perjantai 20. tammikuuta 2017

Ystävää vailla – Avunpyyntö lukijoille

Yksi syömishäiriön ikävistä puolista on sen vaikutus sairastuneen ystävyyssuhteisiin. Varsinkin nuoruudessa syömishäiriöllä voi olla hankalat ja pitkäkantoiset seuraukset ystävyyssuhteiden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Syömishäiriöön sairastunut usein eristäytyy ihmisistä, kun oireilu ottaa valtaa ja vie aikaa päivistä. Samaan aikaan terveet nuoret tapaavat toisiaan, viettävät mukavaa aikaa yhdessä ja luovat tiiviitä kaveriporukoita. Syömishäiriöön sairastunut jää tai jättäytyy näistä helposti ulkopuolelle.



Työskentelyhistoriani aikana Syömishäiriökeskuksessa olen myötäelänyt monien toipuvien kanssa yksinäisyyden aiheuttamaa tuskaa. Kun syömishäiriö alkaa jäädä taka-alalle, havahtuu moni toiveeseen löytää ystäviä, mutta heistä tuntuu kuin olisi liian myöhäistä muodostaa uusia ihmissuhteita. Tiiviisiin kaveriporukoihin on vaikea päästä mukaan ja toisaalta uusien ihmisten lähestyminen voi tuntua pelottavalta.

Uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen voi olla vaikeaa ilman syömishäiriötäkin. Yksi Syömishäiriökeskuksessa työskentelyni haastavimpia osa-alueita onkin auttaa toipuvaa löytämään ystäviä. Osastolla syömishäiriöstä toipuva on voinut harjoitella turvallisessa ympäristössä sosiaalisia taitoja ja selvinnytkin varsin hyvin. Osaston ulkopuolella kuitenkin ihmissuhteiden luominen voi tuntua hankalalta. Uskallus tai ideat puuttuvat.

Syömishäiriöstä toipuvan pitäisikin usein olla itse erittäin aktiivinen löytääkseen uusia ystävyyssuhteita. Itsetunto on usein sairauden jäljiltä haavoilla, joten muiden lähestyminen voi tuntua pelottavalta. Mieli voi tehdä vielä tepposia ja moittia itseä milloin mistäkin sanasta, teosta, sanattomuudesta tai tekemättömyydestä. Oman mielen moitteiden välttely sosiaalisia tilanteita välttelemällä voi olla houkuttelevaa. Tällöin kuitenkin mahdollisuudet rakentaa uusia ystävyyssuhteita jäävät vähäisiksi. Itsetunnon työstämiseen on olemassa paljon hyviä menetelmiä, joita kannattaakin harjoitella ammattilaisen tuella.

Joillekin käy niinkin, että omat persoonallisuuden piirteet tuntuvat sotivan aktiivista ystävien etsimistä vastaan. Heistä voi tuntua, että pitäisi olla enemmän ulospäin suuntautunut ekstrovertti, vaikka jokainen sopukka itsessä toitottaa, että sisäänpäin suuntautuva introverttiys on luontaisempaa. Vaikka maailma on rakentunut vahvasti ekstroverttien ehdoilla, introverttiys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toipuva haluaisi olla yksinäinen ja jäädä kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita. Myös introvertit tarvitsevat ystävän tai ystäviä. Omien persoonallisten piirteiden kanssa pitää kuitenkin olla rehellinen. Introvertti ei voi eikä hänen tarvitsekaan muuttua ekstrovertiksi löytääkseen ystäviä, vaan hän voi etsiä omat yksilölliset tapansa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Vinkkejä introverttinä ihmissuhteissa toimimiseen löydät mm. Tietoisesti introvertti –blogin teksteistä ihmissuhteista.

Olivatpa toipuvan ystävien löytämisen haasteet itsetunnossa, persoonallisuuden piirteissä tai joissain muissa syissä, varmaa on, että ystävien etsimiseksi pitää hakeutua tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa ystävyyssuhteita voi muodostaa. Harvemmin ystävät vain tupsahtavat kotiin. Mikä sitten avuksi?

Yksi apu voi löytyä harrastuksista, mitkä tarjoavat mahdollisuuden löytää uusia ystäviä saman henkisten ihmisten parista. Mieti millainen harrastus olisi sinulle mieleen? Yritä löytää sellainen harrastus, jossa kohtaisit toisia ihmisiä. Voisiko se olla esimerkiksi näytteleminen, kuorossa laulaminen tai bändissä soittaminen, jonkinlainen yhdistys- tai kerhotoiminta, joukkueena harrastettava liikunta tai muuten sellainen liikunta, jossa kohtaa ihmisiä? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta paikkakuntakohtaisia eroja toki on. Etsi siis tietoa alueesi tarjonnasta ja käy rohkeasti kokeilemassa.

Kuuntele harrastusta valitessasi myös toipumisesi tahtia. Liikuntaharrastukset tarjoavat paljon hyviä mahdollisuuksia ystävien löytämiseksi, mutta jos kärsit pakkoliikunnasta, tarvitset ehkä alkuun muunkinlaisia harrastuksia. Suosittelisin toki pakkoliikunnasta toipuvalle yleensä ensisijaisesti sosiaalisia liikuntatapoja yksin liikkumisen sijaan. Sosiaalisia virikkeitä tarjoavia lajeja ovat esimerkiksi pallopelit, kamppailu- ja itsepuolustuslajit ja ryhmätanssi. Myös yksilölajit voivat tarjota mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin, jos lajia harrastaa liikuntaseurassa. Haluan myös muistuttaa, että uuden lajin voi aloittaa vanhempanakin ihan puhtaasti harrastuksen merkeissä. Kilpaurheilijaksi ei tarvitse tulla.

Syömishäiriöstä toipumisen aikana ja jälkeen myös Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsenyhdistysten tarjonta voi auttaa ystävien löytämisessä. Syömishäiriöliitto järjestää erilaisia vertaistukiryhmiä ja monenlaisia tapahtumia viikoittain. Ryhmissä ja tapahtumissa voi löytää ystäviä, jotka ymmärtävät syömishäiriön koukeroita. Oman alueen jäsenyhdistystä kannattaa seurata esimerkiksi Facebookissa, missä jäsenyhdistykset tiedottavat aktiivisesti tapahtumistaan.

Nuorille yhden hyvän mahdollisuuden kohdata muita nuoria tarjoavat erilaiset nuorisotilat, -talot ja -yhdistykset, joissa on järjestettyä toimintaa. Useimmista kaupungeista löytynee jonkinlainen nuorten toimintaa ja vapaa-aikaa tukeva taho. Mikäli sinua jännittää mennä tällaiseen tahoon tutustumaan, voit vaikka ensin ottaa yhteyttä paikan työntekijöihin. He voivat auttaa sinua jännityksen kanssa ja kertovat varmasti mitä kaikkea heillä on tarjota.

Luonnollisia ympäristöjä ihmissuhteiden muodostamiseen ovat myös koulut ja työpaikat.  Näissä ympäristöissä oma aktiivisuus on kuitenkin tarpeen, mikäli haluaa muodostaa myös vapaa-ajalle ulottuvia ihmissuhteita. Etsi koulusta tai työpaikalta alkuun edes yksi ihminen, jonka seuraan hakeudut juttelemaan. Pyydä apua esimerkiksi koulu- tai työtehtävään tai tarjoa itse apua sitä tarvitsevalle. Osallistu oppilaille, opiskelijoille tai työntekijöille tarkoitettuihin yhteisiin avoimiin tilaisuuksiin. Älä luovuta yhden kerran perusteella.

Nykyään ystäviä voi löytää myös sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Facebookissa on erilaisia ryhmiä tätä varten. Oman alueensa ihmisiin voi yrittää myös tutustua oman kaupungin Facebook-ryhmässä. Ei ole nykyään enää mitenkään tavatonta, että uuteen kaupunkiin muuttava etsii uusia tuttavuuksia alueensa Facebook-ryhmässä. Mikäli et uskalla itse laittaa ryhmään viestiä, voit myös vastata jonkun toisen viestiin. Huomaathan myös, että esimerkiksi Facebook, Instagram ja Snapchat ovat hyviä paikkoja tutustua alueesi harrastustoimintaan. Myös monet nuorisotilat ovat hyvin aktiivisia somessa, joten voit ensin rauhassa seurata millaista tarjontaa heiltä löytyy ennen kuin menet paikan päälle tutustumaan.

Ystävien löytäminen vaatii aikaa, sitkeyttä ja ideoita. Koska koen, että uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen on yksi haastavimmista asioista minkä monet syömishäiriöstä toipuvat kohtaavat, pyytäisin teitä lukijoita kertomaan vinkkejänne kommentteihin. Miten itse onnistuit uusien ystävien löytämisessä tai onko sinulla tiedossa jokin taho, mikä voisi tässä erityisesti auttaa? Nyt saa myös vapaasti mainostaa. Nuorisotilat yms, kertokaa ihmeessä kommenteissa hieman tarjonnastanne ja lisätkää vaikka linkki omille sivuillenne. Muistakaa mainita, missä kaupungissa toimitte. Autetaan kaikki yhdessä yksinäisyyden kanssa kamppailevia löytämään uusia sosiaalisia mahdollisuuksia ja löytämään omalle persoonalleen sopivan tavan toimia ihmissuhteissa.


Terveisin,

Venla Eronen

4 kommenttia:

  1. Tiedoksi: Olen lomalla 26.1–23.2. Ajastan kuitenkin pari blogikirjoitusta lomani ajaksi. Ei kannata ihmetellä, jos mahdollisiin kommentteihin ei reagoida lomani aikana. Tarkistan kommentit lomalta palattuani.

    Terveisin,

    Venla Eronen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Asun Oulussa, ja minulla on ollut SPR:n kautta vapaaehtoinen, jonka kanssa tapasin n. kerran kuussa parin vuoden ajan. Olen itsekin ryhtynyt vapaaehtoistoimintaan, ja sitäkin kautta voi muodostua ystävyyssuhteita, ja vieläpä samanhenkisistä ihmisistä. Tyttöjen talo on tietenkin toinen vaihtoehto, samoin klubitalot. Niissä ei kysellä diagnooseja, ja kuka tahansa, joka tarvitsee arkeen tukea voi mennä niihin.
      Terveisin, Piritta

      Poista
  2. Hei! Itse olen saanut myös vapaaehtoistoiminnasta ystäviä, joten voisin hyvin suositella sitä. Olen sairastanut syömishäiriötä yli kymmenen vuotta ja sen aikana ystävyyssuhteet ovat jääneet, joten tunnistan hyvin miten haastavaa on löytää uusia ystäviä. Se vaatii niin paljon rohkeutta ja uskallusta hakeutua ihmisten pariin. Itselleni kävi myös niin, että olin aina ajatellut olevani persoonaltani hyvin yksin viihtyvä ihminen, mutta toipumisen myötä aloin havaita vasta kuinka sosiaalinen ihminen oikeastaan olen. Vaikka yksin olemista kaipaan ajoittain niin ystävien seura on jotain mitä ei korvaa mikään! Haluaisin vielä tuoda esiin eri kirkkojen järjestämät toiminnat, koska niitä on paljon ja niihin on mielestäni helppo mennä eikä ne yleensä edes ole maksullisia eivätkä sido mihinkään! Toki niitäkin on paljon erilaisia, mutta sieltä voi löytää itselle sopivan yhteisön ja paikan johon kuulua! ps.tämä on mielestäni ihana blogi!

    VastaaPoista
  3. Helsingin diakonissalaitoksen Amigo-toiminta. Sieltä 16-29-vuotias nuori voi hakea itselleen mentoria, joka on aikuinen ihminen. Molemmat ovat kuitenkin tasavertaisia ystävyksiä.

    https://www.hdl.fi/fi/toiminta/kehittamishankkeet/373-amigo-nuorten-mentorihanke-20112013

    VastaaPoista