Urheilijoiden riski syömiskäyttäytymisen häiriintymiseen ja syömishäiriöihin sairastumiseen on suuri. Tämä on nostettu esiin tässä blogissa aiemminkin, esimerkiksi Pian kirjoittamassa tekstissä, jossa hän kertoi Oman Elämänsä Urheilija -projektista, joka Syömishäiriökeskuksessa on käynnistetty ennaltaehkäisemään urheilijoiden häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä.
Oman Elämänsä Urheilija -projekti on nyt toden teolla käynnissä ja on aika päivittää sen kuulumisia. Kerrataanpa alkuun nyt kuitenkin, miksi projekti ylipäätään sai alkunsa.
Tieteelliset tutkimukset ja urheilun parista kantautuva kokemustieto kertovat molemmat karua kieltään: liian monen urheilijan syömiskäyttäytyminen häiriintyy urheilu-uran aikana tai sen jälkeen. Liian moni heistä sairastuu syömishäiriöön, jolla voi olla vakavia ja kauaskantoisia vaikutuksia terveyteen. Tämä on havaittu myös Syömishäiriökeskuksessa, jonka potilaita yhdistää kasvavassa määrin yksi tekijä: urheilutausta.
Urheiluun liittyy lukuisia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia, jotka voivat suojata urheilijaa myös syömisen häiriöiltä. On kuitenkin huomioitava, että urheiluun liittyy sellaisiakin tekijöitä, jotka voivat olla syömishäiriöiden riskitekijöitä. Kilpaurheilussa korostuvat kurinalaisuus, suorituskeskeisyys ja parhaiden mahdollisten tulosten tavoittelu, jotka voivat heijastua vahingollisella tavalla myös liian kontrolloituun syömiseen. Media on nostanut esille myös lukuisia urheilijoita, joilla syömishäiriö on saanut alkunsa valmentajan kehotuksesta pudottaa painoa pari kiloa.
Urheilijoilla häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yleisempää kuin muussa väestössä. Häiriintynyttä syömistä esiintyy etenkin esteettisissä lajeissa, sekä kestävyys- ja painoluokkalajeissa. Häiriintynyt syöminen ja siihen liittyvä energian- ja ravintoaineiden puutteellinen saanti vaikuttaa nopeasti urheilijan suorituskykyyn, palautumiseen, kehittymiseen ja terveyteen.
Urheilijalla häiriintynyttä syömistä on esimerkiksi se, että noudattaa erittäin tiukkaa ja terveellistä ruokavaliota, punnitsee itseään jatkuvasti, laskee ruokien kaloreita ja punnitsee ruokiaan, ei kuuntele kehon viestejä nälästä tai kylläisyydestä ja karsii ruokavaliostaan ruoka-aineita vain, koska tavoitteena on laihtuminen ja sen myötä mahdollisesti parantunut suorituskyky. Valitettavasti se kuitenkin jää monelta ymmärtämättä, että laihtuminen ei automaattisesti takaa sitä, että suorituskyky paranisi. Varsinkin, jos painoa lähtee enemmän kuin ne kuuluisat pari kiloa. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on aina riskitekijä varsinaisen syömishäiriön kehittymiseen. Pahimmillaan syömishäiriöt ovat kuolemaan johtavia sairauksia.
Muun muassa näiden syiden vuoksi käynnistimme Oman Elämänsä Urheilija -projektin. Haluamme luoda toimintamalleja syömishäiriökäyttäytymisen varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn ja tuoda tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa valmentajien, urheilijoiden ja vanhempien käyttöön. Digitaalisia työkaluja urheilijoiden ja valmentajien tavoittamiseksi kehitetään yhdessä Wellness Foundry -yrityksen kanssa, jonka MealLogger-sovelluksen käytöstä Syömishäiriökeskuksella on jo pitkä kokemus. Lisäksi projekti pyrkii käynnistämään keskustelua eri urheilutoimijoiden välille syömishäiriöihin liittyvien ennakkoasenteiden purkamiseksi. Projektilla on urheiluyhteisöstä laaja yhteistyökumppaniverkosto, ja lajiliitoista mukana ovat muun muassa Suomen Cheerleadingliitto, Hiihtoliitto, Koripalloliitto ja Voimisteluliitto. Lisäksi projektissa kehitetään Suomeen myös aivan uutta urheilijoiden häiriintyneen syömiskäyttäytymisen hoitoon soveltuvaa mallia, joka hyödyntää tieteellistä tietoa sekä Syömishäiriökeskuksen kattavaa kliinistä kokemusta.
