Kesäkuntoon! -Mutta miksi ja millä hinnalla?

Toukokuu on monille se aika vuodesta, jolloin lähestyvä kesä ja kesäloma eivät näyttäydykään edessä häämöttävänä helpotuksena vaan deadlinena, johon mennessä pitää saada kaikki kuntoon. Alkuvuoden työprojektit tai kouluesseet pitää saada vietyä loppuun ja työpöytä tyhjäksi. Lisäksi oma keho pitäisi saada tiristettyä ja pumpattua Baywatch -kelpoiseksi ja säänmukaiseen vaatetukseen sopivaksi. 

 

Kiristetään sekä vyötä, että työtahtia. Pidennetään työpäivää ja skipataan tauot. Työpäivän jälkeen raahaudutaan hampaat irvessä uuteen Fit for Summer -valmennukseen, joka lupaa kesäksi uudet pakarat. Kunhan siis jaksaa kurinalaisesti noudattaa suolatikuista koostuvaa valmennusdieettiä ja korvata sosiaaliset menot Hiit-treeneillä. Aika pian saattaa huomata, että housujen vyön sijasta kiristyykin päätä ympäröivä vanne, kun stressin seurauksena kortisolitasot kohisevat elimistössä kevättulvan lailla. 

 

Loman lähestyessä paineet kasvavat, kun hartaasti odotettuihin lomaviikkoihin pitäisi mahduttaa seitsemän eri huvipuistovierailua, junamatka Euroopan halki ja instatäydellistä chillausta auringonlaskussa laiturilla. Niin ja ne siskon kummin veljen kaiman häät, joissa viimeistään pitäisi mahtua siihen laventelinväriseen kaason mekkoon, joka tilattiin kokoa liian pienenä, ettei varmasti tulisi luistettua laihduttamisesta. 

 

Stressin noustessa palautuminen jää olemattomaksi, ahdistus voimistuu ja unen laatu heikkenee. Laihduttamisesta johtuva energiavaje pahentaa sekä väsymystä että itsekriittisiä ajatuksia ja lisää pelkoa epäonnistumisesta. Mitä jos en laihdukaan tarpeeksi? Mitä jos en ehdikään tehdä kaikkea? Kasautuvat paineet ja ankara kehosuhde todennäköisesti johtavat siihen, että loma aloitetaan akku (ja vatsa) tyhjänä, rantapäivistä nauttiminen unohtuu ja suunnitelmat suoritetaan mekaanisesti läpi palatakseen sitten arkeen vielä väsyneempänä kuin ennen lomaa.

Kuulostaa kärjistetyltä ja toivottavasti sitä onkin! Mutta ilmiö on varmasti monelle tuttu ja tunnistettava. Mitä sitten voisimme tehdä toisin, jotta emme ajaisi sekä mieltämme että kehoamme siihen ahtaimpaan piippuun näin kesän kynnyksellä? Ensimmäinen ja tärkein teko on varmasti tulla tietoiseksi kaikesta siitä, mikä meihin vaikuttaa. Mistä kaikkialta painetta tulee, mikä tulee ulkoapäin ja minkälaisia paineita luomme itse itsellemme. Toinen askel on miettiä, voinko päästää irti sellaisista paineista, joita en tarvitse tai halua. 

 

Ympäröivä todellisuutemme on täynnä erilaisia stressin aiheuttajia. Yhteiskunnassamme on paljon laihuutta ihannoivia asenteita, jotka aiheuttavat monenlaista vahinkoa ja kärsimystä. Myös markkinatalouden eurolaskurit kääntävät mielellään ihmisten katseet omiin kehoihin ja kysymään: kelpaanko tällaisena. (Sitten meille myydään kaikenlaista.) Mutta onko vaaka todella se moderni kristallipallo, jonka lukema ennustaa meille, tuleeko kesästä hyvä vai huono? Onko sillä valta kertoa meille, saammeko me olla näkyvillä ja nauttia olostamme? Ja kuka sen vallan sille antaa? Ajattelenkin, että seuraava askel on ottaa valta omiin nimiin, lopettaa laihduttaminen ja hylätä vaaka omaan arvoonsa. 

