perjantai 22. lokakuuta 2021

Paranemisen haasteena autettavaksi asettuminen

Useimmille meistä on tiukka paikka, kun joudumme aloittelijan rooliin opettelemaan uusia asioita. Joudumme sietämään epäonnistumista ja sitä, että emme ole (ainakaan heti) hyviä siinä mitä teemme. Syömishäiriöistä paranemisessa joutuu usein törmäämään siihen, että muut tietävät paremmin ja jopa määräilevät mitä saa tehdä, miten syödä ja miten elää. Tämä tuntuu helposti itsemääräämisoikeuteen puuttumiselta ja sitä voi olla raskasta sietää.

Erityisesti syömishäiriöiden osastohoidossa tämä korostuu, sillä siellä joutuu elämään yhteisön säännöillä. Muut määräävät milloin syödään, milloin pääsee vessaan ja milloin ulkoilemaan. Halu päästä takaisin oman elämän herraksi nousee tällöin usein suureksi, mutta omaan varaan joutuessaan huomaa syömishäiriön nopeasti alkavan ohjailla toimintaa haitallisella tavalla.

Tässä tilanteessa vaaditaan kykyä asettua oppijan asemaan ja hetkeksi luopua tarpeesta itse ohjailla elämäänsä. Useimpien ihmisten on vaikeaa myöntää, että he eivät pärjää. Erityisesti sellaiset henkilöt, joille elämä on opettanut, että heikkous ei ole hyväksyttävää ja itse on pärjättävä, kokevat autettavaksi asettumisen hankalana. Vakavasta syömishäiriöstä parannuttaessa ollaan kuitenkin sellaisen tilanteen edessä, missä omassa varassa ei pärjätä, vaan tarvitaan uusien selviytymiskeinojen opettelua toisen ohjauksessa. Tässä tilanteessa mieli ei osaa itsenäisesti hyödyntää keinoja, jotka aidosti auttavat, vaan turvautuu pakonomaisesti haitallisiin sairauden keinoihin.


On tärkeää muistaa, että autettavaksi asettuminen silloin, kun ei itse pysty auttamaan itseään, osoittaa viisautta ja vahvuutta. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan päinvastoin. Tarvitaan suurta vahvuutta myöntää, ettei pärjää ja vastaanottaa apua silloinkin, kun se edellyttää pelottavien ja ahdistavien asioiden tekemistä. On tärkeää nähdä itsensä vahvana ja rohkeana vastaanottaessaan apua ja ymmärtää autettavaksi asettumisen suuri arvo paranemiselle.

Siinä voi auttaa myös sen muistaminen, että tilanne on väliaikainen ja tähtää siihen, että kyky elää omaa elämää itsenäisesti, turvallisesti ja terveyttä tukevalla tavalla saavutetaan mahdollisimman nopeasti. Eli avun salliminen ja hoidon vastaanottaminen auttavat pääsemään juuri siihen tavoitteeseen, jota sairastunut kipeästi itsekin haluaa: päästä elämään omilla ehdoillaan hyvää ja mielekästä elämää.

Vaikeina hetkinä voi suunnata katseen tulevaisuuteen ja muistaa, että ”kun nyt jaksan tämän ja opettelen tarvittavat taidot pärjätäkseni itse, pääsen pian tekemään tahtomiani ja kaipaamiani asioita”. Mitä ahkerammin uusia taitoja opettelee, sitä nopeammin ne on mahdollista omaksua, ne automatisoituvat sekä mahdollistavat itsenäisen elämän elämisen turvassa ja terveenä.

On hyvä myös olla tietoinen uuden oppimisen hauskuudesta. Kun huomaa selviytyvänsä aiempaa nopeammin pettymyksistä ja tajuaa, ettei epäonnistumisen jälkeen tarvitsekaan enää rangaista itseä ja vajota huonommuuden tunteisiin, valtaa mielen mahtava onnistumisen ja edistymisen tunne.  Myös syöminen alkaa yleensä sujua ilman pelkoa ja hätää. Samalla elämän laatu paranee merkittävästi monilla osa-alueilla, eikä elämää tarvitsee enää pelätä. Tämä tuottaa mahtavan määrän iloa sekä onnistumisen tunnetta ja innostaa jatkamaan eteenpäin yhä vaativampien haasteiden äärelle.

Katseen pitäminen palkinnossa vaikeina hetkinä auttaa selviytymään hankalistakin tilanteista ja muistamaan, että ”kun nyt vain jaksan keskittyä tähän ja tehdä sen mahdollisimman hyvin, pääsen eteenpäin ja omaan tavoitteeseeni”. Tilanne on hieman samankaltainen kuin koulussa opiskellessa. Useimmat opinto-ohjelmat sisältävät aiheita, jotka eivät ole niin mukavia, mutta ne täytyy kuitenkin suorittaa, jotta pääsee valmistumaan haluamaansa ammattiin.

Paranemisen aikana on tärkeää myös olla kärsivällinen itseään kohtaan ja sietää myötätuntoisesti se, että välillä epäonnistutaan. Ihmisillä on usein taipumus olla itselleen kovia ja ankaria silloin, kun he eniten tarvitsisivat myötätuntoa, hellyyttä ja hoivaa. Autat itseäsi tärkeällä tavalla, jos pidättäydyt kritisoimasta ja haukkumasta itseäsi silloin, kun asiat ovat vaikealla tolalla ja olet pettynyt itseesi. Kehitä mielesi varastoon muutama hyvä rohkaisun sana, jolla voit lohduttaa itseäsi vaikeana hetkenä. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi ”riittää, kun yritän parhaani”, ”uuden opettelemiseen kuuluu pienet epäonnistumiset aina välillä”, ”päästän irti epäonnistumisestani ja jatkan eteenpäin”, ”tämä on raskas prosessi, joten on ymmärrettävää, että välillä kiukuttaa”.

Uuden oppijaksi ja autettavaksi asettumisen taito on tärkeä syömishäiriöstä paranevalle. Sen muistaminen ja voimavarojen panostaminen siihen auttavat pääsemään nopeasti itsenäiseen elämään kiinni. Itsenäinen elämä on antoisinta ja kestävimmällä pohjalla siinä vaiheessa, kun taidot ja voimat riittävät arjen elämiseen tavalla, joka tukee mielen ja kehon hyvinvointia. Paranemisesi ollessa vielä kesken, panosta siis voimavarasi uusien selviytymiskeinojen oppimiseen sekä hoidon ja tuen vastaanottamiseen. Näin pääset nopeimmin elämään juuri sellaista elämää, jota kaipaat ja haluat itsellesi.

Millaisia kokemuksia sinulla on hoidon vastaanottamisen vaikeuden voittamisesta?

Syysterveisin,
Pia Charpentier

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti