Syömishäiriökeskuksen tarina

Syömishäiriökeskus näki päivänvalon hieman yli 13 vuotta sitten 2.6.2002. Sitä edelsi noin 3-4 vuotta sinnikästä valmistelutyötä. Olin 1990-luvun lopussa työssä HYKS:ssä, joka oli tuolloin ainoa paikka Suomessa, jossa oltiin havahduttu siihen, että syömishäiriöiden hoito vaatii erikoisosaamista. Siellä alkoi niihin aikoihin syömishäiriöiden hoitoa käsittelevä tutkimusprojekti, jossa oli mukana tutkijoita kahdestakymmenestä eurooppalaisesta maasta. Minulla oli suuri kunnia päästä tähän sisätautilääkäri Aila Rissasen Suomen osalta vetämään projektiin mukaan.

Projektin myötä pääsin tutustumaan muiden maiden hoitomalleihin ja huomasin, että lähestymistapoja oli monenlaisia. Huomasin myös, että Suomessa helposti toivottoman leiman saaneet tilanteet kohdattiin useissa ulkomaisissa klinikoissa rohkeudella ja luovuudella. Innostuin ajatuksesta, että haasteet nähdään mahdollisuuksina eikä hankaliakaan tilanteita kavahdeta.

Tavatessani vakavasti oireilevia syömishäiriöitä sairastavia nuoria ja aikuisia, minua aina kosketti heidän uskomaton sinnikkyytensä tämän ahdistavan sairauden kourissa. Heillä oli selvästi suuri halu parantua, mutta pelko sairaudesta luopumisesta oli monilla vähintään yhtä suuri. Tämä ristiriita paranemisen halun ja oireiden houkuttavuuden välillä tuntui minusta äärimmäisen mielenkiintoiselta ja koin sen kertovan jotain tärkeää syömishäiriöiden taustalla vaikuttavasta psykologiasta – samalla se näytti aiheuttavan paljon hämmennystä niin sairastavassa itsessään kuin hänen ympäristössäänkin.

Huomasin myös, että hoitavien henkilöiden oli usein vaikeaa ymmärtää syömishäiriötä sairastavan käyttäytymistä. Paranemisen pelko tulkittiin monesti motivaation puutteeksi. Ahdistunut ja kauhun täyteinen käyttäytyminen nähtiin helposti tahallisena niskoitteluna. Syömishäiriölle tyypillinen ominaisuus valjastaa ympäristö tukemaan oireilua, puolestaan ajateltiin manipuloivuutena. Niinpä syömishäiriötä sairastavat helposti leimattiin motivoitumattomiksi ja hankaliksi manipulaattoreiksi. Ymmärsin, että näin nähtynä syömishäiriötä sairastavaa on vaikeaa auttaa. Jotta hyvä hoito mahdollistuisi on tärkeää ymmärtää syömishäiriö selviytymiskeinona, jolla on keskeinen mielen tasapainopyrkimyksiä palveleva merkitys.

Näiden ja monien muiden oivallusten tulituksessa minulle syntyi vastustamaton halu etsiä keinoja ymmärtää syömishäiriöiden psykologiaa syvällisemmin. Halusin myös löytää hoitokeinoja, jotka ottaisivat huomioon sairauden psyykkisen oireilun eikä keskittyisi vain kehossa näkyviin oireisiin. Minulle kävi kiistattoman selväksi, että oireet, joiden kautta olimme tottuneet määrittelemään syömishäiriöt (laihtuminen, ahmiminen jne.) olivat vain pikkuruinen jäävuoren huippu. Varsinainen sairaus piileksii pinnan alla psyyken syvissä kerroksissa.

Tällöin aloin haaveilla hoitopaikasta, jossa olisi mahdollisuus kokeilla innovatiivisia hoitomenetelmiä ja jossa hoitomalli perustuisi yksilöllisen paranemisprosessin tukemiseen. Myös mahdollisuus kokeilla uusia menetelmiä heti niiden ilmaantuessa joko käytännön opettamana tai esimerkiksi kollegoiden kongresseissa esitteleminä tuntui minusta kiehtovalta. Niin syntyi idea Syömishäiriökeskuksesta ja sen keskeisestä toiminta-ajatuksesta.

Nyt 13 vuoden olemassaolomme aikana olemme nähneet, että mallimme on auttanut suurinta osaa asiakkaistamme. Monet heistä ovat ennen hoidon alkamista pitkään kamppailleet sairautensa kanssa ja alkaneet jopa kokea tilanteensa toivottomanakin. On ollut suuri kunnia kulkea asiakkaittemme rinnalla kappale matkaa heidän paranemisprosessinsa aikana.

Valitettavasti emme ole kuitenkaan onnistuneet auttamaan aivan kaikkia, jotka ovat olleet hoidossamme. Tämä on motivoinut meidät entistä tomerammin kehittämään hoitomalliamme eteenpäin. Haluamme jatkuvasti syventää ymmärrystämme, jotta voisimme auttaa yhä useampaa syömishäiriön kouriin joutunutta nuorta ja aikuista.

Vuosien varrella syömishäiriöiden oirekokonaisuudet ovat mutkistuneet ja hoidolliset haasteet sen myötä kasvaneet. Uskollisena toiminta-ajatuksellemme näemme uudet haasteet mahdollisuuksina kehittää hoitomalliamme ja toimintaamme jatkuvasti eteenpäin. Syömishäiriökeskuksen koko henkilökunta on myös omaksunut tämän ajatusmallin ja ovat työssään kehittyneet uskomattoman taitaviksi kohtaamaan kaikki syömishäiriöiden aikaansaamat hankalimmatkin oireet.

Olen ylpeä pienestä hoitokodistamme ja sen työlleen omistautuneesta henkilökunnasta sekä uskomattoman urheista asiakkaistamme, jotka niin rohkeasti kamppailevat paranemisensa eteen. Olen myös kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka luottavat ammattitaitoomme ja mahdollistavat tärkeän työmme. Tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin.

Millaisia uusia haasteita ja keinoja sinä näet syömishäiriöiden hoidossa? Miten Syömishäiriökeskus voi mielestäsi vastata noihin haasteisiin ja ottaa tehokkaasti uusia keinoja käyttöönsä?

Terveisin,

Pia Charpentier

Kirjoittaja on Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti (VET)