Syömishäiriöistä paraneminen alkaa, kun sairastunut löytää rohkeuden muuttaa sairauden aikana omaksumiaan tapoja ja toimintamalleja. Sen lisäksi oireita aiheuttavista ajatuksista on tultava tietoiseksi sekä opeteltava saamaan niihin etäisyyttä ja harjoiteltava olemaan tottelematta niitä. Muutos tapahtuu siis kahdella tasolla: mielessä ja käytännössä.
Vaikka usein käytännön toimien muuttaminen tuntuu selkeimmältä, tarvitaan molemmilla tasoilla työskentelyä rinnakkain. Psyykkinen työskentely tukee käyttäytymisoireista luopumista ja käyttäytymisen muuttaminen haastaa pelkoja ja pakottaa ajattelemaan uudella tavalla. Tämän vuoksi paranemisessa on tärkeää työskennellä sekä käyttäytymisessä näkyvien että psyykkisten oireiden kanssa rinnakkain.
Kun rohkeus – vaikka hentoinenkin - paranemisen aloittamiseen on löytynyt, lähtee tilanne korjaantumaan nopeimmin, jos sairastunut uskaltaa ottaa vastaan asiantuntevaa ammattiapua. Se voi käsittää hoitoa tarjoavan ammattihenkilön tapaamisen, itsehoito-oppaisiin tutustumisen tai yhdistelmän molempia. Yksin ongelman kanssa ei kannata jäädä, sillä siten tilanne helposti pitkittyy.
Usein helpoin tapa hakeutua avun piiriin on ottaa yhteys lähimpään terveydenhuollon ammattilaiseen. Tämä voi olla kouluterveydenhoitaja tai -lääkäri, työterveyshuolto, lähin terveyskeskus (ihannetilanteessa siellä oma tuttu lääkäri tai hoitaja), tuttu yksityinen lääkäri tai vastaava helposti lähestyttävä tuttu hoitopaikka. Ammattilaisen tehtävänä on arvioida tilanne ja joko aloittaa hoitaminen itse tai lähettää eteenpäin erikoistuneeseen hoitopaikkaan.
Monesti juuri alkaneet ja luonteeltaan lievemmät syömishäiriöt hoituvat muutaman kuukauden seurannassa, joka toteutetaan kyseisessä hoitopaikassa. Siellä annetaan syömiseen liittyvää ohjausta ja psykoedukaatiota, seurataan painonkehitystä ja tuetaan oireilun lopettamiseen. Monille riittää tällainen suhteellisen kevyt puuttuminen tilanteeseen varhaisessa vaiheessa.
Usein tilanne on kuitenkin sen verran vakava, että ensimmäisessä hoitopaikassa sitä ei saada muuttumaan. Jos muutosta ei ole tapahtunut 2-3 kuukauden aikana, on hyvä jatkaa hoitoa syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneessa hoitopaikassa. Julkisen puolen yksiköihin tarvitaan yleensä lähete, jonka hoitava lääkäri kirjoittaa. Yksityisiin hoitopaikkoihin tarvitaan maksusitoumus, jonka kirjoittaa hoitavan lääkärin suosituksesta harkintansa mukaan oman alueen psykiatrian ylilääkäri, tulosyksikön johtaja tai vastaava vastuuhenkilö. Yksityisiin hoitopaikkoihin on yleensä mahdollisuus päästä myös itsemaksavana ilman kummempia lähetteitä tai maksusitoumuksia.
Usein syömis-, liikunta- ja pakko-oireiden ollessa voimakkaita, hoito keskittyy suurelta osin niiden helpottamiseen ja kehon tasapainon löytämiseen. Näiden oireiden hoitamisen ohessa on kuitenkin hyvä käsitellä myös psyykkisiä oireita, sillä ne toimivat näkyvien oireiden taustalla ylläpitävinä voimina. Kun näkyvät oireet on saatu sellaiseen vaiheeseen, että mieli pystyy väljempään ja abstraktimpaan ajatteluun, on psykoterapia hyvä ottaa hoidon osaksi. Tätä tarjotaan tavallisesti yksityisten psykoterapeuttien vastaanotoilla ja psykoterapiaklinikoilla.
