tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post5767463910329158980..comments2023-12-05T22:19:37.291+02:00Comments on Omenatupa: Mitä osastohoidon jälkeen? (Osa 1)Syömishäiriökeskushttp://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-1002249458799392752016-02-23T10:25:25.156+02:002016-02-23T10:25:25.156+02:00Ihana kuulla Anonyymit. Paljon onnea ja iloa elämä...Ihana kuulla Anonyymit. Paljon onnea ja iloa elämäänne!Syömishäiriökeskushttps://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-3154494223474942592016-02-23T10:22:10.578+02:002016-02-23T10:22:10.578+02:00Kiitos kommentista! Tarkoitukseni oli kirjoittaa t...Kiitos kommentista! Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä kirjoitus huomioiden koko sairauskirjo. Pahoittelen jos jäi sellainen olo, että tässä oli käsitelty vain anoreksiaa.<br /><br />T: PiaSyömishäiriökeskushttps://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-80510411373956754192016-02-23T10:10:55.410+02:002016-02-23T10:10:55.410+02:00Kiitos palautteesta. Olet aivan oikeassa. Tässä ki...Kiitos palautteesta. Olet aivan oikeassa. Tässä kirjoituksessa tosiaan jäi käsittelemättä työikäisen paluu arkeen osastohoidon jälkeen. Tästä aiheesta voisimmekin kirjoittaa oman kirjoituksen. Syömishäiriökeskuksen osastohoidon läpikäyneistä suurin osa palaa opintojen pariin, minkä vuoksi tässä kirjoituksessa tuo näkökulma oli korostunut. <br /><br />T: PiaSyömishäiriökeskushttps://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-42771066138602269992016-02-22T15:59:28.216+02:002016-02-22T15:59:28.216+02:00Minulla on hyviä kokemuksia sh-keskuksen terapiaho...Minulla on hyviä kokemuksia sh-keskuksen terapiahoidosta. Kuitenkin, tuo edellinen kirjoitus on osoitettu vain kouluikäisille anorektikoille. Olen oikeastaan aika pettynyt kirjoitukseen. Sh-keskuksen toiminnanjohtajan pitäisi tietää paremmin. Työssäkäyviä syömishäiriöistä on paljon ja on muitakin syömishäiriöitä kuin anoreksia, höh höh<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-69053381918126434082016-02-20T07:43:45.206+02:002016-02-20T07:43:45.206+02:00Kiitos toivon jakamisesta! Ihana lukea parantumist...Kiitos toivon jakamisesta! Ihana lukea parantumistarinoita. Vaikken sinua tunne, niin tulen iloiseksi, että olet jättänyt tämän helvetin taaksesi. :)<br /><br />Olen itse vasta aloittelemassa hoitoa syömishäiriökeskuksen terapiayksikössä ja ensimmäistä kertaa 13 vuoden sairastamisen jälkeen minusta tuntuu, että minua ja sairauttani ymmärretään. En ole aikaisemmin tavannut syömishäiriöön erikoistunutta työntekijää ja helpotuksen tunne on valtava. Tuntuu, että minua kuunnellaan, ymmärretään ja kanssani yritetään tosissaan löytää niitä minulle oikeita hoitomuotoja. <br /><br />T. Ensimmäinen AnonyymiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-43935730081971928482016-02-20T01:00:33.672+02:002016-02-20T01:00:33.672+02:00Paraneminen on lopulta pitkälti itsestä kiinni. Va...Paraneminen on lopulta pitkälti itsestä kiinni. Varsinkin, kun saa hoitoa Suomen parhaassa syömishäiriöihin erikoistuneessa hoitopaikassa. Itse kuljin liki kymmenen vuoden matkan eri hoitolaitoksissa ennen kuin pääsin Syömishäiriökeskukseen! Mielipiteitä on monia, eikä paranemisprosessi ole lähes koskaan ruusuilla tanssimista. Mielipide-eroja ja sanomista tulee hoidosta ja toimintamalleista, koska vastakkain on asiansa osaava (ja näin ollen sairaudelle kaikin tavoin kampoihin pistävä) hoitohenkilökunta sekä kovaakin kovempi "luu", anorexia. Kaikesta tästä huolimatta olen ikuisesti kiitollinen Syömishäiriökeskukselle siitä, että herätitte minut henkiin ja sain elämäni takaisin! Jos en olisi keskukseen päässyt, ei matkani täällä maan pinnalla olisi ollut enää kovin pitkä. Voimia toipuville sekä heidän kanssaan työnskenteleville hoitajille! Aina on toivoa!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-33861522587804620192016-02-19T20:00:00.216+02:002016-02-19T20:00:00.216+02:00Saman huomion tein kuin anonyymi. Tosin kokemuksen...Saman huomion tein kuin anonyymi. Tosin kokemukseni syömishäiriökeskuksen "avohoidosta" vain vahvistavat tiettyä asenneilmapiiriä, joka hienojen sanojen taakse piilotetaan. <br />On mahdollista, että osastolla on toisin, mutta avopuolella nämä "ymmärrämme, etsimme..." puheet eivät sovi. Rahastusta vuodesta toiseen. Käsitykseni mukaan todelliseen ammattitaitoon kuuluu myös huomata ja reagoida, jos asiat eivät edistyy, mutta ei teillä.<br />Kroonistuminen, olisiko ollut vältettävissä? Ehkä, ehkä ei. Ainakin rahat olisi säästynyt, jos ei koskaan olisi tuhlannut niitä tyhjään läyhäämiseen. <br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-67795259854958552012016-02-19T16:25:48.001+02:002016-02-19T16:25:48.001+02:00Miten töihin paluu hoidon jälkeen? Kirjoitat vain ...Miten töihin paluu hoidon jälkeen? Kirjoitat vain kouluun palaamisesta, mutta itselläni ei ainakaan olisi tarkoitus palata koulun penkille, vaikka osastohoidossa kävisinkin. Tiedän, että nuo samat neuvot ja vinkit toimivat niin kouluun kuin töihin palatessa. Pisti vain inhottavasti korvaan. Yritetään muistaa muitakin syömishäiriöitä sairastavia kuin vain lapset ja nuoret.Anonymousnoreply@blogger.com