perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulumietteitä Syömishäiriökeskuksesta – Kadotetusta joulusta kohti ilon juhlaa

Syömishäiriökeskuksen joulutunnelmassa on omanlaisia piirteitä. Joulun odotuksessa ei ole havaittavissa ihan sitä riemumieltä, jota kauppakeskuksissa kilkuttelevat joululaulut raikaavat ilmoille. Jännitystä sen sijaan esiintyy melkoinen määrä. Monilla jouluun saattaa kytkeytyä ikäviä muistoja riitelystä, ahdistuksesta ja syömishäiriön oireiden voimistumisesta. Joulu ja sen ilo onkin monille syömishäiriöön sairastuneille ikään kuin kadotettu. Syömishäiriökeskuksessa joulun pelkoa pyritään hälventämään ja joulun iloa yritetään tuoda asukkaiden mieliin hetki kerrallaan. 

Iloa joulun alla SHK:ssa tuo joulukalenteri
Asukkaat koristelevat myös joulukuusen
Meillä ensimmäisenä haasteena, mutta samalla pelon voittamisen keinona, on osastolla syötävä perinteinen jouluateria, jonka kokkimme suurella omistautuneisuudella valmistaa. Sitä asetutaan nauttimaan sekalaisin tuntein, sillä toisaalta kaikki normaalia edustava tuntuu hyvältä ja toisaalta se pelottaa - sehän uhkaa syömishäiriön hengissä säilymisen edellytyksiä. Useiden vuosien aikana olemme kuitenkin iloisin mielin saaneet nähdä, kuinka pelokkain ja epävarmoin tuntein jouluateriaa odottanut asukkaamme onkin selviytynyt jouluateriasta, ehkä jopa ensimmäisen kerran vuosiin, ja joskus jopa uskaltanut nauttia ateriasta. Pöydässä onkin lopulta ollut mukava tunnelma ja joulun tulo on saanut osakseen pientä hyväksyntää. "Näin kun minä syön kotonakin jouluna, niin joulu menee sittenkin ihan hyvin. Oloni onkin nyt hyvä ja turvallinen."

Syömishäiriökeskuksen joulupöytä odottaa ruokailijoitaan - tarjolla on monenlaisia jouluherkkuja!
Toisena haasteena on joululoman suunnittelu, jonka tarkoituksena on kuitenkin auttaa asukastamme löytämään uskoa joulusta selviytymiseen. Syömishäiriökeskuksessahan ei koskaan oteta lomaa paranemisesta, vaan sen on jatkuttava myös lomien aikana. Tämä edellyttää huolellista suunnittelua, sillä syömishäiriö väijyy ovelana kulman takana ja yrittää varastaa mahdollisimman monta hetkeä oireilulle. Syömishäiriö tietää, että perheessä ei ehkä haluta vaarantaa joulutunnelmaa puuttumalla liikaa sairauden yrityksiin saada itselleen tilaa, niinpä se näkee tässä oivan tilaisuuden. Tähän kaikkeen varaudutaan tarkoilla sopimuksilla sekä asukkaan että kotiväen kanssa. Omahoitajat ja ravitsemusterapeutti esimerkiksi pohtivat ahkerasti yhdessä asukkaiden kanssa kuinka joulupöydän antimia tulee nauttia, jotta niistä saadaan vastaavat ravintomäärät kuin osaston aterioista.

Joskus kuulemme vastalauseita, että eihän se ole normaalia, että suunnitellaan ruokalistaa ja noudatetaan tiukkoja ruoka-aikoja jouluna. Näinhän se tietenkin on, mutta syömishäiriöstä parannuttaessa ei voida vielä nauttia normaaliuden luksuksesta, vaan joudutaan laittamaan etusijalle paranemisen jatkuminen. Tähän tarvitaan tietyissä hoidon vaiheissa suunniteltu ruokalista ja ateriarytmi turvaa luomaan – näin siis myös jouluna.

Suunnittelu ja jouluun varautuminen aiheuttavat usein etukäteen monenlaista hankalaa oloa, mutta onnistuneesta joulunvietosta mieleen jäävä riemu on kyllä kaiken sen vaivan arvoista. Ilon tunne on valtaisa, kun joulu on onnistunut ilman syömishäiriön kaiken nielevää ahdinkoa. Kadotetusta joulusta on voinut saada jotain takaisin.

Kysyimme täällä Syömishäiriökeskuksessa eräänä päivänä asukkailtamme, että mitä he tuumailevat lähestyvästä joulusta. Reaktio oli sangen voimakas ja joulu miltei peruutettiin  koko kansakunnalta. Ehkä syömishäiriöstä paranemisen yksi mittari voisikin olla joulun ilon palautuminen. Kun joulu näyttäytyy mahdollisuutena olla yhdessä läheisten kanssa ja rentoutua, valojen loistona pimeän talven keskellä sekä lahjojen antamisen ja saamisen riemuna – siitä tietää, että syömishäiriö on perusteellisesti menettänyt otteensa. Ehkä voisimmekin antaa joulun muistuttaa meitä siitä, että hyvä olo, ilon löytäminen pienistä asioista, nautiskelu ja muiden seurasta nauttiminen ovat asioita, joihin kannattaa pyrkiä vuoden muinakin aikoina. Jouluna voidaan tehdä hyvän olon ryhtiliike ja jatkaa niillä eväillä kohti seuraavan vuoden seikkailuja. 


