Entäpä sitten kun itse joudumme pulaan tai kun joku kohtelee meitä kurjasti tai elämä heittää eteemme odottamattoman kierrepallon? Monesti alamme syyttää itseämme, koemme huonommuutta tai ehkä jopa ajattelemme ansainneemme osaksemme osuneen onnettoman sattuman. Synkissä tunnelmissa reagoimme usein tekemällä asioita, jotka lopulta vain pahentavat oloamme. Saatamme esimerkiksi laittaa syömisemme täysin sekaisin, turvautua alkoholiin, vetäytyä yksinäisyyteen, kiduttaa itseämme liiallisella liikunnalla tai palauttaa mieleemme kaikki ikinä meille sattuneet kamaluudet ja kylpeä niiden myrkyllisissä liemissä.
Mistähän johtuu, että itseään kohtaan on niin vaikeaa osoittaa myötätuntoa silloinkin, kun elämä on todella mullistanut maailmamme ja vienyt pohjan pois kaikelta? Onko ehkä suomalaiseen kulttuuriin kuuluva ”kel onni on, se onnen kätkeköön” -mentaliteetti osaltaan opettanut meille, että itsensä hyväksi asioiden tekeminen on itsekästä, omahyväistä ja paheksuttavaa? Ajattelemmekohan sen sijaan itsensä kurissa pitämisen ja ajoittaisen rankaisemisen kasvattavan luonnetta ja vahvistavan mieltä ja olevan muutenkin jotenkin oikein?
Ehkä oma osansa on lapsuutemme ympäristön kulttuurissa. Ne asiat, jotka tärkeät aikuiset ja auktoriteettihahmot meille kasvuvuosinamme opettavat omalla käytöksellään, sanoillaan sekä asenteillaan, jäävät mieleemme elämään totuuksina. Jos meitä on hädän hetkellä usein moitittu, vähätelty, kritisoitu, paheksuttu tai jätetty yksin selviytymään, olemme oppineet, että emme ansaitse heikolla hetkellä lämpöä emmekä myötätuntoa. Tästä voi seurata, että kiusaannumme jonkun tarjotessa lohtua hädän hetkellä, emmekä osaakaan enää ottaa tarjottua lohtua vastaan.
Joskus tuntuu vaikealta yrittää jäljittää logiikkaa, jonka pohjalta olemme aikojen saatossa päätyneet ajattelemaan, että paha onkin hyväksi ja hyvä pahaksi. Ehkä olisi aika kyseenalaistaa näitä mielissämme vahvasti eläviä totuuksia, joita noudattaessamme teemme huomaamatta elämästämme kurjempaa kuin sen tarvitsisi olla.
Aikuisinahan meillä on vapaus valita, miten asennoidumme asioihin. Jos jossain mielen perukoilla tuntuu epäloogiselta kurittaa itseään tilanteessa, jossa toiselle ihmiselle mielihyvin tarjoaisi hellyyttä ja hyviä asioita, on mahdollista alkaa harjoitella ihan uudenlaista toimintatapaa. Voit oppia uuden toimintatavan ottamalla neljä askelta.
Ensimmäinen askel on huomata mielen epäloogisuus ja ymmärtää, että itselle kuuluu sama myötätunto, jota automaattisesti osoittaisi toiselle.
Toinen askel on saada kunnon tuntuma siihen, miltä myötätunnon kokeminen tuntuu. Tätä voi tunnustella esimerkiksi kuvittelemalla eteensä itselle rakkaimman ihmisen tai vaikkapa lemmikin ja muistella häntä hankalassa tilanteessa. Sitten voi palauttaa mieleen miltä myötätunto ja lempeys häntä kohtaan tuolloin tuntui.
Kolmas askel on kokeilla suunnata tuo samainen myötätunto itseä kohtaan ja tarkastella, yrittääkö mieli jollain tavalla estää myötätunnon kohdistumisen itseen. Yrittääkö se vähätellä sitä sanomalla ”tuo nyt on ihan kukkua, turhaa nutturapäiden höpinää”? Pelkääkö se, että myötätunnosta on haittaa ”jos istun tässä olemassa tyytyväinen itseeni, sittenhän lakkaan yrittämästä ja kaikki kehitys pysähtyy”? Arveleeko se, että et ansaitse sitä ”ihan outoa… ei tuo minulle kuulu”? Uskooko se, että myötätunto tekee sinusta heikon ”pitää puskea vaan ja kestää kaikki. Ihan turhaa ruikuttamista ja paijaamista”? Laita tarkasti merkille kuinka mielesi yrittää ”suojella” sinua myötätunnolta. Tarkastele sitten näitä selityksiä ja katso saatko jäljitettyä mistä nämä uskomukset (”totuudet”) ovat saaneet alkunsa.
Neljäs askel on harjoitella yhä uudelleen myötätunnon suuntaamista itseä kohtaan. Myötätuntoa voi suunnata myös sitä kohtaan, että mieli yrittää ”suojella” sinua myötätunnolta. Mieli pyrkii aina pysymään vanhassa ja toteuttamaan oppimiaan automaattisiksi ajatuksiksi vuosien toiston seurauksena muuttuneita ”totuuksiaan”. Näiden automaatioiden uudelleenohjelmointi vaatii harjoittelua ja toistoa.
Kun olet harjoitellut jonkin aikaa, huomaat, että myötätuntoiset ajatukset alkavat vähitellen tuntua luontevilta. Saatat myös huomata merkittävän muutoksen mielialassasi. Kun myötätuntoharjoittelun seurauksena olet vähemmän kriittinen ja ankara itsellesi, yleinen vointisi ja mielesi ilmapiiri alkavat kohentua.
Me kaikki ansaitsemme myötätuntoa. Sitä on ihanaa saada muilta, mutta muut eivät aina ole läsnä tarjoamassa sitä meille. Emmekä aina osaa ottaa sitä vastaan muilta. Lisäksi itsemme sättiminen ja arvosteleminen masentaa meidät sekä aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Tämän vuoksi on tärkeää opetella tuntemaan itseään kohtaan myötätuntoa. Se lisää omavaraisuutta myötätunnon suhteen, jolloin se on aina käytettävissä, kun elämä menee hankalaksi. Lisäksi se vahvistaa henkistä hyvinvointia ja itsetuntoa.
Jospa tänä jouluna antaisimme kaikki itsellemme tämän parhaan mahdollisen lahjan? Siitä voi ammentaa vuosikausia ja siitä nauttivat kaikki läheisemmekin, sillä onnellisina tuomme hyvinvointia myös muille. Sujauta Omenatuvan myötätuntokortti vaikka kirjekuoreen ja anna se joululahjaksi itsellesi tai hänelle, joka mielestäsi kaipaisi itseen kohdistuvaa myötätuntoa.
Tulostettavan tai vaikkapa sähköpostitse lähetettävän myötätuntokortin löydät täältä.
Rauhaisaa joulunaikaa toivottaa,
Pia Charpentier
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti