Moni syömishäiriöön sairastunut pohtii usein jossain vaiheessa, tulisiko hänen kertoa sairaudestaan ystäville, uusille tuttaville tai vaikka työkavereille. Ajatus syömishäiriöstä kertomisesta saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se voisi tuoda helpotuksen, sillä suuren asian salaaminen on raskasta. Toisaalta kertominen saattaa pelottaa ja tuntua vaikealta – Entä jos minua ei ymmärretäkään? Mitä jos kertominen muuttaa toisen ihmisen suhtautumista minuun negatiivisella tavalla? Miten kertoisin syömishäiriöstäni? Kertominen saattaa myös hävettää, mikä ei usein helpota asian puheeksi ottamista.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että syömishäiriöstä ei kannata vaieta. Kertomisen suurena etuna on, että tukea on sitä enemmän tarjolla, mitä useammalle ihmiselle on uskaltanut asiasta kertoa. Asiasta puhuminen avoimesti voi myös helpottaa siihen liittyvää stigmaa ja häpeää sekä huojentaa oloa salailun jäädessä pois. Erityisesti läheisille ja merkityksellisille ihmisille kertominen usein helpottaa heidän kanssaan tekemisissä olemista.
On toki hyvä pohtia milloin, kenelle ja miten asian kertoo. Voit esimerkiksi kirjoittaa itsellesi muistiin asioita, joista haluaisit kertoa. Näitä voivat olla ajatukset ja tunteet, jotka vaikuttavat syömiseesi sekä miten syöminen vaikuttaa ajatuksiisi ja tunteisiisi, kuinka kauan olet kärsinyt syömishäiriön oireista ja ajatuksista, miten syömishäiriö vaikuttaa elämääsi ja miten toivoisit kuulijan sinua tukevan. Voit kertoa syömishäiriöstäsi kasvotusten, viestillä, puhelimessa, sähköpostilla – juuri siten mikä tuntuu sinusta hyvältä. Jos haluat puhua asiasta kasvotusten tai puhelimessa toisen kanssa, kannattaa sinun varata siihen hyvä ja rauhallinen hetki. Toiselle on silloin hyvä jo ennalta mainita, että haluat puhua tärkeästä asiasta ja toivot, että keskustelulle varataan hyvin aikaa. Näin ainakaan kiire ei pilaa hetkeä. Viestittelyssä ja sähköpostissa joudut puolestaan odottamaan ennalta määräämättömän ajan toisen vastausta, mutta kertomisen kynnys voi olla matalampi.
Syömishäiriöstä kertominen luonnollisesti aiheuttaa kuulijassa jonkinlaisen reaktion. Tämän ajatteleminen etukäteen saattaa tehdä kertomisesta pelottavaa. Onkin tärkeää muistaa, että et ole vastuussa toisen ihmisen reaktioista. Me jokainen reagoimme yllättäviin tai vaikeisiin asioihin eri tavoin. Kuulija voi esimerkiksi hämmentyä, kauhistua, pelästyä tai naureskella hermostuneesti. Hän voi myös olla heti ymmärtävä, empaattinen ja halukas puhumaan kanssasi asiasta lisää. Voi myös olla, että hän on ollut sinusta huolissaan jo aiemmin, mutta ei ole osannut ottaa asiaa kanssasi puheeksi. Reaktiota ei voi eikä tarvitsekaan ennalta tietää.
Kuulijan vaikealta tuntuvan ensireaktion pohjalta ei kannata tehdä johtopäätöstä, että kertominen oli virhe tai, että syömishäiriösi ei olisi vakavasti otettava asia. Voisi ajatella, että toisella on oikeus reaktioonsa ja tilanteen tasaannuttua asiasta voi keskustella uudelleen rauhallisemmissa tunnelmissa. Moni tasaantuu äkillisestä tunteiden täyttämästä ensireaktiosta muutaman minuutin ja parin päivän välisenä aikana ja on valmis keskustelemaan asiasta kanssasi lisää. Jos näin ei käy, on mahdollista, että onkin parempi ettei kyseinen henkilö kuulu lähipiiriisi ainakaan sairauden kestäessä, sillä hänen mahdollisuutensa tukea sinua ei ehkä ole erityisen hyvä. On myös hyvä muistaa, että kertominen jollekin toiselle henkilölle voi mennä paremmin ja saat hänestä itsellesi empaattisen kuuntelijan.