 

Entä onko kaikki työt todella saatava tehtyä ennen kesää? Keneltä me tarvitsemme luvan jäädä “ansaitulle kesälomalle”. Eihän kesälomaa tarvitse ansaita, vaan se kuuluu meille. Loma kuuluu meille, koska me kaikki tarvitsemme lepoa ja rentoutumista palautuaksemme. Stressillä on tärkeä vaikutus suorituskykyymme sopivina annoksina, mutta pitkäkestoisena se alkaa aiheuttaa meille enemmän haittaa kuin hyötyä. Voisimmeko siis neljäntenä askeleena hylätä ajatuksen, että rentoutua voi vasta sitten, kun on ensin raadettu? Ehkä voisimme nauttia kesästä enemmän, jos tässä kohdassa vuotta alkaisimmekin tietoisesti laskea stressitasojamme sen sijaan, että kiristämme tahtia. 

 

Viidentenä askeleena kannustaisin meitä kaikkia vähentämään kesäloman lataamista täyteen odotuksia ja ohjelmaa, jättämään tilaa hengitykselle sekä antamaan varpaille luvan viedä meitä spontaanisti sinne, mikä houkuttaa. Usein ne mieleenpainuvimmat kesämuistot ovat sellaisia, joita emme ole etukäteen suunnitelleet. 

 

Ja ne kesävaatteet ja niihin mahtuminen! Laihdutuskulttuuri on lihavuusfobisen yhteiskunnan haitallinen sivutuote, joka usein ylläpitää väestön terveysongelmia sen sijaan että vähentäisi niitä. Nopeita tuloksia lupaavien pikadieettien hyödyt jäävät usein lyhyiksi ja pinnallisiksi, koska ne eivät pohjaa sellaiseen elämäntapaan, jota olisi mahdollista tai järkevää jatkaa pitkään. Itsestä huolehtiminen ei ole yhtä kuin laihduttaminen. Laihduttamisen sijasta meidän olisi hyödyllisempää nostaa katseemme vaa’asta, suunnata huomio tuntemuksiimme ja arvoihimme ja kuulostella sitä, mitä tarvitsemme voidaksemme paremmin. 

 

Kierroksilla käyvä mieli ja keho kaipaavat ensisijaisesti lepoa palautuakseen kuormituksesta. Rentoutumalla kutsumme mielihyvähormonit avuksemme, jolloin stressin haittavaikutukset vähenevät. Rauhallisempi keho ja armollisempi mieli voivat nauttia myös liikunnan hyvinvointivaikutuksista ilman tarpeetonta laihdutusrääkkiä. Tyynempi mieli ohjaa myös työntekoamme järkevämmin kuin mieli, jolla on hätä. Kuudes askel olkoon siis sama kuin kolmas askel: Ei laihduteta! (Lisäksi, opetellaan rentoutumaan).

 

Voisimmeko siis päästä vähemmän stressaantuneina kesälomalle, jos aloittaisimme lomalle laskeutumisen ajoissa, luopuisimme liiasta suorittamisesta ja antaisimme kehollemme rauhan? Varmasti kannattaa ainakin kokeilla! Olemalla itsellemme lempeitä ja myötätuntoisia, kutsumme hyvää luoksemme ja löydämme sitä helpommin sekä itsestämme että ympäriltämme. Kun toivomme itsellemme hyvää, osaamme myös luontevammin tehdä sellaisia asioita, jotka ovat meille hyväksi. Liikunnassakin on enemmän järkeä, jos sitä tekee siksi että se on hauskaa, kuin siksi että “pitää laihtua”. 

 

6.5 vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää vastalauseeksi laihdutuskulttuurille ja sen haitoille. Laihdutuskulttuurin synkät puolet näkyvät työssämme Syömishäiriökeskuksessa monella tavalla ja haluamme omalta osaltamme pitää mölyä sen puolesta, ettei vaaka olisi se, joka yhteiskunnassamme määrittää kenenkään arvoa, lupaa näkyä, tehdä asioita, iloita tai osallistua. Ja jaamme Syömishäiriöliiton näkemyksen ja viestin siitä, että Älä laihduta -päivää tulisi viettää vuoden jokaisena päivänä. Laihduttaminen ei ole ongelmien ratkaisu vaan osa ongelmaa. Eikä laihdutuskulttuurin hylkääminen ole vain yksilön, vaan myös yhteiskunnan tehtävä. 

 

Viimeinen askel kohti stressittömämpää kesää onkin osallistua somessa Alä laihduta -päivään käyttämällä tunnistetta #älälaihduta365. Ota Instagramissa seurantaan myös @syomishairioliitto, jonka tämän vuoden Älä laihduta -päivän teemana on punnitseminen. Seuraa myös @etelansylin ja @syomishairiokeskuksen somekampanjaa joustavan liikuntasuhteen puolesta. 

 

Aurinkoisin terveisin 

 

Siiri Korpiniitty