Myös Syömishäiriökeskuksessa tarjotaan syömishäiriöihin erikoistunutta keskusteluterapiaa sekä KELAn korvaamaa psykoterapiaa. Psykoterapiaan pääsemiseksi tarvitaan psykiatrin B-lausunto, joka lähetetään KELAan. Siellä tehdään päätös psykoterapian myöntämisestä. Ennen yhteydenottoa KELAan on hyvä olla tiedossa kenen vastaanotolla psykoterapia alkaa, sillä KELA myöntää psykoterapian terapeuttikohtaisesti.
Jatkuipa hoito missä tahansa yksikössä, paras hoitotulos tulee silloin, kun sairastunut itse aktiivisesti osallistuu hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Mitä avoimemmin hän uskaltaa kertoa asioistaan ja mitä paremman kuvan tilanteestaan hän pystyy antamaan hoitaville henkilöille, sitä paremmin he pystyvät arvioimaan millaista hoitoa tarvitaan. Myös palaute hyvin ja huonosti toimineista hoitomenetelmistä auttaa valitsemaan mielekkäitä hoitomuotoja. Yhteistyössä yksilöllistä lähestymistapaa suunnitellen asiakas ja hoitava henkilö löytävät kullekin sopivimmat toimintamallit.
Hoitotilanteissa vaikuttavat monenlaiset voimat. Siinä punnitaan henkilökemioita, hoitavien henkilöiden osaamista, yhteistyön ja luottamuksen syntymistä asiakkaan ja auttajan välillä sekä asiakkaan omaa rohkeutta toteuttaa yhdessä sovittuja tehtäviä oireista eroon pääsemiseksi.
Syömishäiriöoireet eivät ole pelkästään haitallisia käyttäytymismuotoja ja -tapoja, vaan ne ovat selviytymiskeino hankalista tunteista. Oireet usein pitävät kivuliaita ja mielestä pois torjuttuja ajatuksia sekä tunteita loitommalla ja helpottavat niiden aiheuttamaa tuskaa niin, että sitä on helpompaa sietää. Vastaavasti oireista luopuminen nostattaa näitä hankalia oloja pintaan. Tämän vuoksi sairastunut joutuu jatkuvasti tekemään asioita, jotka tuntuvat pelottavilta, ikäviltä ja hankalilta. Paraneminen vaatii tämän epämukavuuden sietämistä ja tuskan läpi menemistä. Syömishäiriön vallassa oleva mieli lähtee helposti pakenemaan ja torjumaan hankaluuksia, joten sitä täytyy uudelleen kouluttaa tekemään täyskäännös ja kohtaamaan pelätty asia.
Samalla, kun sairastuneelta vaaditaan paljon rohkeutta tuskan kohtaamiseen, kärsivällisyyttä prosessin mutkikkuuteen ja sinnikkyyttä paranemisen loppuun saattamiseen, hoitavalta henkilöltä vaaditaan myös paljon. Hänen täytyy ymmärtää potilaan prosessin vaativuutta ja monitahoisuutta, paranemisen herkkää luonnetta sekä luottamuksen ja kannustamisen välttämättömyyttä. Hänen täytyy osata luoda niin turvallinen paranemisympäristö, että oireista luopuminen tulee sairastuneelle mahdolliseksi.
Hoito ja paraneminen vaativat siis herkkävireistä yhteistyötä, jossa molemmilla osapuolilla on oma tärkeä roolinsa. Kumpikaan ei voi hoitaa omaa osuuttaan parhaalla tavalla ilman toista. Tässä molemmin puolinen avoin kommunikaatio, jossa kuunnellaan ja puhutaan toinen toista kunnioittaen ja yhteiseen päämäärään pyrkien, auttaa tärkeällä tavalla kulkemaan mutkittelevan paranemisen polun loppuun saakka.
Paranemisen vaatima aika on jokaiselle yksilöllinen, eikä sitä useinkaan voi hoputtaa. Tapahtuvat muutokset ovat luonteeltaan syvällisiä ja saavat usein aikaan tärkeitä henkisiä kasvuprosesseja. Ihmisen psyyken systeemi rakentuu yksilöllisten vaiheiden mukaan eikä se voi hypätä yli tai jättää läpikäymättä tiettyjä vaiheita, vaan sen on sallittava toteuttaa muutoksensa omalla tavallaan. Toisilla tähän menee pari vuotta, toisilla kymmenen tai enemmänkin.
Tärkeintä on yhdessä keskittyä voittamaan sairaus ja tehdä sinnikkäästi ja päämäärätietoisesti kaikki tarvittava tavoitteen saavuttamiseksi.
Kesäisin
terveisin,
Pia Charpentier
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti