perjantai 16. kesäkuuta 2017

Usein kysyttyä – Syömishäiriökeskuksen ateriasuunnitelmat ja ruuat

Omenatuvan kommentteihin tulee usein kysymyksiä, miten Syömishäiriökeskuksessa ateriasuunnitelmat on rakennettu, saako ruokavalioon itse vaikuttaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Niinpä päätinkin kirjoittaa aiheesta oman blogikirjoituksen. Aihe on sinänsä hieman haastava, sillä tiedän, että se usein kiinnostaa, mutta samalla myös pelottaa osaa lukijoistamme.


Ateriasuunnitelma ja ruokavalioon vaikuttaminen


Ateriasuunnitelmat ovat aina yksilöllisiä ja niitä päivitetään yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Tavallisesti hoidon alussa tapaamisia on tiheästi, kun ruokavaliota säädellään voinnin edistymisen mukaan. Ravitsemusterapeutin tapaamisissa on mahdollisuus neuvotella ruokavalion sisällöstä. Huolehdimme kuitenkin siitä, että ruoka on riittävän monipuolista ja että sen suunnittelu ei mene syömishäiriön palvelukseen. Eli vaikka kuuntelemme tarkkaavaisesti toiveita, pysyttelemme usean askelen edellä syömishäiriötä ja huolehdimme, että se ei pääse liikaa vaikuttamaan ruokavalion sisältöön tai laajuuteen.

Syömishäiriökeskuksessa ateriasuunnitelmat eivät ole kaloripohjaisia. Meillä ei siis ole esimerkiksi suunnitelmaa 2000 kcal. Ateriasuunnitelmassa on määritelty annoskoot jokaisen yksilöllisen tilanteen mukaan. Annoskoot ilmaistaan muun muassa desilitroina (esim. puuro, jugurtti, keitto sekä pata- ja laatikkoruoka), grammoina (esim. kala-ja kanafilee) kappalemäärinä (esim. leipä, pyörykät, pihvit), laseina (juomat) ja ruokalusikallisina (esim. pähkinät). Tällä tavalla aterioihin tulee luontaista vaihtelua päivittäin, mutta pidemmällä aikavälillä energiamäärä on tasainen. Tavoitteena on kaloriajattelusta irti päästäminen.

Annoskokojen lisäksi ateriasuunnitelmassa on määritelty mitä esim. aamupalalla ja iltapalalla syö. Vaihtoehtoja voi olla useampi ja eri päivinä voi olla eri vaihtoehdot. Esimerkiksi jollakin voi olla ateriasuunnitelmassa maanantaisin, keskiviikkoisen ja perjantaisin aamupalalla puuro, muina päivinä mysli ja jugurtti. Vaihtoehdot voivat olla myös päiviin sitomattomia, jolloin itse voi valita minkä vaihtoehdon minäkin päivänä valitsee. Mikäli ei ole vielä siinä vaiheessa hoitoa, että voisi itse annostella ateriansa, niin silloin valinnan tekee hoitaja.

Hoidon edetessä tarkoista ateriasuunnitelmista luovutaan asteittain. Ensin esimerkiksi ateriat opetellaan kokoamaan ilman tarkkoja mittoja. Sen jälkeen edetään vaiheeseen, jossa voi tarkemmin kuunnella omaa nälkää ja kylläisyyttä sekä valita aterioilla omien mieltymysten mukaisia vaihtoehtoja.


Esimerkki viikon aterioista


Pyrimme Syömishäiriökeskuksessa tarjoamaan monipuolista ja maukasta ruokaa. Oma kokkimme tekee ruuat. Ravitsemusterapeutti, kokki ja osastonhoitajat pitävät säännöllisesti ravitsemuspalavereja, joissa ravitsemuksellisia asioita mietitään.