Millaisia mietteitä joulu sinussa herättää?

Jouluterveisin,

Pia ja Venla



3 kommenttia:

  1. Surullista miten syömishäiriö voikaan varastaa ihmiseltä ne tärkeimmät hetket ja ilon. Olen aina rakastanut joulunaikaa, mutta minunkin kohdallani sairaus teki siitä yhtä helvettiä. Tunnen olevani itse juuri tuossa kohdassa toipumisen tiellä, ensimmäistä kertaa vuosiin odotan aidosti joulun tuloa; kiireetöntä yhdessäoloa perheen kesken, kynttilöitä, tuoksuja ja rauhoittumista. Unohtamatta tietenkään niitä joulupöydän antimia! Viimeisten joulujen muistot hiipivät välillä mieleeni pelottelemaan, mutta tunnen päässeeni niin paljon eteenpäin ja "turvallisille vesille", että ehkäpä tänä vuonna pystyn vihdoin nauttimaan joulusta! :)

    Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa koko Syömishäiriökeskuksen väelle, ja kiitos tekemästänne korvaamattoman tärkeästä työstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet löytämässä jälleen joulun ilon. Lämpöistä ja rauhallista joulua sinullekin!

      Poista
  2. Minun on pakko kertoa eriävä mielipiteeni ateriasuunnitelmasta ja sen toimivuudesta. Olen sairastanut lähemmäs 15 vuotta ja olen jo kolmekymppinen ja vasta nyt hiljattaen olen ruvennyt parantumaan, koska olen noudattanut täysin päinvastaista toimintaa kuin teillä ja Suomessa yleensäkin.
    Olen ollut hoidossa myös teillä ja ikävä kyllä kokemukseni on erittäin negatiivinen. Minulle on aina hoitopaikoissa määrätty ateriasuunnitelma, joka on alusta asti aiheuttanut todella kovaa ahdistusta. Ateriasuunnitelmani ovat olleet suuruudeltaan hyvin pieniä - ei koskaan yli 2000 kcal - koska painoni normalisoitui hyvin vähällä. Joten miksi nostaa atsia?
    Nyt joudun maksamaan yli kymmenen vuoden mittaisista epäonnistuneista hoidoista, sillä kehoni on hyvin pahasti vaurioitunut. Vaikea-asteinen osteoporoosi kompressiomurtumilla ja sietämättömillä kroonistuneilla kivuilla sekä sisäelinten toimintahäiriöt.
    Jokin aika sitten vointini romahti rajusti ja olin hyvin lähellä heittää henkeni, koska sisäelimet olivat pettää (sydän, maksa, munuaiset). Jouduin osastolle, jossa minua ruokittiin pienellä atsilla refeedingin estämiseksi ja sanottiin, ettei atsia tarvitse nostaa enempää, koska paino nousee näinkin. Eli täsmälleen sama tilanne kuin aina ennenkin. Sanoin, etten ateriasuunnitelmaa pysty noudattamaan sen aiheuttaman suuren ahdistuksen vuoksi, ja kun osastolta lähdin, nostin kalorit 3000 kcal/pv ja siirryin noudattamaan MinnieMaudia. Se toimi. Ehdin pelastaa munuaiseni pysyviltä vaurioilta, sain aineenvaihduntani korjattua ja olen saavuttanut oman biologisen hyvinvointipainoni. Parantumiseni on pitkällä.

    Haluan antaa teille kunnolla ajattelemisen aihetta, sillä tiukka ateriasuunnitelma toimii vain harvoilla. Sen on tarkoitus antaa turvallisuuden tunnetta, mutta antaako se? Suurimmalle osalle se aiheuttaa ahdistusta ja häpeää, koska siitä tulee helposti raamattu: totta ja oikein on vain se, mitä atsissa lukee. Jos siinä ei lue kahta pähkinää, silloin ne pitää oksentaa. Jos aamupalalla lukee lasi mehua mutta sattuukin olemaan vain yksi omena kotona, menee päivä pilalle.
    Onko tämä teistä turvallista? Onko loppuelämän ajaksi vaurioitunut keho turvallista, koska ateriasuunnitelman pitäisi olla "turvallinen" ja painon nousta vain vähällä?

    Suomessa syömishäiriöiden hoito on todella pahasti retuperällä. Toisissa kaupungeissa on syömishäiriöihin erikoistuneita poleja, toisissa ei edes tk-lääkärit tajua sanaa syömishäiriö. Sitten taas yksityiset klinikat hakevat ulkomailta oppia, mutta tuloksena on täsmälleen sama: tiukka ateriasuunnitelma.
    Ateriasuunnitelma, joka on teidän mielestä turvallinen, mutta jonka syömishäiriö ottaa valtaansa äärettömän helposti. Desi riisiä, eikä riisiäkään yli.
    Turvallistako?

    VastaaPoista