tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post9108149188533631796..comments2023-12-05T22:19:37.291+02:00Comments on Omenatupa: Ensimmäisiä kokemuksia Syömishäiriökeskuksen harjoitteluasunnostaSyömishäiriökeskushttp://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-74616556109381347232018-06-29T10:13:19.872+03:002018-06-29T10:13:19.872+03:00Kiitos hyvästä kysymyksestä. Monesti sairastuneen ...Kiitos hyvästä kysymyksestä. Monesti sairastuneen fyysinen vointi ei ole heti hoidon alussa riittävä, jotta syömishäiriön syitä pääsisi syvällisesti käsittelemään. Ravitsemustilan ollessa heikko, kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä sellaiseen pohdintaan. Syömishäiriö oireineen on se pinnalla oleva asia, mikä pitää ajatukset myös usein melko tehokkaasti poissa saiaruden taustalla olevista tekijäistä. Voinnin onkin ensin kohennuttava, jotta syihin sairauden taustalla päästään paneutumaan. Psyykkisesti noiden asioiden käsittely voi olla myös erittäin haastavaa, sillä taustalla voi olla kipeitäkin kokemuksia, joista puhuminen voi tuntua erittäin pelottavalta tai kielletyltä. Ensin onkin muodostetteva hyvä luottamussuhde hoitavaan tahoon. Hoidon aikana on kyllä aina tarkoitus mennä myös niihin syömishäiriön syihin, mutta se ottaa oman aikansa. Monesti syömishäiriön syiden käsitteleminen alkaa jo hoidon aikana, mutta tilanteesta riippuen aiheen käsittelyä voi olla tarpeen jatkaa vielä osastohoidon päätyttyäkin terapiassa. <br /><br />Terveisin,<br /><br />Venla EronenSyömishäiriökeskushttps://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-63376789577086942392018-06-24T12:09:21.605+03:002018-06-24T12:09:21.605+03:00Ei liity tähän aiheeseen varsinaisesti, mutta lues...Ei liity tähän aiheeseen varsinaisesti, mutta lueskelin blogia ja huomasin usein toistuvan kuinka syömishäiriö on oire jostain muusta ongelmasta. Näin ollen tuntuu todella nurinkuriselta, että hoidetaan ensin oiretta, mutta ei sen aiheuttajaa. Eikö loogisesti oireet sairauksissa poistu, kun niiden aiheuttaja on nitistetty? Miksi siis syömishäiriössä hoito on nurinkurista? Täälläkin on kommenteissa ollut keskustelua siitä, että joillekin syömishäiriöön sairastuminen on ollut tarkoituksellinen projekti. Tällöin myös parantuminen on enemmän omasta päätöksestä kiinni. Eikö tällöin juuri tarvittaisi hoitoa ensisijaisesti sen suhteen, mikä saa ihmisen oireilemaan tietoisesti. Nimittäin silloin ei auta mikään hoito, jos toinen on päättänyt oireilla syömishäiriön tuoman "statuksen" vuoksi. Osastojaksot ovat vain meriittejä hyvin onnistuneesta sairastuttamisesta ja keskuksellakin halutaan olla mahdollisimman pitkään paapomisen vuoksi. Hyvän ystäväni ystävä on ollut mm. teillä hoidossa ja ystäväni monesti purki sydäntään siitä, kuinka on vaikea tukea ihmistä ja kokea empatiaa sellaista kohtaan, joka nauttii sairauden tuomasta huomiosta ja on halunnut tietoisesti itsensä sairastuttaa. Eli siis, miksi vaikka sellaisissa tapauksissa (joita tietenkään kaikki eivät ole) ei hoitoa aloiteta nujertamalla syy kyseiselle käytökselle? Ylipäätään muissakin tapauksissa tuntuu oudolta, että hoito aloitetaan oireiden hoidosta.<br />Kiitos, mikäli viitsitte antaa omaa näkökulmaanne/tietämystä pohdintoihini.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-13802096599219954522018-06-21T12:02:44.136+03:002018-06-21T12:02:44.136+03:00 Nimi jäi.. Virpi Nimi jäi.. VirpiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-1361154110543857402018-06-21T11:58:39.812+03:002018-06-21T11:58:39.812+03:00Tämä on superhyvä juttu! Itse olisin kaivannut täl...Tämä on superhyvä juttu! Itse olisin kaivannut tällaista enemmän. Osaston ja yksinasumisen ero on valtava! Yksinoloa pitää harjoitella.Anonymousnoreply@blogger.com