Aamupalalla Syömishäiriökeskuksessa on tarjolla useita vaihtoehtoja, joista jokaiselle rakennetaan mieluisa vaihtoehto. Tarjolla on puuroa, leipää päällisineen, muroja, mysliä, weetabixeja, jugurttia, viiliä, pähkinöitä, marjoja, hedelmiä, tuoremehua, mehua, maitoa, teetä ja kahvia. Iltapalalla vaihtoehdot ovat samoja puuroa lukuun ottamatta. Osalla voi myös olla pieni myöhäisiltapala, mikä rakennetaan myös samoista vaihtoehdoista.

Muut ateriat vaihtelevat päivittäin ja viikoittain. Alla olevassa taulukossa on esimerkki yhdestä viikosta. Esimerkki ei ole virallinen ruokalista, vaan se kuvaa kokemukseni mukaan melko tavallista viikkoa.




Lounaalla on lisäksi tarjolla vaihtelevia lämpimiä kasviksia ja salaattia. Lounaalla ja päivällisellä ateriaan voi kuulua myös leipää päällisineen. Tiistain esimekkipäivällisessä tuore sämpylä korvaa leivän. Juomana aterioilla on maitoa, piimää, mehua ja/tai vettä.

Jokaisen ruokavaliot otetaan aterioissa huomioon. Esimerkiksi kasvissyöjille on omat vaihtoehtonsa niille päiville, kun ruokalistan ruoka ei ole kasvisruokaa. Esimerkiksi jauhelihakastikkeen tilalta voi olla soijarouhekastiketta, kanafileen tilalla tofua ja lindströmin pihvien tilalla punajuuripihvejä.


Lopuksi


Kuten alussa totesin, osaa aihe saattaa kiinnostaa paljon, mutta samalla myös pelottaa. On hyvä huomata, että pelko nousee syömishäiriöstä. Syömishäiriön muodosta riippumatta monilla on usein mielessään listat niin sanotuista sallituista ja kielletyistä ruuista. Pyrimme Syömishäiriökeskuksessa siihen, että kiellettyjen ruokien lista supistuisi ja sallittujen ruokien lista laajenisi. Siksi tarjoamme vaihtelevia ruokakokemuksia, ja ruokalistalta varmasti löytyykin myös niitä ruokia, jotka moni itseltään kieltää.

Muistathan kuitenkin, että Syömishäiriökeskuksessa henkilökunta on tukenasi ja auttaa sinua toipumaan. Ateria ja ruoka-aines kerrallaan saat vahvuutta nähdä ruuan turvallisina ja sinulle hyvänä. Sinulla on lupa syödä hyvin, riittävästi, monipuolisesti ja nauttien!


Terveisin,

Venla Eronen

13 kommenttia:

  1. Osaatteko neuvoa minua;

    Sairastan syömishäiriötä, mutta poikaystäväni ei ota sairautta tosissaan. Olen luetuttanut hänellä mm. blogianne ja hän on sitä mieltä, että koko syömishäiriö on yhtä suurta esittämistä ja huomionhakua. Jokaisessa keskustelussa nousee lähes aina esille "kyllähän se yks Ainokin vaan pelas ruualla käyttääkseen valtaa ja saadakseen huomiota, eikä siinä mitään oikeeta syömisongelmaa ollut". Viitaten siis Mot-dokkariin. Syömishäiriökeskus on kuulemma viiden tähden hotelli ihmisille, jotka eivät uskalla ottaa vastuuta elämästään. Poikaystäväni on sitä mieltä, että syömishäiriöiset paranisivat nopeammin, jos heitä ei hyysättäisi. Itse saan monesti kuulla sanat; "Älä nyt viitsi pelleillä", "Keksi nyt fiksumpi keino päästä telkkariin" jne. Olen alkanut melkein pitämään hänen sanojaan totuutena. Onko minunkin sairauteni esittämistä? Miten saan hänet ymmärtämään paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama homma...Ystävä sairastaa ja en milläänn osaa ajatella, että kyseessä ois mikään oikee sairaus. Tiedän, oon surkee ystävä. En vaan pysty käsittää, et miten joku dokkarin Aino on hankkinu sairauden tarkotuksella huomionhakuisuuttaan ja joku muu ois vaan vahingossa sairastunu. Vaikee kokea empatiaa, jos on tietosesti soppansa keittäny. En mä tietenkään muita sellasia tapauksia tiedä, mut jotenki toi hankaloittaa/vahvistaa ajatusta, että sairaus ois aina vaan esittämistä. Ikävää tietty niitä kohtaan, jotka sairastaa aidosti syömishäiriöö. Yritän täältä blogista saada uutta tietoo aiheesta.

      Poista
    2. Ikävä kuulla poikaystäväsi reaktiosta. Voisiko teidän tilanteessanne auttaa se, että kävisitte yhdessä tapaamassa syömishäiriöihin erikoistunutta terapeuttia?

      Huomionhakuisuus-teemasta on ollut täällä Omenatuvassa aika paljon jo keskustelua. Siitä voi lukea esim. täältä: http://syomishairiokeskus.blogspot.fi/2016/06/onko-syomishairion-sairastaminen.html

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista
    3. Voisitko kuitenkin vastata, miksi sairaus on mahdollista hankkia tietoisesti ja onko se silloin aito SYÖMIShäiriö vai joku muu häiriö? Eikö se ole kauheaa resurssien vientiä ja läheisten kuluttamista, jos alkaa oireilla tahallaan huomionhakuisuuttaan, kuten esim. Aino sanoi tehneensä?

      Poista
    4. On se kai joissain tilanteessa, kuten Piakin kirjoitti siinä huomiohakuisuutta koskevassa kirjoituksessaan. En ole oikea ihminen ottamaan kantaa, onko se silloin syömishäiriö vai kenties yhdistelmä jonkin muunkin sairauden kanssa. Hoito tulee aina suunnitella yksilöllisesti. Jos syömisen kanssa on ongelmia, niin kyllä siinä jollain tavalla tulee syömishäiriöhoito olla mukana. Ja vaikka siinä olisi tuo tietoisuus sairastumisessa ollut lähtökohtaisesti mukana, niin koen, että kyllä sellainenkin ihminen apua tarvitsee.

      T:Venla

      Poista
  2. kiitos kun kirjoititte jatkoa, oli ainakin itselleni todella kiinnostava utelias kun olen. eikä kyllä ahdistanut. olisi kiva kuulla kokkien mietteitä miten he suunnittelevat ja tekevät ruoan, mitä haasteita? pari muutakin kysymystä: 1. mikä tulkitaan sh käyttäytymiseksi? esim. jos ei pidä jostain ruoasta voiko siihen vaikuttaa? 2. onko pakko syödä kaikki? jos ei esim. oliiveista pidä saako jättää salaatissa? tai suklaa jos ei oikeasti pidä? 3. mitä jos kieltäytyy ruoasta ei syö? 4. allergiat varmasti huomioidaan(?)mutta miten ärtyvä suoli onko fodmap mahdollinen? ja hyvä kun kasvisruokaan on mahdollisuus ja monipuolisuus proteiinit huomioon ottaen. otetaanko sesonkiajattelu myös huomioon esim. kesällä marjat ja talvella juurekset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän nyt parhaani mukaan vastailla. Kokkien mietteistä en erityisemmin osaa sanoa, mutta uskoisin, että suunnittelussa huomioidaan se, että ruoka on monipuolista. En osaa haasteista sanoa.

      1 ja 2: Meillä voi kyllä olla ateriasuunnitelmaan merkitty muutama "inhokki". Niistä on sovittu ravitsemusterapeutin kanssa. Näitä ei silloin ole tarjotussa ruua'ssa. Muuten meillä on aina pakko syödä kaikki.

      3. Olemme hyvin kärsivällisiä ja jaksamme tukea pitkään, vaikka ihminen kieltäytyisi ruuasta. Yleensä potilas lopulta saakin syötyä. Voimme myös syöttää, jos se helpottaa tilannetta. Meillä on tarvittaessa käytössä myös nutridrink-juomat ja nenämahaletkut, mutta toki ne ovat vasta viimeisiä keinoja.

      4. Allergiat huomioidaan. Kaikki ruokavalioasiat sovitaan ravitsemusterapeutin kanssa. Uskoisin siis, että myös fodmap on mahdollinen, kunhan se on mahdollisimman tarkasti määritelty, mitä fodmap hiilihydraatteja kyseinen henkilö ei siedä. Tuosta sesonkiajattelusta en nyt osaa ihan kokonaisvaltaisesti vastata, mutta varmasti se jossain määrin vaikuttaa.

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista
  3. 1.Pidättekö te läksiäisiä hoitonsa päättäville?
    2. Oletteko saaneet kaikki hoitoon tulleet parantumaan, mikäli maksusitoomus on ollut pitkä? Sanotaan vaikka yli vuoden mittainen ainakin.
    3. Onko teillä koskaan käynyt niin, että hoitoon tullut ei ole halunnut lähteä hoidosta, vaikka olisi jo terve?
    4. Voiko syömishäiriö vaihdella niin, että välillä on todella kiinni häiriössä ja välillä lähes terve, vaikka ei olisikaan hoidossa? Voiko "lähes terve"-vaiheessa tulla hoitoon? Itse en uskalla ottaa hoidon ensiaskelia, sillä kuitenkin minulla on lähes terveitä kausia, jolloin hoito olisi turhaa. Oikeasti sairashan ryömisi kokoajan pohjalla, vai mitä?
    5. Mitä mieltä olette pro-ana ja pro-mia kulttuureista? Voisiko aiheesta saada blogikirjoitusta?
    6. Koetteko, että MOT-dokumentin nostama kohu siitä, että ohjelmassa esiintynyt Aino toi ilmi tarkoituksella oireilleensa kuin syömishäiriötä sairastavien olettaa, jotta saisi huomiota, on hyvää näkyvyyttä syömishäiriöille? Olisiko teidän mielestänne parempi, että ilmi oliso tuotu myös mahdollisia persoonallisuus- tms häiriöitä, ettei kuvaksi jäisi että syömishäiriö on aina itsekkäistä lähtökohdista itse hankittu?
    7. Onko osastonne kiinni jouluna tai muina juhlapyhinä?
    8. Onko kukaan onnistunut olemaan tiiviissä hoidossa ilman maksusitoomusta?
    9. Tavoitteleeko yksikkönne voittoa palveluillaan, kun mainostatte sitä niin paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä kysymyksistä! Tässä henkilökohtaiseen näkemykseeni pohjautuvat vastaukset:

      1. Kyllä joskus pidämme, jos hoitonsa päättävä niin toivoo. Joskus olemme käyneet esim. luistelemassa ja ajamassa kartingia. Hoitonsa päättävä käy usein myös omahoitajiensa kanssa syömässä ravintolassa.

      2. Vaikea kysymys, koska emme tiedä kaikista mitä heille kuuluu. Seurantatutkimuksemme antavat kuitenkin viitteitä siihen, että hoidon suunnitellusti loppuun saattaneet voivat melko hyvin. Sairaala- tai osastohoitoa heistä ainakaan suurin osa ei ole enää tarvinnut. Monet kokevat myös parantuneensa täysin. Osastohoidon aikanahan ei yleensä vielä täyteen parantumiseen päästä (eikä osastolla ole tarpeen ollaakaan niin pitkään), vaan prosessi jatkuu vielä avohoidossa tai terapiassa.

      3. Kuten 2. kysymyksen vastauksessa totesin, osastohoitoa ei yleensä ole tarpeen jatkaa täyteen toipumiseen asti, vaan osa toipumisesta tapahtuu omassa elämässä. Kyllä joitakin hoidon päättyminen pelottaa tai jännittää. Siksi hoitoa lopetellaan yleensä asteittain omaan elämään tukien.

