perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kun tunteet hyökkäävät kimppuun

Kaikki tiedämme millaista on, kun ”kuppi menee nurin” tai ”pää räjähtää”. Tapahtuu jotain, mikä saa mielemme aivan sekaisin. Tämän tunnekuohun vallassa tulemme sitten tehneeksi tai sanoneeksi jotain, mitä myöhemmin katkerasti kadumme. Toisinaan kuohu voi jäädä päälle päiväkausiksi ja puskea mielialan lattianrajaan.



Tyypillistä on, että kuohahduksen tapahtuessa emme itse edes oikein huomaa mitä meissä tarkalleen tapahtui. Tiedämme vain, että joku sanoi tai teki jotain tai mieleemme tuli ajatus tai muisto, jonka jälkeen vain pimahti. Mielemme alkaa pyöritellä erilaisia skenaarioita, joissa kostamme meitä loukanneelle henkilölle sanomalla jotain nasevaa ja veret seisauttavaa tai muistelemme kaikkia niitä kertoja, jolloin olemme saaneet samanlaista kohtelua osaksemme. Vihan tunne mielessä vain yltyy ja koemme olevamme tunnekuohun armoilla.

Tämä on esimerkki ”putoamisesta” tunteeseen. Toiset kutsuvat sitä tunteeseen identifioitumiseksi. Pointtina on, että tunteemme sokaisee meidät ja vaikuttaa havainnointi- ja ajattelukykyymme niin, että hahmotamme kaiken vain tuon tunteen kautta. Näemme esimerkiksi vihamme kohteena olevan ihmisen yksinomaan pahana, kun taas rauhallisena hetkenä pystymme näkemään laajemmin ja tajuamme, että tuossa henkilössä on myös hyviä puolia. Kenties jopa ymmärrämme empaattisesti miksi hän tuli sanoneeksi loukkaavat sanansa.

Fysiologisesti tunnekuohu näkyy aivoissa mantelitumakkeen (tunnekeskus) aktiviteetin nousuna ja aivokuoren (ajattelukyky) aktiviteetin samanaikaisena madaltumisena. Se tarkoittaa, että voimakkaan tunteen vallassa ollessamme emme pysty ajattelemaan selkeästi. Aivomme toimivat niin. Tunne ylös, ajattelu alas.

Syömishäiriöissä on tyypillistä, että loukkauksen koettuaan henkilö kääntääkin vihan itseään kohtaan. Toisen ihmisen vihaaminen tuntuu liian uhkaavalta, joten mielen on turvallisinta kanavoida viha henkilöä itseään vastaan. Kun jonkun muun mieli täyttyy ”Minä kyllä näytän sille kehvelin puupäälle taivaan merkit” -tyyppisillä ajatuksilla, syömishäiriötä sairastavan mieli täyttyykin ”Olen ällöttävä, enkä kelpaa mihinkään. Olisi parasta kuolla” -tyyppisillä ajatuksilla.

Suuntautui viha sitten ulos tai sisäänpäin tärkeintä olisi ymmärtää, että kyse on mielen ja kehon automaattisesta reaktiokombinaatiosta, joka usein ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan.

Ja tämä on se vaikea asia.

Joku saattaisi ajatella: ”Miten niin ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan? Tuo junttihan juuri teki törkeästi. On päivän selvää, että koko sotku on hänen syytään. Hän aiheutti minulle tämän pahan mielen ja sen vuoksi hänen on kärsittävä tai pyydettävä anteeksi. Muuten vihaan häntä loppuelämäni.”

Todellisuus on kuitenkin mutkikkaampi. Nimittäin todellisuudessa tuon henkilön sanat aktivoivat meissä muiston tilanteesta tai ajasta, jolloin meille tärkeä henkilö on tehnyt tai sanonut jotain samankaltaista. Esimerkiksi paljon hylkäämistä, vähättelyä tai alistamista lapsena kokenut henkilö menee helposti pois tolaltaan samankaltaisten tapahtumien seurauksena nykypäivänä. Esimerkiksi arvostelluksi tuleminen voi tällaiselle henkilölle merkitä viestiä siitä, että hän on täysin epäonnistunut ihmisenä. Turvallisuutta ja rakkautta lapsena kokenut saattaisi todeta, että ”tuo ei ollut asiallista”, mutta hänen sisäinen tasapainonsa ei horjahtaisi noista pahoista sanoista. Arvostelluksi tuleminen saattaisi hänelle merkitä tervetullutta tilaisuutta kehittyä.

Menneisyytemme siis määrää kuinka mielemme systeemi kuulee ja ymmärtää muiden viestit. Turvattomalle henkilölle arvostelu voi olla sama kuin selkäsauna, toiselle se voi olla tervetullut ohjaus.

Tätä siis tarkoittaa, että reaktio ei ole suhteessa tapahtuneeseen asiaan. Reaktio on suhteessa menneisyytemme kokemuksiin ja siihen, kuinka nuo kokemukset ovat muokanneet mieltämme ja maailmankuvaamme.

Pahan asian sanonut tai tehnyt henkilö ei yleensä tiedä millainen on toisen henkilön mielen systeemi, joka hänen viestinsä tulkitsee. Siksi toisen kivulias reaktio voi tulla täysin yllätyksenä. Sitä voi olla jopa vaikea ymmärtää.

No mitä sille voi tehdä? Jos mielemme reagoi melko randomisti meille tapahtuviin asioihin, mitä sillä tiedolla tekee?

Hyvä kysymys.

Kun tämän tiedostaa, voi tehdä paljonkin. Tärkein vaikutus on, että tunnekuohusta pääsee nopeammin eroon. Eli tunteiden armoilla ei tarvitse enää viettää päiväkausia. Tunnekuohun poistuessa ajattelukyky palautuu normaaliksi ja on mahdollista reagoida harkiten ja rakentavasti tapahtuneeseen asiaan. Eli reaktiot, jotka myöhemmin kaduttavat ja nolottavat, jäävät vähäisemmiksi. Kaiken tämän seurauksena yleinen hyvinvointi kohenee.

Juttu on kuitenkin se, että tämä vaatii taitoa. Taitoa, joka on jokaisen opittavissa. Mitä enemmän harjoittelee, sitä pikemmin tulee mestariksi.

Eli mitä voisi alkaa harjoitella seuraavan tunnekuohun tullessa? Esimerkiksi näitä:
  1. Tunnekuohun tullessa, muistuta itsellesi, että tämä on mielesi systeemin automaattinen reaktio. Reaktio johtuu siitä, että tapahtuma on aktivoinut kipeän muiston menneisyydestäsi. Tämä muistutus auttaa sinua nousemaan pois tunnekuohun syövereistä aktivoimalla laajemman näkökulman.
  2. Kun mielesi alkaa pyöritellä syytöksiä ja vihaisia ajatuksia toista tai itseäsi kohtaan, katkaise ajatusketju alkuunsa. Näiden ajatusten salliminen voimistaa tunteeseen uppoamista ja pitkittää tunteen kivuliaisuuden kestoa. Katkaisemisen voi tehdä esimerkiksi siirtämällä huomion johonkin konkreettiseen asiaan, esimerkiksi ohiajavien punaisten autojen lukumäärään tai vaikkapa sudoku-ruudukkoon.
  3. Kun ajatukset meinaavat palata (ja ne tulevat tekemään sen monta kertaa), siirrä huomiosi rauhallisesti takaisin valitsemaasi asiaan. Sano, itsellesi esimerkiksi ”en halua voimistaa pahaa oloani, joten en anna näiden ajatusten vallata mieltäni”.
  4. Rauhoita mielesi esimerkiksi keskittymällä hengitykseesi laskemalla hengityksiä yhdestä kymmeneen ja sitten takaisin kymmenestä yhteen. Tee tämä muutaman kerran, kunnes huomaat hieman rauhoittuneesi.
  5. Päätä sitten mitä haluat tilanteessa tehdä. Omaa hyvin vointiasi parhaiten tukevat ratkaisut voivat olla esimerkiksi a) oman reaktion rauhallinen ja rehellinen selittäminen toiselle (”minulle tulee kurja olo, kun sanot/teet noin”) b) toisen kommentin jättäminen omaan arvoonsa c) tilanteesta poistuminen.
Millaisia keinoja sinä olet löytänyt tunnekuohujen voittamiseksi?

Terveisin,
Pia Charpentier

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti