Usein kysyttyä – Kuinka ottaa syömishäiriö puheeksi

Syömishäiriön puheeksi ottaminen on tärkeää, sillä varhainen puuttuminen jouduttaa toipumista ja voi estää syömishäiriön monimutkaistumisen. Puheeksi ottaminen voi pelastaa useita tärkeitä vuosia elämästä. Syömishäiriökeskukseen tuleekin usein sairastuneiden läheisiltä kyselyjä siitä, kuinka syömishäiriön voisi ottaa puheeksi. He kaipaavat konkreettisia ohjeita, sillä usein kuultu ”empaattisesti ja suoraan” on ohjeena liian ylimalkainen.

Läheisillä on usein pelko, että syömishäiriöön sairastunut suuttuu asian puheeksi ottamisesta. Tämän vuoksi suoraa puhumista saatetaan vältellä tai asia esitetään niin varovaisesti, että viesti jää kuulematta. Onkin tärkeää tietää, että sairastuneen suuttumista ei kannata pelätä niin, että asioista jätetään puhumatta. Vaikka muiden huolta olisi vaikeaa kuunnella, usein toistuva viesti jättää paranemisen halun siemeniä itämään, jotka vähitellen kasvavat paranemisrohkeudeksi.

Miten syömishäiriön sitten voi ottaa puheeksi? Kokosin tähän alle ohjeeksi lauseita, joita voi hyödyntää puheeksi ottamisessa. Vihreällä merkityt lauseet ovat hyviä tapoja puhua asiasta, punaiset huonoja:

1.     Valmistele puheeksi ottaminen. Mieti ennakolta milloin ja missä otat asian puheeksi. Paikan pitäisi olla rauhallinen. Puhelimen soiminen tai muu vastaava keskeytys kesken puheeksi ottamista voi katkaista hyvin alkavan kommunikaation. Varmista siis, että voitte keskustella rauhassa asiasta. Mieti kenen kaikkien olisi hyvä olla tilanteessa. Joskus keskustelu on helpompaa kahden kesken, joskus keskustelussa on hyvä olla mukana useampi henkilö.

2.     Tuo esille, että välität toisesta ja haluat siksi puhua tärkeästä asiasta:

”Minä välitän sinusta/Olet minulle rakas/Olet minulle tärkeä ja siksi haluan puhua tärkeästä asiasta kanssasi.”

3.     Kerro omasta huolestasi. Kerro lempeästi konkreettisia esimerkkejä, millaisissa tilanteissa huolesi on tullut esille. Käytä minä-lauseita sinä-lauseiden sijaan puheeksi ottamisen alussa. Puhu asiasta samalla suoraan ja mainitse syömishäiriö lempeästi .

”Minä olen huolissani sinusta/Olen ollut huolissani sinusta”

”Minä olen huomannut, että olet ollut alakuloisen ja väsyneen oloinen/syönyt vähemmän/liikkunut paljon/jne. viime aikoina. Olen huolissani hyvinvoinnistasi. Olen miettinyt, voisiko sinulla olla syömishäiriö.”

”Olen huomannut, että syömme nykyään harvemmin yhdessä/Olen huomannut, että vetäydyt enemmän omaan huoneesi/ Olen huomannut, että olet alkanut vetäytyä wc:hen ruokailujen jälkeen/Kiinnitin huomiota, että et syönyt serkun lakkiaisissa juurikaan/Huolestuin, kun viime viikolla lähdit lenkille, kun sinulla oli kuumetta.”

”Olen kuullut, että tällaiset asiat saattavat merkitä sitä, että kyseessä voisi olla syömishäiriö ja huomaan pelkääväni, että sinulla voisi olla alkamassa jotakin tällaista.”  

Sinä saat minut huolestumaan/Sinä olet saanut minut huolestumaan/Sinä aiheutat minulle huolia”

”Sinä olet ollut alakuloinen ja väsynyt/syönyt vähemmän/liikkunut paljon/jne. viime aikoina. Et taida voida hyvin.

”Et enää koskaan syö yhdessä minun kanssani/Vetäydyt koko ajan omaan huoneeseesi/Menet aina wc:hen heti syötyäsi/Et syönyt yhtään mitään serkun lakkiaisissa/Viime viikollakin lähdit pakonomaisesti lenkille, kun sinulla oli kuumetta. Sait minut huolestumaan.

Sinulla on syömishäiriö”

4.     Kysy lempeästi onko läheisesi itse huomannut asiaa. Anna hänen ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan avoimesti. Älä suutu tai syyttele, jos läheisesi kieltää syömishäiriön.

”Mitä ajattelet siitä, mitä toin esille? Oletko itse huomannut muutosta voinnissasi/syömisessäsi/liikkumisessasi/jne. viime aikoina? Voisiko sinusta sinulla olla syömishäiriö?”

”Miltä kertomani tuntuu sinusta?”

”Olen todella harmissani/vihainen, ettet pysty itse tilannettasi huomaamaan. Sinulla on selvästi syömishäiriö”

”Miksi et vain voi huomata tilannettasi?”