Kuluvan talven aikana olemme sukeltaneet syvälle urheilijoiden syömishäiriöihin liittyvään tutkimusdataan, rakentaneet yhteistyöverkostoja, suunnitelleet koulutusmateriaalejamme ja viestintäämme muun muassa sosiaalisessa mediassa, sekä pohjustaneet urheilijoiden hoitomallia Syömishäiriökeskukseen. Sosiaalisen median tilit aktivoimme jo nyt keskellä koronaepidemiaa, mutta koulutusmateriaaleja emme valitettavasti pääse porukalla testaamaan kuin vasta kesän jälkeen – jos ja kun toivottavasti tilanne on silloin rauhoittunut.
Mutta mikä se Oman Elämänsä Urheilija sitten on?
Meillä on projektin suunnittelusta alkaen kantavana teemana ollut, että jokainen urheilija saa olla oman ainutkertaisen elämänsä ja urheilu-uransa sankari. Hän on Oman Elämänsä Urheilija, joka saa toteuttaa ja saavuttaa koko potentiaalinsa urheilussa ja elämässä parhaan mahdollisen tuen avulla. Näemme, että tällaisella urheilijalla on erimerkiksi seuraavat ominaisuudet:
- hyvä itsetunto, määrätietoinen, tiedonhaluinen
- henkisesti ja fyysisesti vahva
- tyytyväinen kehonkuvaansa: ei anna esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttaa siihen
- ymmärtää olevansa ihmisenä paljon enemmän kuin urheilusuorituksensa
- osaa hyödyntää lähipiirinsä tuen
- harjoittelee ja lepää tasapainoisesti
- syö monipuolisesti ja riittävästi
Tällaisella Oman Elämänsä Urheilijalla on edellytykset pitkään ja antoisaan uraan, joka kannattelee häntä koko loppuelämän. Lisää tekstejä Oman Elämänsä Urheilijasta on tiedossa Omenatupaan projektin edetessä. Löydät meidät somesta tunnuksella @oeu_2020. Ota ihmeessä yhteyttä, jos haluat kuulla aiheesta lisää, tai jos esimerkiksi yhteistyö kanssamme kiinnostaa.
Pysytään terveinä ja aktiivisina, vaikka ympäröivä maailma nyt erikoinen onkin. Muistetaan tukea kaikkia läheisiämme. Annetaan tukemme myös lähipiirimme urheilijoille. Urheilijan harjoituspäivässä tärkeitä ovat rutiinit ja niissä pysyminen. Häiriötekijät rutiineissa voivat häiriinnyttää myös urheilijan syömistä, etenkin, kun kodin ruokavarastojen tilannekin voi olla normaaliin verrattuna täysin erilainen. Nyt on käsillä iso häiriötekijä, joka väistämättä vaikuttaa rutiinien lisäksi myös mielialaan ja ehkä harjoitusmotivaatioonkin. Urheilija voi kokea karanteenissa tai sitä vastaavissa olosuhteissa esimerkiksi pelkoa, yksinäisyyttä, tylsyyttä ja masennusta. Nämä tunteet voivat entisestään korostua, jos urheilijalle valtavan tärkeää ja mielekästä asiaa – urheilua – joutuu näissä olosuhteissa karsimaan. Autetaan lähipiirimme urheilijoita löytämään uusia mielekkäitä keinoja ylläpitää harjoittelumotivaatiota myös näinä aikoina. Toisaalta annetaan heidän myös levätä, jos tilanne kuormittaa kovasti henkisesti. Pidetään huolta toisistamme.
Terveisin,
Maria Heikkilä
Elintarviketieteiden tohtori, OEU-projektipäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti