Saimme hiljattain erittäin arvokkaan palautteen, jossa toivottiin viestintäämme lisää sisältöä bulimiasta. Palaute vahvisti samaa havaintoa, jonka olemme itsekin tehneet sekä omaa toimintaamme koskevassa itsereflektiossa, että yleisemmin käydyn julkisen keskustelun tarkastelussa. Syömishäiriöitä koskeva keskustelu ja viestintä hakeutuvat yhä edelleen hyvin usein anoreksian eli laihuushäiriön äärelle. Tämä vahvistaa väärää mielikuvaa siitä, että anoreksia olisi syömishäiriöistä yleisin. Vaarallinen se toki on, siitä ei ole epäilystäkään, mutta niin ovat muutkin syömishäiriöt ja niiden erilaiset ilmenemismuodot.
Itse pohdin, että anoreksia on jollain lailla selkeärajaisin ja tunnistettavin, jolloin siitä keskustelu on helpompaa. Tunnistettavuutta vahvistaa juurikin sairauden näkyvä esilläolo mediassa ja sen kuvastossa. Ajattelen, että se, miksi anoreksia on niin näkyvästi esillä, liittyy osin myös eräänlaiseen mediaseksikkyyteen ja glooriaan, jota valitettavasti tähän äärimmäistä inhimillistä kärsimystä aiheuttavaan sairauteen liitetään. Monilla on sellainen mielikuva, että itsensä kurinalaisessa näännyttämisessä olisi jonkinlaista jaloa ylevyyttä, jota sitten ihaillaan ja tavoitellaan. Tämä mielikuva on kuitenkin ihan hevon kukkua ja sen leviämien sosiaalisessa mediassa pitää synkällä tavalla huolen siitä, että anoreksia näkyy vastaisuudessakin sekä katukuvassa että vastaanotoilla.
Anoreksia ei kuitenkaan, vastoin yleistä oletusta, ole se yleisin syömishäiriö. Bulimiaa esiintyy heittämällä anoreksiaa enemmän ja kaikkein yleisimpiä ovat epätyypilliset syömishäiriöt, joissa sairauden oireet eivät täysin istu tiettyihin diagnostisiin kriteereihin. Bulimiaa esiintyy arviolta 10%:lla nuorista naisista ja siihen sairastutaan tyypillisesti myöhäisemmässä vaiheessa nuoruusikää verrattuna anoreksiaan. Koko väestössä bulimiaa sairastaa tutkimusten mukaan noin 2% suomalaisista naisista ja 0,1% miehistä. Toki syömishäiriöitä koskevaa tutkimustietoa tarkastellessa on aina otettava huomioon, etteivät tutkimukset tavoita suinkaan kaikkia oireista kärsiviä vaan monet sairastavat myös bulimiatyyppisesti hakeutumatta tai pääsemättä koskaan hoidon (ja tutkimuksen) piiriin. Todennäköisesti bulimiatyyppisesti oireillaan enemmän, kuin mitä tilastot kertovat.
Myönnettäköön, että sorrumme usein itsekin viestimään syömishäiriöistä juuri anoreksian näkökulmasta ja siksi haluamme nostaa seuraavissa blogeissa tarkempaan tarkasteluun bulimian eli ahmimishäiriön. Kun aloin hahmotella bulimiaa käsittelevää blogitekstiä ja “tiivistä pähkinänkuorimaista tietopakettia” someen, totesin nopeasti ettei tätä sairautta kyllä mahduteta pähkinänkuoreen. Siispä annetaan bulimialle ansaitsemansa tila ja käsitellään aihetta useamman julkaisun sarjassa.
Minkälainen sairaus on bulimia?
Bulimiaa määrittää nälkiinnyttämisen, ahmimisen ja tyhjentäytymisen välinen vuorottelu. Pelko syömisen hallinnan menettämisestä ja siitä aiheutuvasta lihomisesta saa bulimiaa sairastavan rajoittamaan ruokailuaan pitääkseen kiinni kontrollista ja pyrkimyksestään laihtua. Liian niukka syöminen aiheuttaa kuitenkin voimakkaan energian tarpeen, jolloin mielen täyttää ruuan ajattelu.
Ruuan äärelle päästessään henkilö ahmii merkittävän suuren määrän ruokaa lyhyessä ajassa, mistä aiheutuva tukaluus sekä erilaiset itseä soimaavat ajatukset ja vaikeat tunteet saavat henkilön tyhjentäytymään. Useimmiten tämä tapahtuu oksentamalla. Joskus tyhjentäytymiseen käytetään myös muita haitallisia konsteja, kuten ulostus -ja nesteenpoistolääkkeitä. Syödyn ruuan kompensoimiseksi henkilöllä saattaa olla myös pakonomainen tarve liikuntaan. Ahmimisen ja tyhjentäytymisen jälkeen henkilö päättää “ottaa itseään niskasta kiinni” ja palaa laihduttamisen tielle, jolloin noidankehämäinen oirekierre jatkuu.
Bulimian noidankehä -ruumiin ja sydämen nälkä
Oireilu muodostuu kehämäiseksi, koska sairastunut vastaa syömisellä (ja syömättömyydellä) sekä kehonsa että mielensä tarpeisiin. Liian niukaksi vedetty syöminen aiheuttaa ruumiiseen fysiologisen nälän ja keho alkaa huutaa ruokaa. Oireilu kuitenkin palvelee myös sairastuneen henkisiä tarpeita. Oireilulla lievitetään tuskaisia tunteita, kuten ahdistusta, alakuloa, häpeää, yksinäisyyttä tai mielessä vellovaa rauhattomuutta, jonka juuresta on vaikea saada kiinni. Näitä tunteita voi kuvata sydämen näläksi, jota oireet hetkellisesti helpottavat.
Oireilla saavutettu helpotus on kuitenkin väliaikaista. Oireiluun turvautuminen yleensä vahvistaa ja lisää vaikeita tunteita, joiden kohtaaminen ja käsitteleminen jää impulsiiviseen toiminnan jalkoihin. Oireilun jatkuessa sekä ruumiin että sydämen nälkä kasvaa entisestään. Bulimiaa sairastava alkaa vähitellen huomata ajautuvansa tilanteeseen, jossa oireiden vastustaminen tuntuu erittäin vaikealta, jopa mahdottomalta. Henkilö usein tiedostaa tilanteensa riistäytyneen käsistä, mutta avun pyytäminen tuntuu vaikealta. Arki saattaa muuttua kaoottiseksi, kun mieli askartelee yhtä aikaa sekä oireiden vastustamisen että niiden mahdollistamisen kimpussa. Tässä kohtaa useimmat onneksi päättävät hakea itselleen apua. Ja jokaisen, joka apua tarvitsee, soisi sitä myös saavan.
Mitä sairauden taustalta löytyy?
Bulimiaan sairastumiselle ei ole mitään yksittäistä selittävää syytä. Taustalla voivat vaikuttaa perintötekijät ja tietyt persoonallisuuden piirteet sekä kasvuympäristö ja erilaiset elämänkokemukset. Varhaiset kokemukset ja vuorovaikutus ympäristön kanssa muokkaavat käsitystä itsestämme. Ne vaikuttavat itseämme koskeviin uskomuksiin sekä kykyymme säädellä tunteita.
Syystä tai toisesta bulimiaan sairastuvalle henkilölle on syntynyt ajatus, että olen väärän kokoinen ja siksi kelvoton. Taustalta voi löytyä esimerkiksi kiusaamiskokemuksia tai jääminen vaille hoivaa, turvaa ja vahvistusta silloin, kun sitä olisi tarvinnut. Lähes poikkeuksetta bulimiaan sairastuneelle on kehittynyt itsetuntoon ja kehonkuvaan liittyviä ongelmia. Myös turvalliset tunteensäätelykeinot ovat enemmän tai vähemmän hakusessa, mikä aiheuttaa usein myös ongelmia ihmissuhteissa. Joskus juuri ihmissuhteisiin liittyvät vastoinkäymiset voivat laukaista ensimmäiset oireet.
Myös vaativuus itseä kohtaan, suorituspaineet ja epäonnistumisen pelko ruokkivat oireita. Yhteiskunnassamme vallitsevat kauneusihanteet, laihuuden ihannointi ja lihavuusfobia ovat myös pääepäiltyjen joukossa, kun etsitään syyllisiä erilaisten syömishäiriöiden syntyyn.
Syyt sairastumiselle eivät aina ole selvät tai suoraviivaiset eikä syiden löytäminen yksistään johda toipumiseen. Sairastumisen taustalla vaikuttavien tekijöiden pohtiminen lisää kuitenkin henkilön ymmärrystä itsestään. Itsensä ymmärtäminen taas lisää myötätuntoa itseään kohtaan, jolloin myös itsetunto alkaa saada kaipaamaansa vahvistusta. Myötätunto itseä kohtaan saa haluamaan itselleen hyvää, mikä taas auttaa henkilöä tekemään toipumista edistäviä muutoksia toimintaansa myös silloin, kun se tuntuu vaikealta.
Monille bulimia on syntynyt apukeinoksi vaikeisiin hetkiin. Sen kanssa ei kuitenkaan ole turvallista jatkaa matkaa, koska oireet aiheuttavat vakavia haittoja. Sairauden jatkuessa tulee kärsimys vääjäämättä oloa hetkellisesti helpottavien oireiden rinnalle ja kiilaa niiden ohi. Kärsimys nakertaa sekä kehoa että mieltä ja vaikuttaa usein haitallisesti myös arkeen ja ihmissuhteisiin.
Seuraavassa blogitekstissämme käsittelemme bulimian aiheuttamia haittoja tarkemmin.
Siiri Korpiniitty
Syömishäiriökeskus
Lähteitä:
- Charpentier, P., Viljanen, R. & Keski-Rahkonen, A. 2016. Nälkäinen sydän - Parane bulimiasta. Kustannus Oy Duodecim.
- https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00352
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti