keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tervetuloa Omenatupaan!

Toivotamme sinut tervetulleeksi omenatupaan. Omenatupa on yksityisen Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen blogi. Syömishäiriökeskukselta kysytään paljon erilaisia kysymyksiä syömishäiriöistä, niiden hoidosta ja kuntoutuksesta sekä tietenkin siitä millaisia Syömishäiriökeskuksen palvelut ovat. Ajattelimme, että blogi voisi olla hyvä kanava pohtia näitä teemoja. Omenatuvassa Syömishäiriökeskuksen työntekijät kirjoittavat avoimin mielin ja kriittisestikin yleisesti keskustelua, ihmettelyä tai kiinnostusta herättävistä aiheista. Emme halua välttää kiperiäkään aiheita tai lukijoiden esittämiä kysymyksiä. Lukijat voivatkin vapaasti ehdottaa meille aiheita blogiin. Syömishäiriöistä löytyy tietoa valtavasti, joten lukijoiden ehdotukset ovat meille arvokkaita, jotta tiedämme millaisista teemoja olisi hyvä pohtia lisää.

Omenatuvan  yhtenä pääkirjoittajana toimii Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET) Pia Charpentier. Pian intohimona on syömishäiriöiden hoidon kehittäminen. Erityisesti Pian sydäntä lähellä ovat pitkään sairastaneet ja vaikeasti oireilevat, joiden paranemistaival on takkuinen ja haastava. Pian kirjoitukset tuovat näkyväksi Syömishäiriökeskuksen palveluiden taustalla vaikuttavia työskentelymalleja, jotka ovat kehittyneet kokemuksen, uusien lähestymistapojen innovoinnin ja tutkimuksen vuoropuhelussa. Vaikka arvostamme kovasti tutkimukseen perustuvaa tietoa hoidossa parhaiten auttavista menetelmistä, meille on tärkeää säilyttää luova ote hoidon kehittämiseen. Tämän vuoksi otamme käytännön kokeiluun myös menetelmiä, jotka on alustavasti todettu toimiviksi esimerkiksi ulkomaisten kollegoidemme klinikoissa. Lisäksi asiakkaamme antavat meille tärkeää palautetta ja tuovat omia ideoitaan hoidon kehittämiseksi. Kaikkea tätä arvokasta tietoa kuuntelemme tarkkaavaisesti hoitomallia jatkuvasti kehittäessämme. Pia tuokin kirjoituksissaan esille myös niitä näkökulmia, joita ei syömishäiriöihin liittyvästä tutkimuksesta löydy, ainakaan vielä tänään. Tämän päivän innovointi voikin olla huomisen tietoa.

Itse toimin blogin toisena pääkirjoittajana ja blogin ylläpitäjänä. Olen Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikön työntekijä ja koulutukseltani toimintaterapeutti (ylempi AMK). Olen ollut hoito- ja kuntoutustyön parissa Syömishäiriökeskuksessa vuodesta 2008 alkaen. Kirjoitukseni käsittelevät erityisesti Kuntoutus- ja hoitoyksikön arkea ja kuntoutuksen näkökulmia. Kirjoitukseni ovat myös osa omaa oppimisprosessiani erilaisten teemojen ympärillä. Vaikka olen tehnyt jo tovin töitä syömishäiriöiden parissa, tulee arjessa vastaan usein  uusia ajatuksia ja kysymyksiä herättäviä tilanteita, joita haluan pohtia tai joihin haluan etsiä lisää tietoa.

Ensimmäinen varsinainen kirjoituksemme ilmestyy ylihuomenna. Pian kirjoitus ”Syömishäiriökeskuksen tarina” sukeltaa Syömishäiriökeskuksen historiaan ja kuvaa niitä lähtökohtia, joista hoitomallimme on lähtenyt kehittymään. Ennen ensimmäisen kirjoituksen julkaisua kutsumme sinut kehittämään blogia yhdessä kanssamme monipuoliseksi keskustelukanavaksi. Mistä sinä haluaisit keskustelua syntyvän?

Terveisin,

Venla Eronen


3 kommenttia:

  1. Tiedoksi: Tekstiä muokattu hieman 21.10 klo: 20.10.

    VastaaPoista
  2. Moi SHK:n tyypit ja kiitos tärkeästä blogista!

    Minua ja työkavereita täällä koulussa kiinnostaisi kuinka voisimme olla tukemassa kouluun osastohoidosta palaavaa lasta tai nuorta, joka on toipumassa syömishäiriöstä. Mikä auttaa? Mistä on haittaa? Olisiko jollain toipujalla meille hyviä vinkkejä? (Sellaisetkin ideat kiinnostaisivat meitä, jotka ehkä tuntuvat ensi alkuun mahdottomilta toteuttaa: Usein kun vähän pohtii, huomaa, etteivät asiat olekaan niin mahdottomia kuin ensin näyttivät olevan.)

    Tsemppiä syksyyn!

    Terkuin koulupsykologi Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna juttuideasta! Hyvä aihe. Voimme varmasti aihetta jossain vaiheessa pohtia. Kyseessähän on joskus haastava ja kriittinenkin siirtymävaihe, jonka onnistumiseksi varmasti tarvitaan työkaluja. Tähän voisi saada paljonkin asukkailtamme kokemusnäkökulmaa. Muistuttaisin myös siitä näkökulmasta, että tällainen normaaliin elämään osallistuminen (kuten opiskeluun osallituminen) voi myös olla tärkeä tekijä syömishäiriöstä irti pääsemisessä. Ei siis pelkästään haaste, joka pitää ratkaista. Tämän näkökulman valjastaminen apukeinoksi kouluun palaamisessa voisi olla yksi lähtökohta toimintamallille.

      Mukavaa syksyä sinulle ja työkavereillesi!

      Terveisin,

      Venla

      Poista