Stressi joulublogista – Mitä jos vain toivottaisinkin armollista joulua!

Itselleni joulu on ollut läpi elämäni se kaikista tärkein ja rakkain juhla. Koko joulukuu menee yleensä jotenkin jouluhumun voimalla, vaikka vuoden pimein aika muuten meinaa mielen päältä ottaakin. Osittain ehkä siksi on vaikea myötäelää sitä, miten jotkut syömishäiriötä sairastavat joulun kokevat.

Huomasin jo marraskuussa, kuinka stressi alkoi hiipiä Omenatuvan joulun blogiaiheen ideoimisesta. Joulukirjoituksen tekeminen on tuntunut koko Omenatuvan lyhyen historian aikana kaikista vaikeimmalta. Ikään kuin koko joulustressi kulminoituisi minulla yhteen blogikirjoitukseen. Siksi yleensä olenkin varovasti pyytänyt Piaa kirjoittamaan joulusta. Tänä vuonna blogirytmitys kuitenkin meni niin, että nyt minun tuli tarttua härkää sarvista.

Kyselin epätoivoisena ideoita asukkailtamme ja kollegoiltani. Ideoita tipahteli, mutta huomasin varsin pian olevani umpikujassa niiden kanssa. Teksteistä ei oikein tullut mitään. Niitä lukiessa tuli olo, että lähestyn aihetta joko liian negatiivisesta näkökulmasta, sairauskeskeisesti tai sitten niistä paistoi läpi se, että en kykene oikeasti ymmärtämään syömishäiriötä sairastavien kokemuksia ja ajatuksia joulusta. Romukoppaan lensi ainakin neljä kirjoituksen tynkää.

Päätin ottaa ideoinnin tueksi hieman hassun lähestymistavan. Turhautuneena aiheen löytymisen vaikeudesta, kuuntelin joululauluja ja lueskelin samalla syömishäiriöitä sairastavien ja muidenkin nettikeskusteluja. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee… Miten selviätte joulusta? Miten huijaan sukulaisia tilanteestani? Petteri punakuono oli poro nimeltään… Nyt jo pelottaa kaikki se ruokamäärä, minkä tulen ahmimaan. Pitäisi vaan välttää sortumasta siihen suklaaseen. Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy… Vastahan edellisestä joulusta on selvitty, taas sama touhu edessä.

Jotenkin tuossa yhteydessä syntyi ajatus siitä, että jouluun asetetaan paljon odotuksia, toiveita, paineita ja joskus myös pelkoja, sillä joulun lähestymisen merkeiltä on melko vaikea välttyä. Osa asettaa odotuksia, toiveita, paineita tai pelkoja ehkä siksi, että joululla on ollut tärkeä asema perheen yhteisenä hengähdystaukona, toiset siksi, että joulu puskee joka tuutista, kolmannet jostain muusta syystä. Syömishäiriötä sairastavista osalla taas on kokemukseni mukaan negatiivisia ajatuksia  ja muistoja jouluruuista ja ehkä riidoista läheisten kanssa. Monilla meillä on siis jonkinlainen paine joulusta tavalla tai toisella. Kun jouluun ladataan paljon energiaa ja odotuksia jo ennakolta, on riskinä, että joulun saapuessa rauhoittuminen ja nauttiminen onkin vaikeaa. Stressi purkautuu juuri siinä hetkessä, kun jouluruuat nostetaan pöytään ja on aika käydä istumaan.

Omalta osaltani päätin stressin välttämiseksi hieman rauhoittua blogiaiheen suhteen. Hei, minä voin olla armollinen itselleni ja samalla toivottavasti myös säästää Omenatuvan lukijat lauseilta, joista huokuu se, että ne on väkisin puristettu. En halua väittää mitään tiettyä kenenkään joulusta, koska kokemuksia jouluista on yhtä monta kuin ihmisiäkin. En halua sanoa, että näin se kuulkaas menee syömishäiriöiden yhteydessä, sillä totuus on se, että yhtään sellaista joulua en ole sivusta seurannut. Se mitä osastolla näemme ennen joulua, ei kerro minulle riittävän hyvin, mitä siellä kodeissa lopulta tapahtuu ja miten tilanteet koetaan. Enkä minä vannoutuneena jouluihmisenä voi vain saada kiinni siitä, kuinka joulu voi olla jollekin jopa vuoden pahinta aikaa. Siten minun on myös aika vaikea antaa niitä vinkkejä, miten joulusta selviää.

Haluaisinkin näin joulun alla vain todeta, että Omenatuvan kirjoittajana en halua luoda yhtään lisää kenellekään paineita jouluun. Joulusta on lupa tehdä oman näköisensä, nauttia siitä tai olla nauttimatta. Ja jos se on se syömishäiriö, mikä sitä jouluiloa nakertaa, niin silloinkin haluan toivottaa stressitöntä ja armollista joulua. Olitpa sitten missä tahansa vaiheessa syömishäiriön tai toipumisen suhteen, niin muista, että aika on armollinen, vaikka et itse pystyisikään olemaan itsellesi armollinen. Aika ei pysähdy, joulu kestää lopulta kuitenkin vain hetken verran. Jos et tällä hetkellä pysty joulusta nauttimaan, niin tulevaisuudessa voit kuitenkin taas löytää joulun ilon. Uudet paremmat muistot voivat olla edessä. Toipuminen on mahdollista!

Stressitöntä ja armollista joulun aikaa kaikille Omenatuvan seuraajille!


Terveisin,

Venla Eronen