Olet myös saattanut ennalta pohtia sitä, muuttuuko toisen ihmisen suhtautuminen sinuun, kun olet kertonut hänelle syömishäiriöstäsi. Vastaus on, että joskus muuttuu, joskus ei. Molemmissa voi olla hyviä ja huonoja puolia. Jos kertominen ei muuta yhtään mitään, on todennäköistä, ettet saa kuulijalta erityistä tukea syömishäiriöstä toipumiseen, mutta suhteenne pysyy ennallaan, mikä voi olla helpottavaa. Jos toinen alkaa suhtautua sinuun vain syömishäiriöisenä, voi olla paikallaan miettiä tekeekö tämän ihmisen seura sinulle hyvää. Useimmiten kertomisen lopputuloksena kuitenkin on, että olet toiselle ihmiselle edelleen yhtä tärkeä, mutta nyt hän ymmärtää sinua paremmin ja osaa suhtautua syömishäiriön esille nostamiin haasteisiin rauhallisesti ja tukien. Itse hän saattaa puolestaan olla otettu luottamuksestasi ja se voi vahvistaa suhdettanne entisestään. Usein toisen ihmisen suhtautuminen sinuun ei muutu negatiivisella tavalla, vaikka itse niin ennalta pelkäisit.
On myös tärkeää muistaa, että empaattisinkaan kuuntelija ei välttämättä ymmärrä heti tai nopeasti kaikkia syömishäiriön koukeroita ja saattaa sanoa hyvää tarkoittaen jotain, minkä syömishäiriösi tulkitsee negatiivisesti tai haitallisesti. On tärkeää, että pystyt kertomaan mikä sinua auttaa ja mikä ei. Tee kuitenkin toiselle selväksi, että hän ei ole vastuussa sinun reaktioistasi. Ei ole toivottavaa, että toinen alkaa pelätä sanojaan liikaa. Sen vuoksi on hyvä pitää keskusteluyhteys avoimena ja tuoda esille tunteita, tarpeita ja toiveita molemmin puolin – kuten yleensäkin toimivassa ja vastavuoroisessa ihmissuhteessa.
Lisätiedosta voi myös olla apua henkilölle, jolle olet kertonut syömishäiriöstäsi. Häntä voi auttaa se, että kerrot mistä voi löytää hyvää ja monipuolista tietoa syömishäiriöistä. Voit ohjata hänet esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI ry:n verkkosivuille, tänne Omenatupaan tai muiden hyviksi havaitsemiesi lähteiden äärelle. Tietoa löytyy paljon, joten aivan kaikkia syömishäiriöön liittyviä asioita ei onneksi tarvitse osata itse sanoiksi pukea. Monet tahot tarjoavat myös läheisille tukea (Esim. Syömishäiriökeskuksen läheistenryhmä ja palveleva puhelin p. 040 411 5481, Syömishäiriöliitto ja sen jäsenyhdistysten palvelut), mikä voi auttaa erityisesti heitä, joiden kanssa olet paljon tekemisissä.
Kertomisen jälkeen on kuitenkin varmaa, että sinun ei tarvitse enää salata syömishäiriötäsi. Se jo itsessään on usein niin helpottavaa, että kertominen kannattaa. Salaisuudet nimittäin usein nakertavat paljastumisen pelolla ihmistä sisältä ja saavat usein syyllistämään ja haukkumaan itseään. Kertomisen jälkeen sinulla on myös todennäköisesti yksi ihminen enemmän tukea tarjoamassa, kuin ennen kertomista. Jos syömishäiriöstä kertominen tuntuu vaikealta läheiselle ihmiselle, niin muistathan, että myös ammattilaisten puoleen saa – ja kannattaa joka tapauksessa – kääntyä. Syömishäiriökeskuksen ilmainen palveleva puhelin (p. 040 411 5481) auttaa sinua mielellään myös niissä hetkissä, kun haluat kertoa syömishäiriöstäsi ammattilaiselle tai kaipaat kannustusta ja neuvoja siihen, miten kertoisit asiasta läheisellesi.
Millaisia hyväksi havaitsemiasi vinkkejä sinulla on syömishäiriöstä kertomiseen?
Ystävällisin terveisin,
Venla Eronen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti