Meillä on oma kokki, joka tekee ruuat. Pidemmällä hoidossa olevat tekevät välillä ruokaa myös keittiöryhmässä tai itsenäisesti.

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista
    2. Näköjään ne aamupala vaihtoehdot jäivät vielä jonnekin. Eli aamupalalla on on tarjolla mm. Puuroa, leipää päällisineen, muroja, mysliä, weetabixia, jugurttia, viiliä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, tuoremehua ja maitoa. Näistä sitten rakennetaan kullekin mieluisa aamupala ateriasuunnitelman mukaan. Ateriasuunnitelmassa voi olla myös useita vaihtoehtoja aamuopalaksi tai erilainen aamupala eri päivinä.

      T:Venla

      Poista