”Sinä valehtelet”

5.     Keskustelkaa aiheesta avoimesti. Kuuntele, mitä lähimmäisesi sinulle kertoo ja kysy tarkentavia kysymyksiä kuulemasi perusteella. Anna hänen tuoda vapaasti esille asioita, joista hän on valmis puhumaan. Huomioi, että nämä asiat voivat olla jotain aivan muuta, kuin syömiseen ja syömishäiriön oireisiin liittyviä. Kuvaa omin sanoin kuulemaasi ja anna positiivista palautetta, kun lähimmäinen kertoo itse tilanteestaan. Muistuta uudelleen, että välität. Älä takerru keskustelussa liikaa oireisiin ja ruokaan, anna enemmän sijaa ajatuksille ja tunteille. Älä uhkaile tai syyttele. Vältä pelottelua ja keskity toivon luomiseen.

”Olen tässä sinua varten ja valmis kuuntelemaan. Voit vapaasti puhua minulle kaikesta.”

”Ikävä kuulla, että sinulla on raskasta koulussa. Mitä siellä välitunnilla tapahtui? Miten toivoisit minun auttavan sinua kouluun liittyvien murheidesi kanssa?”

”Kuulen kertomastasi, että syöminen on sinulle pelottavaa. Olenko ymmärtänyt oikein?”

”Kiitos, rakas! Olen huojentunut, kun pystyt tästä minulle puhumaan.”

”Kultaseni, tuen sinua niin hyvin kuin vain osaan. Olet minulle rakas.”

”Me löydämme keinon, miten voit voida paremmin. Tästä päästään eteenpäin.”

”Nyt sinun täytyy puhua asioistasi rehellisesti.”

”No koulussa nyt on välillä raskasta ja välitunneilla sattuu ja tapahtuu, ei siihen noin kannata reagoida.”

”Kerro nyt kuinka vähän/paljon sinä oikeasti syöt! Mikä siinä syömisessä nyt pelottaa”

”Huomaatko, että kaikki toimintasi on sairasta? Et syö ikinä/ahmit, jumppaat koko ajan, oksennat kaiken…”

”Sinun täytyy alkaa nyt syömään paremmin tai muuten, et voi…”

”Sinä saat kaikki läheisesi voimaan pahoin. Olet pilannut minulta/meiltä…”

”Tilanteesi tappaa sinut.”

(Syömishäiriön vakavista seurauksista on tärkeä puhua, mutta niistä kannattaa puhua liiallista pelottelua vältellen vasta kun puheeksi ottaminen on johtanut hyvään puheyhteyteen ja/tai avun piiriin.)

6.     Miettikää yhdessä miten tilannetta voisi lähteä korjaamaan. Sopikaa, mistä lähdette hakemaan apua. (Selvitä ennen puheeksi ottamista paikkoja, mistä apua voi löytää. Löydät tietoa asiasta jälkikirjoituksesta.) Muista, että sinun tehtäväsi ei ole toimia terapeuttina. Olet läheinen, joka välittää ja on valmis auttamaan, mutta tarvitsette myös ammattilaisten apua.

Ole ymmärtäväinen, vaikka aina ensimmäinen puheeksi ottaminen ei johda vaiheisiin 5. ja 6. Voit joutua toistamaan syömishäiriön puheeksi ottamisen useita kertoja ennen kuin pääsette vaiheisiin 5. ja 6. Muista myös, että syömishäiriöön sairautena liittyy sairaudentunnottomuutta ja pelkoa muutoksesta. Läheisen hämmennys huomioihisi voi siis olla todellinen. Suuttumus taas nousee usein pelosta. Sinä voit tuntua uhalta syömishäiriölle ja siihen sairastunut reagoi toisinaan suuttumalla.

Tärkeää on, että pystyt ottamaan läheisen tunnereaktion vastaan rauhallisesti ja empaattisesti. Joku päivä läheisesi saattaa kiittää sinua siitä, että otit asian puheeksi. Muista myös, että läheisesi saattaa olla heti helpottunut puheeksi ottamisesta, sillä hänellä on voinut olla salaa toive, että joku huomaisi hänen tilanteensa. Puheeksi ottaminen voi poistaa häneltä salailun raskaan taakan.

Muistathan: Puheeksi ottaminen on välittämistä <3

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on puheeksi ottamisesta? Kommentoi aihetta, niin muut voivat saada kommenteistasi apua ja hyviä työkaluja puheeksi ottamiseen.

Terveisin,

Venla Eronen

PS. Syömishäiriökeskuksesta saa apua syömishäiriöön ja syömishäiriön puheeksi ottamiseen. Soita palvelevaan puhelimeemme 040 411 5481 ja olemme valmiina auttamaan. Neuvomme tarvittaessa myös mistä muualta apua voi löytyä. Lisää Syömishäiriökeskuksesta voit lukea täältä.

PPS. Syömishäiriöliiton sivuilta löydät lisää tietoa, mistä apua voi saada.