Tämänkertaisessa blogikirjoituksessa käsitellään tuoretta, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehtyä tutkimusta, jossa selvitettiin rajoittuneen syömiskäyttäytymisen, syömishäiriöiden sekä kuukautiskierron häiriöiden yleisyyttä suomalaisilla naisurheilijoilla. Lisäksi tutkittiin, onko näiden tekijöiden yleisyydessä eroja urheilijoiden tason, iän tai lajityypin suhteen tarkasteltuna. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös edellä mainittujen tekijöiden yhteyttä vammojen ilmaantumiseen sekä vammavuorokausien lukumäärään vastaushetkeä edeltävän vuoden aikana.
Käyn seuraavaksi läpi sitä, millä tavalla tutkimusaineisto kerättiin ja miten haasteita syömisessä ja kuukautiskierrossa tutkittiin. Jos haluat lukea vain tutkimuksen tuloksista, hyppää suoraan Tutkimuksen löydökset -osioon.
Tutkimusmenetelmät
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jonka linkkiä jaettiin Suomen Olympiakomitean, lajiliittojen ja urheiluakatemioiden avustuksella sekä sosiaalisessa mediassa. Kyselyyn toivottiin vastauksia vähintään 15-vuotiailta naisurheilijoilta aina kilpakuntoilijoista kansainvälisen tason urheilijoihin. Kysely oli avoinna toukokuusta elokuuhun vuonna 2020.
Nyt julkaistun tutkimuksen aineisto koostui 846:sta 15–45-vuotiaasta naisurheilijasta, jotka kilpailivat yhteensä 67:ssä eri lajissa. Kyselylomakkeella rajoittunutta syömiskäyttäytymistä, eli ruokavalion tarkkaa rajoittamista ja kontrollointia, sekä syömishäiriöitä kysyttiin yksittäisillä kysymyksillä. Kuukautiskiertoon liittyen kysyttiin mm. kierron kestoa vuorokausissa, edellisten kuukautisten ajankohtaa sekä kuukautisten lukumäärää edellisen vuoden aikana. Lisäksi tutkittavilta tiedusteltiin hormonaalisten valmisteiden käytöstä.
Kuukautiskierron häiriöksi katsottiin yleisen käytännön ja suositusten mukaisesti (Nattiv ym. 2007; Koltun ym. 2020; Elliott-Sale ym. 2021) seuraavat tilanteet: 1) kuukautiskierron pituus (aika kuukautisten alkamisesta seuraavien kuukautisten alkuun) oli tavallisesti yli 35 vuorokautta, 2) edellisistä kuukautisista oli vähintään kolme kuukautta, 3) edellisen vuoden aikana oli ollut alle yhdeksät kuukautiset, 4) kuukautiset eivät olleet alkaneet 15 ikävuoteen mennessä tai 5) urheilija raportoi käyttävänsä hormonaalista ehkäisyä siksi, että muuten kuukautisia ei tulisi. Kuukautiskiertoa koskevissa kysymyksissä tarkasteltiin vain niitä urheilijoita, jotka eivät käyttäneet hormonaalista ehkäisyä tai jotka raportoivat käyttävänsä hormonaalista ehkäisyä siksi, että muuten kuukautisia ei tulisi. Näin toimittiin siksi, että hormonaalisen ehkäisyn käyttö voi peittää kuukautiskierron häiriöt alleen (De Souza ym. 2014; Mountjoy ym. 2018), eikä hormonaalisia valmisteita käyttävillä pystytä päättelemään, tulisivatko kuukautiset säännöllisesti ilman hormonaalista ehkäisyä.
Tutkimuksen löydökset
Tutkimukseen osallistuneista naisurheilijoista 25 % raportoi rajoittuneesta syömiskäyttäytymisestä, 18 % nykyisestä tai aikaisemmasta syömishäiriöstä ja 32 % kuukautiskierron häiriöstä. Edellä mainittujen tekijöiden yleisyydessä ei ollut eroa korkeamman tason eli kansallisen ja kansanvälisen tason urheilijoiden ja alemman tason eli kilpakuntoilijoiden ja piiri- tai aluetason urheilijoiden välillä. Sen sijaan nuorempia (15–24-vuotiaita) ja vanhempia (25–45-vuotiaita) urheilijoita verrattaessa nuoremmat raportoivat useammin kuukautiskierron häiriöistä ja vanhemmat useammin nykyisestä tai aikaisemmasta syömishäiriöstä.
Kun urheilijat jaettiin lajityyppien mukaan painoherkkien ja ei-painoherkkien lajien harrastajiin, havaittiin, että rajoittunut syömiskäyttäytyminen, nykyinen tai aikaisempi syömishäiriö ja kuukautiskierron häiriöt olivat yleisempiä painoherkkien lajien harrastajilla. Painoherkillä lajeilla tarkoitettiin lajeja, jossa paino tai ulkonäkö ovat suorituksessa keskeisessä asemassa. Tällaisiksi lajeiksi luettiin esteettiset ja kestävyyslajit sekä painoluokka- ja hyppylajit, kun taas ei-painoherkiksi katsottiin tekniset lajit sekä teho- ja palloilulajit.
Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että edeltävän vuoden aikana harjoittelun tai kilpailemisen estänyt urheiluvamma oli sattunut 62 %:lle rajoittuneesta syömiskäyttäytymisestä raportoivista urheilijoista ja 68 %:lle nykyisestä tai aikaisemmasta syömishäiriöstä raportoivista urheilijoista. Urheilijoilla, jotka eivät raportoineet rajoittuneesta syömiskäyttäytymisestä tai syömishäiriöstä, luvut olivat 54 % ja 53 %, eli heillä vammojen ilmaantuminen oli jonkin verran harvinaisempaa. Kuukautiskierron häiriöistä raportoineista urheilijoista 40 % oli joutunut jättämään harjoituksia tai kilpailuita väliin vamman vuoksi vähintään kolmen viikon verran viimeisen vuoden aikana. Urheilijoilla, joilla ei ollut kuukautiskierron häiriöitä, vastaava luku oli 27 %. Rajoittunut syömiskäyttäytyminen ja syömishäiriöt olivat siis yhteydessä vammariskiin, ja kuukautiskierron häiriöt yhdistyivät suurempaan vammavuorokausien lukumäärään.
Tuloksia tulkitessa on tärkeää huomioida se, että tiedot kerättiin yhdessä aikapisteessä, mistä johtuen tulokset eivät suoraan osoita, että rajoittunut syömiskäyttäytyminen ja syömishäiriöt lisäisivät vammariskiä tai että kuukautiskierron häiriöt vaikuttaisivat vammavuorokausien määrään lisäävästi. Tutkimuksen tuloksista selviää myös, että urheilijoilla, jotka raportoivat kuukautiskierron häiriöistä, oli matalampi kehon painoindeksi kuin urheilijoilla, jotka raportoivat säännöllisestä kuukautiskierrosta. Lisäksi kuukautiskierron häiriöistä raportoiville urheilijoille kertyi myös enemmän harjoitustunteja kuin säännöllisestä kuukautiskierrosta raportoiville. Näin ollen voikin olla, että kuukautiskierron häiriöiden ja vammavuorokausien välinen yhteys selittyy pikemminkin suuremmalla harjoittelumäärällä ja/tai matalammalla painoindeksillä kuin sillä, että kuukautiskierto ei ole säännöllinen.
Huolimatta siitä, että tämän tutkimuksen perusteella ei voida päätellä syy-seuraussuhteita, aikaisemmista tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että urheilijoiden rajoittunut syömiskäyttäytyminen ja syömishäiriöt johtavat monissa tapauksissa kulutukseen nähden liian alhaiseen energiansaantiin ja tätä kautta altistavat urheilijan monille terveyshaasteille (mm. Mountjoy ym. 2018). Syömishäiriöoireet on myös aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty vammoihin nuorilla ja nuorilla aikuisilla urheilijoilla (Thein-Nissenbaum ym. 2011; Scheid & Stefanik 2019), ja nyt tehty tutkimus osoittaa, että yhteys vammojen ja syömishäiriöiden välillä löytyy myös silloin, kun tarkastellaan vain vanhempia (25–45-vuotiaita) urheilijoita. Näyttää siis siltä, että syömisen haasteet yhdistyvät vammoihin urheilijoilla iästä riippumatta.
