tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post4248093898574744029..comments2023-12-05T22:19:37.291+02:00Comments on Omenatupa: Joulumietteitä Syömishäiriökeskuksesta – Kadotetusta joulusta kohti ilon juhlaaSyömishäiriökeskushttp://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-26071630252207598622016-05-04T10:00:07.611+03:002016-05-04T10:00:07.611+03:00Minun on pakko kertoa eriävä mielipiteeni ateriasu...Minun on pakko kertoa eriävä mielipiteeni ateriasuunnitelmasta ja sen toimivuudesta. Olen sairastanut lähemmäs 15 vuotta ja olen jo kolmekymppinen ja vasta nyt hiljattaen olen ruvennyt parantumaan, koska olen noudattanut täysin päinvastaista toimintaa kuin teillä ja Suomessa yleensäkin.<br />Olen ollut hoidossa myös teillä ja ikävä kyllä kokemukseni on erittäin negatiivinen. Minulle on aina hoitopaikoissa määrätty ateriasuunnitelma, joka on alusta asti aiheuttanut todella kovaa ahdistusta. Ateriasuunnitelmani ovat olleet suuruudeltaan hyvin pieniä - ei koskaan yli 2000 kcal - koska painoni normalisoitui hyvin vähällä. Joten miksi nostaa atsia?<br />Nyt joudun maksamaan yli kymmenen vuoden mittaisista epäonnistuneista hoidoista, sillä kehoni on hyvin pahasti vaurioitunut. Vaikea-asteinen osteoporoosi kompressiomurtumilla ja sietämättömillä kroonistuneilla kivuilla sekä sisäelinten toimintahäiriöt.<br />Jokin aika sitten vointini romahti rajusti ja olin hyvin lähellä heittää henkeni, koska sisäelimet olivat pettää (sydän, maksa, munuaiset). Jouduin osastolle, jossa minua ruokittiin pienellä atsilla refeedingin estämiseksi ja sanottiin, ettei atsia tarvitse nostaa enempää, koska paino nousee näinkin. Eli täsmälleen sama tilanne kuin aina ennenkin. Sanoin, etten ateriasuunnitelmaa pysty noudattamaan sen aiheuttaman suuren ahdistuksen vuoksi, ja kun osastolta lähdin, nostin kalorit 3000 kcal/pv ja siirryin noudattamaan MinnieMaudia. Se toimi. Ehdin pelastaa munuaiseni pysyviltä vaurioilta, sain aineenvaihduntani korjattua ja olen saavuttanut oman biologisen hyvinvointipainoni. Parantumiseni on pitkällä.<br /><br />Haluan antaa teille kunnolla ajattelemisen aihetta, sillä tiukka ateriasuunnitelma toimii vain harvoilla. Sen on tarkoitus antaa turvallisuuden tunnetta, mutta antaako se? Suurimmalle osalle se aiheuttaa ahdistusta ja häpeää, koska siitä tulee helposti raamattu: totta ja oikein on vain se, mitä atsissa lukee. Jos siinä ei lue kahta pähkinää, silloin ne pitää oksentaa. Jos aamupalalla lukee lasi mehua mutta sattuukin olemaan vain yksi omena kotona, menee päivä pilalle.<br />Onko tämä teistä turvallista? Onko loppuelämän ajaksi vaurioitunut keho turvallista, koska ateriasuunnitelman pitäisi olla "turvallinen" ja painon nousta vain vähällä?<br /><br />Suomessa syömishäiriöiden hoito on todella pahasti retuperällä. Toisissa kaupungeissa on syömishäiriöihin erikoistuneita poleja, toisissa ei edes tk-lääkärit tajua sanaa syömishäiriö. Sitten taas yksityiset klinikat hakevat ulkomailta oppia, mutta tuloksena on täsmälleen sama: tiukka ateriasuunnitelma.<br />Ateriasuunnitelma, joka on teidän mielestä turvallinen, mutta jonka syömishäiriö ottaa valtaansa äärettömän helposti. Desi riisiä, eikä riisiäkään yli.<br />Turvallistako?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-34146783317583549912015-12-21T10:05:55.981+02:002015-12-21T10:05:55.981+02:00Ihana kuulla, että olet löytämässä jälleen joulun ...Ihana kuulla, että olet löytämässä jälleen joulun ilon. Lämpöistä ja rauhallista joulua sinullekin!Syömishäiriökeskushttps://www.blogger.com/profile/05423497615760610560noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4247035516585282347.post-71611093315620747102015-12-18T18:16:57.910+02:002015-12-18T18:16:57.910+02:00Surullista miten syömishäiriö voikaan varastaa ihm...Surullista miten syömishäiriö voikaan varastaa ihmiseltä ne tärkeimmät hetket ja ilon. Olen aina rakastanut joulunaikaa, mutta minunkin kohdallani sairaus teki siitä yhtä helvettiä. Tunnen olevani itse juuri tuossa kohdassa toipumisen tiellä, ensimmäistä kertaa vuosiin odotan aidosti joulun tuloa; kiireetöntä yhdessäoloa perheen kesken, kynttilöitä, tuoksuja ja rauhoittumista. Unohtamatta tietenkään niitä joulupöydän antimia! Viimeisten joulujen muistot hiipivät välillä mieleeni pelottelemaan, mutta tunnen päässeeni niin paljon eteenpäin ja "turvallisille vesille", että ehkäpä tänä vuonna pystyn vihdoin nauttimaan joulusta! :)<br /><br />Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa koko Syömishäiriökeskuksen väelle, ja kiitos tekemästänne korvaamattoman tärkeästä työstä! Anonymousnoreply@blogger.com