      4. Voi vaihdella tai ainakin oireet voivat välillä olla vähäisempiä. Hoitoon voi tulla missä vaiheessa vain, mutta se onkin eri asia, saako kaikissa vaiheissa maksusitoumusta. En usko, että hoito on koskaan turhaa, jos syömishäiriö on taustalla, vaikka syömishäiriö ei olisikaan niin aktiivisena. Toki hoidon intensiivisyys voi vaihdella tilanteen mukaan. Niin kauan kun syömishäiriö on taustalla eikä täyttä toipumista ole tapahtunut, niin on varmasti hyvä olla ainakin jokin taho, johon ottaa yhteyttä, jos tilanne meinaa huonontua. Toki olisi hyvä, että saisi myös apua, jotta syömishäiriöstä toipuminen voisi edetä täyteen toipumiseen asti, eikä noita erilaisia kausia enää tarvitsisi kohdata.

      5. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pro-ana ja pro-mia ovat osa joidenkin sairautta ja ilmentävät sairasta ajattelua. Niistä on haittaa varmasti monessa mielessä monille. Laitan harkintaan ko. kulttuurit blogiaiheena, mutta en tiedä saanko niihin sellaista otetta, että osaisin niistä kirjoittaa.

      6. MOT-dokumentti oli yhden ihmisen tarina. Mielestäni yhden ihmisen tarinasta ei pitäisi ikinä tehdä yleistyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole Ainon vika. Mielestäni vastuu on dokumentin tekijöillä. Koen, että MOT-dokumenteissa haetaan usein hieman kärkkäästi tietynlaista näkökulmaa (ei siis vain kyseisessä jaksossa). Dokumentteja olisi hyvä tehdä hieman laajemman ihmisryhmän avulla. Esimerkiksi jo neljän ihmisen erilaisia tarinoita kuvailemalla olisi voinut saada paljon paremman kuvan syömishäiriöistä, jolloin useampi ihminen olisi voinut löytää jonkun kohdan mihin samaistua. Yhden dokumentin pohjalta ei myöskään voi kenellekään minkäänlaista diagnoosileimaa laittaa, mutta yleisesti ottaen voisi olla hyvä, että myös persoonallisuushäiriöiden ja syömishäiriöiden yhdistelmästä olisi enemmän kuvauksia.

      7. Joskus on, joskus ei. Riippuu hoidossa olevien voinnista.

      8. En tiedä voinko tähän vastata. Voisiko vastaus vaarantaa potilastietosuojan?

      9. Syömishäiriökeskuksen omistaa voittoa tavoittelematon Elämän Nälkään ry. Eli emme tavoittele voittoa. "Mainontamme" tarkoitus on enemmänkin siinä, että apua tarvitsevat löytävät avun piiriin. Lisäksi haluamme lisätä tietoutta syömishäiriöistä yleisestikin. Näistä syistä olemme aktiivisia mm. sosiaalisessa mediassa.

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista
  4. Onko osastollanne mahdollista olla kokonaan/osittain vegaani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osastolla on mahdollista noudattaa lakto-ovo-vegetaarista ruokavaliota.

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista
    2. Eli ette hoida vegaaneja? Jätättekö sen ryhmän kokonaan hoitamatta?

      Poista
    3. Hei! Vegaaniruokavalio on kiperä kysymys syömishäiriöiden hoidossa. Emme sano automaattisesti ei vegaaniruokavaliolle, mutta yleensä aliravitsemustilan korjaaminen vegaaniruokavaliolla on melko paljon haastavampaa. On myös hyvä miettiä missä elämän vaiheessa vegaaniruokavalio on tullut elämään mukaan. Onko kyse esim. oireesta vai koko elämän ajan totutusta ruokavaliosta? Toistaiseksi olemme kyllä hoitaneet vegaaneja, mutta ruokavalio on laajennuttu hoidon ajaksi lakto-ovo-vegetaariseksi. Kasvis(proteiini)vaihtoehtojen jatkuva lisääntyminen lisää kyllä mahdollisuuksia muuttaa näkökulmaamme tulevaisuudessa.

      Terveisin,

      Venla Eronen

      Poista