Miten näitä tuloksia sitten voisi hyödyntää käytännössä? Koska tulosten mukaan haasteet syömisessä ja kuukautiskierrossa ovat yleisiä kaiken tasoisilla urheilijoilla, olisi tärkeää, että urheilijat ja heidän kanssaan toimivat henkilöt kiinnittäisivät tarpeeksi aikaisessa vaiheessa huomiota syömisen haasteisiin ja kuukautiskierron häiriöihin. Usein edelleen tunnutaan ajattelevan, että mitä alhaisempi on paino, sitä parempi on suorituskyky, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen ja suoraviivainen. Joissain tapauksissa painon optimointi voi päinvastoin alentaa suorituskykyä lisääntyneiden vammojen myötä. (Huomaa, että riittämätön energiansaanti voi aiheuttaa haasteita optimaaliselle suorituskyvylle myös ilman vammojen ilmaantumista, kuten VanHeest ja kollegat (2014) osoittivat tutkimuksessaan.)
Tutkimusjulkaisu on avoimesti luettavissa osoitteessa https://www.mdpi.com/2072-6643/13/9/3275. Tutkimus on osa laajempaa Jyväskylän yliopiston ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Naisurheilija 2.0 -hanketta, jota johtaa liikuntatieteiden tohtori Johanna Ihalainen.
Kirjoittaja:
Suvi Ravi, tutkimuksen vastaava kirjoittaja ja väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Lähteet:
Elliott-Sale, K. J., Minahan, C. L., de Jonge, X. A. J., Ackerman, K. E., Sipilä, S., Constantini, N. W., ... & Hackney, A. C. (2021). Methodological considerations for studies in sport and exercise science with women as participants: a working guide for standards of practice for research on women. Sports Medicine, 51(5), 843–861.
De Souza, M. J., Nattiv, A., Joy, E., Misra, M., Williams, N. I., Mallinson, R. J., ... & Panel, E. (2014). 2014 Female Athlete Triad Coalition Consensus Statement on treatment and return to play of the female athlete triad: 1st International Conference held in San Francisco, California, May 2012 and 2nd International Conference held in Indianapolis, Indiana, May 2013. British journal of sports medicine, 48(4), 289–289.
Koltun, K. J., Williams, N. I., & De Souza, M. J. (2020). Female Athlete Triad Coalition cumulative risk assessment tool: proposed alternative scoring strategies. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism, 45(12), 1324–1331.
Mountjoy, M., Sundgot-Borgen, J. K., Burke, L. M., Ackerman, K. E., Blauwet, C., Constantini, N., ... & Budgett, R. (2018). IOC consensus statement on relative energy deficiency in sport (RED-S): 2018 update. British journal of sports medicine.
Nattiv, A.; Loucks, A.B.; Manore, M.M.; Sanborn, C.F.; Sundgot-Borgen, J.; Warren, M.P. (2007) American College of Sports Medicine Position Stand. The Female Athlete Triad. Med. Sci. Sports Exerc. 39(10), 1867–1882.
Scheid, J. L., & Stefanik, M. E. (2019). Drive for Thinness Predicts Musculoskeletal Injuries in Division II NCAA Female Athletes. Journal of Functional Morphology and Kinesiology, 4(3), 52.
Thein-Nissenbaum, J. M., Rauh, M. J., Carr, K. E., Loud, K. J., & McGuine, T. A. (2011). Associations between disordered eating, menstrual dysfunction, and musculoskeletal injury among high school athletes. journal of orthopaedic & sports physical therapy, 41(2), 60–69.
VanHeest, J. L., Rodgers, C. D., Mahoney, C. E., & De Souza, M. J. (2014). Ovarian suppression impairs sport performance in junior elite female swimmers. Medicine and science in sports and exercise, 46(1), 156–166.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti